Ylätasanne lastenhuoneeksi ja muutama sana ekologisuudesta

Kuopus on kasvanut niin isoksi, että tuli aika viedä loppuun portaikon ylätasanteen muutos omaksi huoneekseen, joka on ollut vapaana jo monta vuotta edellisen käyttäjän jälkeen. Tähän saakka Omppu on nukkunut taaperosängyssä alakerrassa meidän sängyn vieressä, mutta otimme haltuun sekä oman makkarimme, että maksimaalisen unirauhankin. Taaperosängystä on ollut liian helppo ja lyhyt matka kömpiä meidän keskelle edelleen lähes joka yö. Nyt parempi uni on taattu jokaiselle osapuolelle.


Tähän saakka portaikon ylätasanteella on ollut lasten vaatekaappi, mutta se sai väistyä, jonka ansiosta tilaa tuli leluhyllykölle ja pöydälle tuoleineen.


Sänkynä on sisaruksilta peritty Casa Bella-lastensänky – kuten jo kauan sitten hankittua on moni muukin asia –  ja melkeinpä laidastaan Ikeaa. Ylätasanne on näyttänyt joskus myös tältä.

Tavallaan haluaisin suosia valintana jotakin muuta kuin Ikeaa, tai edes löytää vastaavat kierrätettynä, mutta pienet tilat ovat vaativat, ja toisaalta elämäntilanne, syrjäinen sijainti ja muut realiteetit eivät muuhun nyt venyneet. Meillä tehdään kuitenkin kalustehankintoja suhteellisen vähän, ja nekin pääasiassa tulee miehen kautta tai käytettynä. Osa on sitten vastapainona nillittämättä vaikka tätä Ikeaa. Ekohippiosani, se vastuullineni kuluttaja, ei suosi ehdottomuuksia tai äärimmäisyyksiä, ja voi elää tämän asian kanssa. Se on huomannut, että mikäli se tekee korjausliikkeen jonkin asian suhteen, tasapaino alkaa nyrjähtämään jossain toisessa päässä. Omakotitaloasuminen, suurperhe ja yhden työssäkäyvän tilipussi, sekä moni muu vaikuttaja asettaa omat vaatimuksensa, joissa voi valita aina vain niitä pikkuisen parempia valintoja suhteessa vallitseviin olosuhteisiin – absoluuttisen hyviä valintoja vain harvoin, jos niitä on edes vielä olemassa tai teoriassakaan järjesteltävissä. Pienet hyvät ja aikaisempaa tietoisemmat valinnat, aidosti ekologiset askeleet, ja sillä hetkellä parhaaksi tuntemansa teot juoksevan arjen lomassa vievät jo pitkälle ja saavat onnelliseksi, inspiroituneeksi ja motivoituneeksi. Sanottakoon kuitenkin, että luonnollisuus, luomu, lähituotettu, prosessoimattomuus ja ekologisuus on itselleni merkittävä kriteeri, ja pääsääntöisesti näitä valintoja tehdään meillä ruuan ja kasvavassa määrin pesuaineiden suhteen, myrkky- ja kemikaalikuormaa vähentäen. Sen koen olevan tärkein sijoitus tässä vaiheessa elämää.


Olen kääntänyt ajatusmaailmani siis nykyään sellaiseksi missä luonnonmukaisuus on parhainta laatua. En koskaan uskonut kodin tulevan jollain tavalla "valmiiksi", eikä jatkuvasti ylläpidettävä vanha talo koskaan voi sellaiseksi toki tullakaan, mutta juuri niin vain kävi; jatkuva sisustaminen hiljeni, verhot eivät enää vaihtuneet neljästi vuodessa, katse ei etsinytkään taas projektia projektin jälkeen, ja niin edelleen. Astuin tyytyväisyyteen. Minä itsehän siinä tulin valmiiksi uuteen vaiheeseen, jolloin koti korkeintaan heijasteli sisäistä tilaa. Kaikki kymmenet vaihtoverhot raivattiin lahjoitukseen ja samalla lähti kiertoon paljon, paljon muuta. Energiaa vapautui valtavat määrät muuhun uudistamiseen, uudistumiseen ja ratkaisujen tutkimiseen.

