Riepukan pakkaustägien tarina: Venla Eklund

 Aikaa

~ on vierähtänyt, eikä blogi ole taaskaan ehtinyt mukaan kuulumisiin –  niitä nimittäin riittäisi! Mutta, ennen kuin kuulumisista jatkan, teen lupaamani esittelyn pakkaustägeistä ja niiden loihtijasta. Tämä ansaitseekin kokonaan oman postauksensa, sillä ovathan pakkaukset ja tuotetägit onnistuessaan olennainen osa tuotetta, tuoteperhettä, tekijää ja näiden sielua, mutta myös pakkaus- ja tägimuotoilijan nerokasta ja toimivaa näkemystä, jossa moni pienesti tekevä kokee varmasti kiusausta kokonaan oikaista. Kuten olin aikeissa itsekin.

Alkuun pidin ajatusta omista pakkausmateriaaleista monimutkaisena, enkä hahmottanut mistä suunnasta aloittaisin sellaisia edes suunnittelemaan. Mitä kaikkea täytyisi ottaa huomioon, millaisia vaihtoehtoja edes harkitsisin? Voisinko korvata ne jollain? Visio ja logo olivat sentään olemassa, mutta koska Suomessa myytävien lelujen ja lastentarvikkeiden sekä em. pakkausmerkintöjen suhteen lailla on omat tiukat vaatimuksensa (hyvä niin), totesin, että niistä kun ne ensin itselleni selvitän ja sisäistän ja sen jälkeen onnistuneesti vielä toteutankin, pakkausmateriaalien käytännön suunnittelu, materiaalien lainalaisuudet ja ontuvien visioitteni toteuttaminen jääköön heille, jotka sen alueen hallitsevat. 🙊

No, Venlahan hallitsee, sen tiesin onnekseni jo etukäteen. Siinä vaiheessa olin vakuuttunut, kun muutaman viestin jälkeen suunta oli loppuviilausta vaille jo valmis. 

Nyt jälkikäteen ymmärrän pakkausmerkintöjen suunnittelutyön olevan se ihan viimeinen asia, missä oikominen kannattaa.

Riepukka sai siis juuri näköisensä ja arvojaan edustavat pakkauslappuset, joita on kiva yhdistää niin tuotteisiin kuin erilaisiin pakkauksiinkin. Taitettavia, avautuvia tägejä toteutettiin kahdet erilaiset omine ohjeistuksineen: Toiset CE-merkinnän omaaville tuotteille ja toiset niille, jotka eivät sitä tarvitse. Ulkomuoto on molemmissa yhtenevä, mutta informaatio erilainen.

Olen 

Venla Eklund. Pienestä asti olen piirtänyt ja luonut käsilläni. Taiteellisuus alkoi kuitenkin pianon soittamisesta, laulamisesta ja ala-asteen ilmaisutaidon iltapäiväkerhoista. Soittaessani pianoa isosiskoni rinnalla ja nähdessäni hänen intohimonsa klassiseen musiikkiin ja itsensä kehittämiseen ymmärsin, etteivät klassiset mestariteokset päässeet minun käsissäni loistamaan. Jätin klassisen pianonsoiton ja vaihdoin suuntaani taidelukioon. Siellä pääsin tutustumaan perinteiseen kuvataiteeseen, sen historiaan ja värioppiin. Hetken se tuntuikin oikealta, mutta päätös oli tehtävä mihin tästä polkuni jatkuisi: kuvataiteen saloihin vai johonkin muuhun. Mietin pitkään kouluhakujärjestystä. Valintakokeet saapuivat, korona-aikaan kaikki oli etänä. Ensimmäisen kouluvaihtoehtoni kohdalla mietin, että en tekisi koetta ollenkaan, koska en sinne kouluun aikonut mennäkään. Päätin kuitenkin kokeen tehdä harjoitukseksi muita pääsykokeita varten sekä mielenkiinnosta. Onni onnettomuudessa, läpäisin kokeen ja nyt on kolmas vuosi menossa muotoilun opiskelun parissa.

