Hän on siis tuleva perheenjäsenemme:
Ranskanluppa
• Ranskanluppa kuuluu jättirotuihin, jossa yksilön ihannepaino on yli 5.5 kg. Ranskanluppa on jumbokaniroduista suurin luppakorvarotu.
• Määritelmän mukaan tiivisrunkoinen; lyhyt ja leveä. Pää on rungossa tiiviisti ja kaulan lyhyyden sekä leveyden takia se antaa vaikutelman että kaula puuttuu kokonaan. Korvat laskeutuvat ja edestäpäin katsottuna kaareutuvat sisäänpäin. Korva – korvamitta on vähintään 36 cm. Urokset ovat naaraita massiivisempia, mutta kokoero ei silti ole merkittävä. Yleisimpinä väreinä tavataan luonnonvärejä, kuten luonnonharmaa, -sininen ja -keltainen, yksiväriset valkoiset, mustat, sekä erilaiset viittakuviot. Gentleman on mustaviittakuvioinen.
• Suuri koko juontaa juurensa jalostuspolkuun, sillä nämä ovat alkujaan kehitetty lihakaneiksi. Ranskanlupat ovat perinteisesti eläneet tallikaneina.
• Luonteeltaan ranskanluppia kuvaillaan koiramaisiksi sohvapulliksi, sillä ne voivat muodostaa tiiviin luottamussuhteen ihmisiin ja ovat seurallisia sekä rauhallisia. Sosiaalisuudestaan ja luttanuudestaan huolimatta kaneilla on luontainen uteliaisuus mukana. Myös ranskanluppien voima tulee ottaa huomioon valittaessa kanirotua, sillä se vaikuttaa olennaisesti käsiteltävyyteen. Onnellisimmillaan nämä yhdyskuntaeläimet ovat joko perheen sylivauvana, taikka lajitoverien kanssa.
•
Ranskanlupan
sukukypsyys tavoitetaan n. 4 - 5 -kuisena. Poikueet ovat suuria, syntyä voi jopa 20 poikasta kerralla, kuitenkin yleisimmin 7 - 12 jälkeläistä.
• Keskimääräinen elinikä on 4 vuotta, mutta ranskanlupat voivat elää hyvin 7-vuotiaaksikin. Kokonsa takia nämä kanit eivät ole niin pitkäikäisiä kuin pienemmät lajitoverinsa.
• Pääravintoa on heinä ja pellettivalmisteet. Tuoreruokaa ja vettä unohtamatta.
• Kanien kanssa voi
harrastaa näyttelyitä ja
kanihyppykisoja. Kuitenkin massansa takia nämä jättikanit eivät ole parhaimpia hyppykaneiksi. Tietenkin virikemielessä tämä tuo mukavaa vaihtelua, jos molemmat osapuolet tästä innostuvat.
Lisää aiheesta mm.
täällä.
Ranskanlupat ovat siis sosiaalisia kontakteja kaipaavia ja hyvin seurallisia otuksia. Jos ihminen ei voi tarjota seuraansa, on luppanalla oltava kaveri tai useampia. Me päädyimme ottamaan ensin tämän uroksen, jotta kastroinnin jälkeen, ainakin näillä näkymin, otamme hälle kaveriksi naaraan, sillä tämä kombo on yleensä toimivin parivaljakko. Kaikki riippuu vielä siitä miten Kentsu paikkansa meidän luona hakee.
Tällä hetkellä suunnitelmana on, että hyödynnämme näitä omia tilojamme eri vuodenaikoina. Rakennamme ensialkuun kesäajan asumuksen aitauksineen, mutta pidämme Kentsua paljon myös sisällä ja opetamme sisäsiistiksi. Taluttimeen opettaminen on myös tavoitteena, sillä vaikka meillä on iso piha, sitä reunustaa sekä tie että junarata. Vapaana ulkoileminen ei siis tule kyseeseen. Onneksi innokkaita ulkoiluttajia riittää ja valvonnan alla on mahdollista loikkia myös pitkän narun päässä. Talviasumus rakennetaan johonkin piharakennukseen niin että lämpötila pysyy ns. tallilämpötilassa. Tähän mennessä olisikin löydettävä kanityttökaveri kylkeen. Koska kanin talvikarva kasvaa siedättämällä kylmää syksystä saakka, eikä heitä voi siksi altistaa isoille lämpötilavaihteluille, talvisaikaan paksun turkin takia seurustelu keskittyy
vierastalolle, jossa lämpö on vakituisesti väh. +5 astetta. Vakituista asumusta vierastalolle ei varmaankaan tehdä, vaikka itse sisätilana se olisi kaikkein helpoin ratkaisu, sillä talvellakin haluaisin hälle/heille vapaan käynnin ulos aitaukseen, ja toisekseen vierastalolle tehdään myös bänditreenitilat. Tämä tila on kuitenkin oivallinen vaikkapa tulipalopakkasia ajatellen, jos vähänkään herää epäilys ettei vakiasumuksen eristykset ja lämmitykset riitä.
Koska kastroiminen on mahdollista aikaisintaan n. 5-kuisena (joissain tapauksissa jo 4-kuisena onnistuu), ja tämän jälkeen on vielä pidettävä kuukauden varoaika ennen kuin eri sukupuolia voi päästää yhteen, vaatiikin ensi syksy ja järjestelyt vähän pähkimistä. Asiaan vaikuttaa sekin että olemme viikon Lapissa, jolloin kanilla tai niillä kahdella on hoitaja. Tyttökaveri on otettava hyvissä ajoin joko tätä ennen, mutta sen ikäisenä ettei tyttö ehdi mitenkään sukukypsäksi, jotta sopeuttaminen yhteiselämään ja talvikotiin voi alkaa, tai otettava tyttöpupu olosuhteista, jossa totuttelu syysilmaan on valmiiksi hyvässä vauhdissa. Onneksi meidänkin leveysasteilla on talvet olleet pääosin niin leutoja jouluun saakka, että aikaa yleensä on. Kompromissi löytyy varmasti.