Luonnollisempien valintojen suhteen onneksi kysynnän myötä tarjonta laajenee nyt vauhdilla ja lasten kasvaessakin tilanne taas muuttuu. Ihan näiden pienten puolestahan on vielä helppo tehdä valintoja, mutta iän myötä voi korkeintaan enää tukea ja ohjailla, muovailla jonkinlaisia kompromisseja, ei alistaa tai kontrolloida. Viimeissään teinien kohdalla moni asia on ajateltava uusiksi useissa perheissä. Pyrkimys johonkin, joka sillä hetkellä ei luonnistu, aiheuttaa lähinnä stressiä, ahdistusta ja huolta. Sellaisesta olen itseni vapauttanut tässäkin asiassa, ja suosittelen siksi lämpimästi jokaista luopumaan fanaattisuudesta, olipa asia mikä tahansa. Täydellisyyden tavoittelu tai kohtuuttomat päämäärät ei ole edes inspiroivaa katseltavaa, päinvastoin, se voi olla kaikkinensa ennemminkin lannistavaa, masentavaa, kuluttavaa ja epäonnistumiseen onnistumisen sijasta todennäköisemmin johtavaa. Ja maailmahan muuttuu ensisijaisesti vain esimerkin ja inspiraation voimalla, eli pelosta, pakosta tai riittämättömyydestä. Ruuasta, kosmetiikasta ja pesuaineista astetta vihreämmissä sävyissä ja tässä asteittaisessa muutoksessa onkin muuten ajatuksena postata oma juttunsa tässä lähiaikoina.

Arvostustani nauttii tietenkin jokainen, joka pystyy omia jalanjälkiään kuluttajana linjaamaan tarkasti, mutta me emme kuulu heihin. Henkilökohtainen hiilijalanjälkeni tosin on varsin pieni, sanoo tämä hiilijalanjälkitesti: 2700 kg CO₂e, joka on reippaasti alle kolmasosa keskivertosuomalaisen tuloksesta, ja siihen tietenkin olen tyytyväinen.


Tästä blogista ei siis saa ekoövereitä, vaikka asia onkin lähellä sydäntä. Suomme itsellemme paheita, ja joissain asioissa olemme suorastaan höveleitä. Lopulta on tärkeintä, että tässä suurperheessä kaikilla on kaikkea tarvitsemaansa, ehjää ja puhdasta, kuin että ei ole. Sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys, kenellekään, vaikka tänä maailmanaikana tulisi olla. Pääluotsaajana perheessämme kohti luonnollisempaa elämää toimii allekirjoittanut, joten asioiden myyminen muulle perheelle ja siirtymäajat ovat joskus pitkässäkin viivassa, mutta useimmiten suureksi ilokseni muutokset tapahtuvat jo kuin itsestään. Eihän sitä tiedä mihin elämä vielä kuljettaa, kun tietoinen elämä aikansa tekeytyy muotoaan hakiessaan. ツ


Haaveita saa ja pitää olla ohjatakseen uusiin vaiheisiin – silloinkin kun tietää niiden jäävän vain haaveiksi. Muussa tapauksessahan ne olisivat kylmiä tavoitteita. 

Uusi asukas

Kotipaikan piano muutti meille. ❤ Vaikka tämä ei ole se, jolla itse aikanaan opettelin soittamaan, tunnearvokas silti.


Perheessä on tällä hetkellä kolme soittajaa. Sähköpiano lähti esikoiselle omaan huoneeseen ja tämä jäi nostamaan tunnelmaa sen tilalle. Akustista pianoa ja sen värähtelyjä ei voita mikään.

Loppukiri

39. viikko alkaa olemaan lopuillaan. Tuli aika laittaa mm. wc:n hoitopiste valmiiksi ja tulihan niiden ommelluksienkin suhteen vielä innostuttua. Noin yleensä ottaen olen elänyt Hetkessä, ottanut yhä enemmän etäisyyttä kaikkeen ja kaikkiin, keskittynyt lepäillen pesiytymään ja tunnustelemaan syvemmin tätä ihmeellistä elämänmuutosta – luvaten kyllä ilmoittaa kun jotain tapahtuu tai on tapahtunut. 