Muotoilija-nimike tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Unelmani olisi perustaa oma toiminimi tai yritys, jonka avulla pystyisin tarjoamaan omaa osaamistani kenelle tahansa. Yrityselämä on kuitenkin hyvin vaativaa, joten lähitulevaisuuteen kuuluu etsiä oman alan töitä, jotta voin haudutella yritys- ja liiketoimintaideoita. Nykymaailma tarjoaa jo nyt monipuolisia työmahdollisuuksia ja tulevaisuudessa vielä enemmän, jolloin on hyvin innostavaa nähdä mihin nämä unelmat ja ajatukset vievät.

Omaa tekemistäni inspiroi onnistumisen ilo, uuden oppiminen ja luominen sekä alati kehittyvät taidot. Konkreettisia inspiroivia asioita ovat omaa silmääni miellyttävät värikkään ja muotokieleltään yksinkertaiset mutta älykkäät, odottamattomat ratkaisut. Myös yritys- ja työelämässä menestyvät ja ihan vain sinne asti tällä alalla päässeet inspiroivat minua jatkamaan ja luomaan uutta juuri sillä tyylillä mikä minulla on.


Kun sain Riepukalta pyynnön pakkaussuunnitteluun, olin niin innoissani. Ensimmäinen tilaustyö ikinä! Polku tämänhetkisiin tägeihin alkoi siitä, että mietittiin mikä pakkausmalli kävisi parhaiten Riepukan tuotteille. Päädyimme tägi-malliseen pakkausmerkintävaihtoehtoon pakkauksen sijasta: Riepukan tuotteisiin kuuluu monen kokoisia ja mallisia tuotteita; tägi-mallisella ratkaisulla saatiin katettua kaikkien tuotteiden merkitseminen viemättä huomiota tuotteesta kuitenkin sisällyttäen kaikki tieto mitä tuotteesta siihen tarvittiin.



Tägin tekoprosessi:

• Prosessi alkoi benchmarkauksesta, eli jo olemassa olevien ratkaisujen tutkimisesta. Seuraavana muotojen ja mallien leikkaaminen ja kokeilu paperista eli prototypointi. Näin oli helppo löytää käytännössä toimiva malli.

• Tägiin tarvittavien tekstien myötä tagin malli muuttui taitettavaksi. Tekstien luettavuutta, tulostuksen väritystä ja laatua täytyi kokeilla koetulostuksilla sekä pöytäleikkurin leikkausjälkeä ja toimivuutta eri materiaalien kanssa. Tägin materiaaliksi valikoitui kierrätetty kylmän ruskean sävyinen kartonki ja etiketteihin valkoinen etikettitarra.

• Kun materiaalit oli valittu, alkoi tulostaminen ja leikkaaminen. Seuraavaksi kaikki materiaali kävi läpi siistimisen ja laatutarkkailun. Viimeisenä tägien taittaminen, etikettien liimaaminen ja tägien kiinnittäminen tuotteisiin.

Venlan portfolioon pääset tutustumaan täältä 

Ensimmäisiä

Kävi pieni ohohupsis.

Tyttären valkoisia vaunuja kuvauksiin lainattuani totesin, että tarvitsen sittenkin itselleni samanlaiset. 😆 Nooh, uusia vaunuja ei sentään tullut hankittua, mutta valkoinen vaunukoppa aiemmin hommattuihin Spiriteihin kylläkin. Se nyt vaan on niin, että tuotteita tehdessä – ja etenkin kuvatessa – koen tarvitsevani kohtalaisen neutraalia ympäristöä, kuin blankoa paperia, jolle luoda jotain uutta, ja jossa värit ovat autenttisia ja riippumattomia ympäristöstä. Ja toisekseen, valon maksimoimisen merkitys sisätiloissa on valtavan suuri. Joku saattaisi jopa naurahtaa ääneen nähdessään mun kotistudioviritykset, joihin (eikä siis sisätilakuvaukseen) ole kaluston puolesta tullut panostettua koskaan. yhtään. ollenkaan. Eipä kun hei, tapetoinhan mä joskus vanerista kuvausseinän. 🙃

Täältäpä lähtee tänään Taitajapuoti Tertun varastolle ensimmäinen pikkuerä Riepukoita. Pääasiassa joitain imetys-/sylityskoruja, mutta muutama muukin juttu. 🤎 Käykääs siellä tsekkaamassa, ja varsinkin ihastelemassa kuinka upeita töitä ja tekijöitä Taitajapuotiin on asettunut! Ihan hengästyttävän hyvä vibat siellä! Tertusta oli muuten ainakin Pieksämäen ja Warkauden lehdissä juttua. En ole itsekään päässyt vielä kunnolla lukemaan, mutta se mitä osui siitä silmiin, suunnitelmia on siellä tehty myös tulevaisuutta ajatellen.