---Kunnes nyt tuli pakottava tarve aktivoitua ja tehdä loppukiri kaiken sellaisen suhteen, joka vielä vähän huomiota vaatii.

•

Ompelin hoitoalustaan päällisiä pari kappaletta. Alkujaan tilasin tähtikankaan valkealla pohjalla ja pienillä harmaillä tähdillä, mutta se oli sillä hetkellä loppu ja vaihtui tähän alla olevaan, ruudullisen kaveriksi. Pyyhkeet, vaipat, hoitotarvikkeet yms. löysivät paikkansa ja vain hoitotaso odottaa vielä mekanismia miehen taholta, jotta saadaan se tukevasti kiinni pöytätasoon.

•

Ompelin samasta kankaasta myös uuden pussilakanasetin. Tuo muhkea vaunukoppaa kiertävä ihanuus on pinnasuoja (180 x 30 cm), joka on koottavissa tyynymäisistä elementeistä halutuksi kokonaisuudeksi. En voinut olla laittamatta sitä jo tuohon ensisänkyyn pienentimeksi. Kun tulee pinnasängyn aika, ei-standardimittainen miehen tekemä pinnis mukautuu tuon ansiosta joko sivuvaunuksi sängyn viereen, tai jos se saa pitää laitansa, on tätä tarvittaessa helppo jatkaa vaikka perusvalkoisella suojalla kiertämään sänky ympäri. Elementit ovat siis solmittavissa yhteen ja / tai jokainen erikseen kiinni pinnoihin, jolloin mitat mukautuu paremmin.

Pinnasuoja on tilattu Ranskasta Vertbaudetilta, jolla on jo pelkästään pinnasuojissaan ja petausseteissään valtavasti valinnanvaraa. En yleensä tilaile tuotteita ulkomailta, mutta huomattuani että saan verkkokaupasta täyden valikoiman ääreltä pehmusteen samaan hintaan kuin Suomesta ainoan saatavilla olleen mallin, ja se on kuin meidän tarpeisiin tehty, en miettinyt kahdesti. ﺕ

•

Kestovaippojen suhteen tilanne on tosi hyvä, minkä totesin kun tässä eräänä päivänä tein inventaarion ja mallailin toisiinsa mätsäävät osat. Olen tehnyt hyviä löytöjä kirppareilta, sillä yhtäkään en ole muualta tarvinnut ostaa. Postailinkin vaipoista jo aikaisemmin. Harsoja on yli kaksikymmentä, villiksiä ja kuoria yhteensä pitkälti toistakymmentä, ellei ylikin, myös isommassa koossa, flanelletteja tusina. Vähän isommalle on Kushiesheja 14 kpl, muita AIO-vaippoja 12 kpl ja taskuvaippoja 13 kpl. Kaikenmoisia imuja, lisäimuja, sisävaippoja, kuivaliinoja jne. on myös vaikuttava pino. Edelleen on tarkoitus kestoilla niin paljon kuin luontevaa meille on. Ihan alussa, öisin ja matkoilla todennäköisesti käytetään satunnaisesti rinnalla myös kertsejä.

•

Jokohan tämä oli viimeinen postaus ennen kuin syliin saadaan täytettä? ❤

Pesimistä

Pesänrakennusta. Sängyn eteen halusin ottaa käyttöön tilanjakajan tuomaan yksityisyyttä ja luomaan pesivää ja rauhallista tunnelmaa. Nyt ihmettelen, miksi tein sen vasta nyt. ﺕ

Ikean oranssista Fillsta-valaisimesta loihdin valoa pehmentävän huivin avulla syysöihin meille valonlähteen, joka ei ole liian kirkas ja silmistä unet karkoittava vauvanhoitopuuhiin. Ajattelen sen olevan aurinkomme syksypimeillä vaikka koko kirkkaudessaan, mutta myös muistuttanee kohtuun siivilöityvää valoa.

Alemmasta kollaasista näkee kuinka lähellä vauvakammari meitä on, ja kuinka tässä muurin ympäri juostavassa 20-luvun talossa jokaisen seinän puhkaisee ikkuna, ovi tai muuri / tulisija. Sängyn vieressä olevasta ovesta ei siis ole normaalisti kulkua, vaan portaikkoon mennään toiselta puolen muuria – mutta nyt siitä on mahdollista ja kätevää liikkua suoraan vauvakammariin. Kovin isoa potentiaalia muuntautumiseen ei siis nämä tilat asumiseen tarjoa, mutta tällä tavoin olemme saaneet ne meitä palvelemaan. Yläkerta onkin sitten lasten vallassa – joka sekin suursiivottiin ja laitettiin eskarilaiselle ja koululaisille viikonloppuna valmiiksi arjen aherruksia varten.

Tilaa vauvalle

Viikot vierii ja odotuksen puoliväli alkaa häämöttämään edessä, kuten + 30 senttiä vyötäröllä antaa hyvin ymmärtää. Valmistautumistakin on aloitettu, itse asiassa varsin tehokkaasti monen hankinnan tultua eteen onni mukanaan, ihan vain tarttumista vaille. Vain vähän on säilössä enää edellisistä vauva-ajoista, mutta jotain kuitenkin. Miehen tekemä pinnis on niistä suurin tallessa pidetty, mutta kokonsa takia sitä ei tulokkaalle laiteta, vaan ensisängyn tehtävää ajaa Oran Haikarapussi sen lisäksi että äitiyspakkauslaatikko sijoitetaan öiden ajaksi sängyn välittömään läheisyyteen. Suurimmat hankinnat ovat tavallaan jo tehty – paljon pienempiäkin pikkuisista vaatteista ommeltuihin tekstiileihin – sillä yhdistelmävaunu-/turvakaukalo-kombinaatio on tilattu ja kertaalleen jo saapunutkin, mutta erinäisten käänteiden ja kuljetusvaurioituneen lähetyksen myötä ne palautamme ja odotamme vastaavat tilalle. Teen näistä alustavan arvion tänne myöhemmin, sillä kyseisistä valkoisina tulevista, keinonahkaisista Kunertin Romantic Chrome Eco -vaunuista ei löytynyt kenenkään kokemuksia, ja ainakin itse niitä tilausta tehdessä kaipasin. Aikaisemmat merkit ovat olleet meillä lähes laidastaan tosi luotettaviksi osoittautuneita Brioja ja Emmaljungia, joten niitä käytän käyttökokemusten vertailukohtana. Kuitenkin sen verran ensimmäiseksi lähetettyjä vaunuja pääsin testaamaan, että laatu oli monelta osin parempaa kuin mihin olin valmistautunut, ja että ne tulevat ajamaan asiansa ominaisuuksiltaan sen aikaa kun niitä tarvitaan. Tuotteilla on kahden vuoden takuu.


Vauva saa uni- ja hoitosoppensa portaiden alatasanteelle, lapsethan ovat valloittaneet yläkerran edellisine vauvanhuoneineen jo aikapäiviä sitten. ﺕ Tämä on ns. vanha eteinen, joka ennen laajennusta on ollut talon uloskäynti, ja meilläkin toiminut lähinnä naulakkohuoneena. Itse nukumme aivan tämän vieressä.


Näin ovat valmistelut edenneet.

Ensin vaaleni yleisilme tekstiileillä ja edellisillä vauvoilla
ollut lipasto tuotiin alakertaan

Haikarapussi – aivan ihana ensisänky

Hyllyä, koreja, lokerikkoja...

Hoitotaso tulee lipaston päälle

Kirppislöytöjä

Kirpparitapahtumat suovat antejaan näin kesäaikaan. Eilen oli myyjiä sekä Varkauden torilla että Kauppa21:n kesämyymälän ratapihalla. Jälkimmäisestä myöhästyimme lahjakkaasti ja saavuimme huudeille vasta vähän ennen sulkemista. Sitä ennen olimme kuitenkin löytäneet arkun kolmellakympillä sekä vanhan, mutta tukevan tuolin reilulla kympillä - eli oikeastaan kaiken tarpeellisen.