Moni laittoikin jo merkille Riepukan pakkaukset ja ulkoasun saatuani eilen ekat tägit ja tarrat postissa. Ne on toteuttanut nuori ja lahjakas pakkausmuotoilun ja brändäyksen opiskelija Venla Eklund, @v3nlart, josta varmasti kirjoittelen ajan kanssa ihan kunnon postauksen. Tässä kohtaa paljastan vain sen verran, että;

a.) yhtään en ole sitten puolueellinen taidoistaan (vaikka Venla sukuun onkin kovasti tyrkyllä ja avosylin tervetulleeksi toivotettu 😉), sillä  

b.) viime jouluinen lahjapakettikin oli niin upea taidonnäyte, että se on jatkokäsitelty meillä uuteen käyttöön. Katsokaa nyt näitäkin; Upeat, kierrätettävät, just Riepukan näköiset pakkaustägit, yksinkertaiset ja silti taitettavina paljon tarpeellista informaatiota sisäänsä nielevät lappuset – jota muuten oikeasti täytyy liittää kylkeen melkoisia määriä silloin kun kyse on tässä yhteydessä esimerkiksi leluista. Mikä on toki vain hyvä.

Sitten vähän huonojakin uutisia – tai miten sen nyt ottaa... Tutut tietäneekin että oon tempoillut terveyden ja työkykyni kanssa tauotta koko aikuisikäni (ja itse asiassa paljon kauemminkin), joten asia pitää sisällään jatkuvasti lukemattomia muuttujia. Kuten myös nyt. Oon tällä hetkellä saikulla X aikaa, joten Riepukoita ei ole syntynyt juurikaan lisää, eikä tässä oikeastaan harrastella paljon mitään muutakaan. Vanhemman koiran koekin kolkuttelisi ovella ensi kuussa, mutta en ole vielä ehtinyt edes ajattelemaan kuinka sen kanssa tehdään. Saattaa olla että lykkään sen (taas) eteenpäin. Kovasti me kyllä hyödynnetään kaikki treenimahdollisuudet edelleen ja pidetään säntillisesti koirien harjoittelurutiineista ja -taajuudesta kiinni. Toisaalta siitä en ole ottanut (nyt/enää/taas) paineita, koska meillä on ilman statuksiakin toimiva diabeteskoira, nyt kaksikin, eikä niillä virallisilla liiveillä meidän tapauksessa ole oikeastaan käytännön merkitystä. Diabeetikoista nuorempi on myös alkanut hangoittelemaan sen verran voimakkaasti arkisia treenauksia vastaan, mikä vaikeuttaa oleellisesti valmistumista, tekee siitä jopa mahdotonta, että tuntuisi aika kutsuvalta keskittyä jatkamaan harjoituksia lähinnä dee-miehen kanssa ja pureutua vaihteeksi enemmän tuohon nuoreen urokseen (viitaten tällä siis koiraan...) 

Lähtökohtaisesti nimittäin kaikki ko. vapaaehtoiset asiat, joita elämääni sisällytän, on tapahduttava aina ilon kautta, joustettava, toimittava henkireikänä ja jonkin tasoisena kutsumuksen, intohimon ja luovuuden kanavana, sittenkin vaikka vaativat joskus (omalla kohdalla) äärimmäisiä ponnisteluja. Jos ne eivät luonteeltaan sellaisia ole, ne on mulle joko turhia, liikaa tai tarkoitettu jollekin toiselle. 🤎

Mutta Riepukoihin palatakseni. Taitajapuodin kanssa oon sopparin siis tehnyt, enkä ole aikomuksissa sitä pyyhkiä pois pöydältä, vaikka oma tilanne vaihtelee. 🥰 Puoti vaikuttaakin tosi luontevalta ja järkevältä ratkaisulta tämmöiselle silloin-tällöin-jos-silloinkaan-puuhailijalle, joka ei pysty sitoutumaan tai tähtäämään mihinkään tehokkuuteen tai tuloksellisuuteen ja tekee asioita ensisijaisesti itselleen. Mutta siis, sieltä niitä löytää, jos löytää, ja silloin kun niitä siellä on. 😁