Alkujaan punaruskea, mustin kuvioin koristeltu arkku tuunattiin vielä illan mittaan Helmellä valkoiseksi. Edeltäjänsä, aikansa eläneen ja paljon tavaraa nielleen säilytysarkun tyhjensin kaikista kymmenen vuoden aikana kertyneistä nuottikansioista ja -pinoista, jotta saatiin tehtyä uuteen arkkuun tilaa kaikille perheen peleille, joita onkin kertynyt 'muutamia'... ﺕ

Tuolin puhdistin, mutta se jätettiin kuosiinsa ja ilman uutta maalia. 

Remppaa, muutosta ja kuittaus blogihiljaisuuden keskeltä

Pitkästä aikaa päivittelyä, jottei blogi vallan näivety hiljaiseloonsa... Jospa vähän aktivoituisin.

Vaikka laiskasti on postauksia täällä viime aikoina tehty, oikeastaan on vain kaksi asiaa, joiden bloggaamatta jättämisen suhteen koen, että täällä tarvitsisivat kuva-antinsa puolesta olla. Näitä ovat Turun saaristossa vietetty loma kesällä 2011 - josta lupasin muistaakseni postauksen tehdä - sekä etenkin nyt viime vuoden syyskuussa tehty huikea ruskamatka Lappiin, Enontekiön Kuolpunaan. Jos tormistun, teen näiden eteen korjausliikkeen ja otan vahingon takaisin. ﺕ

Muita mainitsemisen arvoisia teemoja ovat olleet meidän makkarin muutto alakertaan ja vanhimman tyttären asettuminen entiseen makuuhuoneeseen, sekä ikkunalistaremppa. Tässä vähän kuvapäivitystä sieltä täältä.

Leivinuuni rapattiin kesällä taas uuteen pintaan valkoisella antiikkilaastilla.

Makuuhuone - takkahuone - työhuone

Tuorein valmistunut projekti, jota on aiottu pidempään kuin lopulta toteutettu, oli wc:n remontti.
[Tämä kuuluu siis eri kategoriaan kuin pihasaunan remppa, jota ei oikeastaan edes suuremmin suunniteltu, mutta aloitettiin, ja jota on tehty jo ...vuosi?]

Ensimmäisen kerran remontoimme tilan tähän muuttaessamme, kahdeksan vuotta sitten. Kuitenkin sekä silloinen kiire, ajatusten viimeistelemättömyys, muuttunut maku, mutta ihan myös ne suuren perheen arjesta tulleet elämän jäljet houkuttivat uusimaan kaikki pinnat ja materiaalit, hyvässä kuosissa kestäneitä lattiaa ja istuinta lukuun ottamatta.

Alkujaan tarkoituksenamme oli tapetoida seinät tällä alkuperäisellä 50 - 60 -luvun tapetilla, jota talon seinän välistä piilotettuna löysimme, mutta harmikseksemme joka ainoaan rullaan oli imeytynyt salakavalasti kosteutta pahvihylsyn kautta, liimaten tapetin pinnan kerros kerrokselta kiinni. Repeytymättä emme saaneet rullia avattua, emmekä millään pelastusoperaatioilla kerättyä tarvittavaa määrää ehjistä osuuksista.

Mutta kaunista on tämä uusikin, eläväpintaista ja väritykseltään kutakuinkin sitä, minkä pohjalta muu on valittu. ッ Puolipaneeli on asennettu vastikään.

Valkoisia koreja on tosi hankala löytää. Näitä varten ostin valkoisen maalin, mutta jotenkin tämä tumma antaa enemmän ryhtiä... Maalaan myöhemmin valkoisiksi, jos siltä alkaa tuntumaan, mutta ainakin toistaiseksi näin.

Mies teki tasojen lisäksi tuon kivan leveän jakkaran perheen pienimpiä varten.
Tarvittaessa sen saa korkeutensa puolesta alimman hyllyn alle piiloon.

Hoitotilat

Luovuimme turhana lojuneesta punttiksesta ja aloimme järjestelemään vierastaloa hoitotiloiksi, jotta pääsen aloittamaan lähihoitojen tekemistä mahdollisimman mutkattomasti perheen, arjenpyörityksen ja opiskelun lomassa.


Etenkin kesäaikaan täällä on erinomaiset ja täydellisen rauhaisat tilat, mutta varauduin myös siihen, että usean muuttujan maailmassa ja talviaikaan muun muassa lämmitystaloudellisista syistä voin tarvittaessa toimia myös kotona sisällä. ❤

Remonttiviikon myrskynsilmässä lastenhuone

Hyödynsimme syyslomaviikon pienten poikien huoneen täysremontin tekemiseen, jolloin koko jälkikasvu lomaili taktikoidusti mummoloissa. Jo edeltävän viikon loppupuolella tavarat oli kutakuinkin katsottu läpi ja pakattu, melkeinpä tuotu alakertaankin. Aiemmin syksyllä olimme laittaneet kiertoon kaiken meitä oman aikansa palvelleen. Perjantaina lasten viimeisen lomaa edeltävän koulupäivän aikana kannoin alas loput, purin listat sekä seinälevyt kahden nuorimmaisen kanssa ja aloitin hallitun kaaoksen. Miehen tultua töistä veimme lapset ja aloitimme purkamaan muurin laatoitusta sekä irroittamaan meille turhana ollutta ja melkein kokonaan käyttämättä jäänyttä Upon valmistakkaa, joka saatiin siirrettyä pois nokineen jo samana iltana. Myös pohjatyöt olivat tuolloin valmiit lauantain tapetointia varten. Viikonlopun aikana tehtiin tehokkaasti töitä kellon ympäri, kunnes maanantai ja tiistai olivat omia heiniäni, eli  lähinnä maalaus-/pintakäsittelypäiviä. Se mitä sitten tehtiin, oli puolipanelointi, tapetointi, Haltex Kartano-katto, muurin rappaaminen, pintojen ehostus sekä yleistä pintojen uusimista, ilmeen kohottamista ja muuttamista. Muuttaessamme tänne vuonna 2oo4 yläkerta oli kaikkein nopeimmin asuttavaksi remontoitavia osia, joten lastenhuoneeseen jäi koreapaneelia ja muuta esteettisesti kyseenalaista materiaalia, joskin tapetit uusimme ja muutkin pinnat kattoa lukuun ottamatta maalasimme, samoin lattia laminoitiin.

Antiikkilaastin kanssa ymmärsimme toisiamme. ﺕ Muuri oli alkujaan kirkkaan keltaiseksi maalattu, myöhemmin kaakeloitu - nyt siitä tuli kauniin luonnonvalkoinen.

Paneeleiden väri on sama kuin muissa huoneissa, eli Vanhan Ajan värikartan sävy 319X.

Se taipuu kauniisti myös kaikkiin valkoisen sävyihin ja elää valon mukana.

Lastenhuoneen tapettihan oli tämä, kesällä löytämäni enkelikuvioinen, ihan aavistuksen hopeisena kiiltävä:

Tekstiileissä käytettiin tähtikangasta ja Kustav-raitakuosia verhoissa.

Huoneen nurkkaan tuolien lisäksi tulee paripulpetti.

Pehmolelujen pesänä pidetty riippumatto katonrajasta jäi eläkkeelle, jolloin pehmot siirtyivät putkiin ja takan tilalle tulleen kaapin päälle.

Seinät maalattiin portaikon ylätasanteelta, samoin lasten kirjahyllynä ollut nurkka, pintoja paranneltiin.

Tähän tulee pähkinänruskea, korkea ja kapea hyllykkö.

Pihasauna ollaan niin ikään purettu ja riisuttu vanhasta, eli se odottaa nyt paneeleitansa.

---mutta tässä välissä tehdään kaikessa rauhassa pihojen syystyöt. ღ