Uusi kanivauva

Tällainen pikkuruinen madagaskar-viittakuvioinen ranskanluppa-vauva meille kotiutui lauantaina Etelä-Suomesta. Neiti Nougatilla ja Herra Gentlemanilla on ikäeroa tasan kaksi kuukautta, joten pääsimme tutustuttamaan heitä toisiinsa vielä rauhassa ennen kuin riskinä on yhdet miljoona tai kaksi pikku-Nukkista tai -Kempsua... 

Keke rakastui silmittömästi ensikohtaamisesta lähtien...! Enpä ole onnellisempana tuota kania koskaan nähnyt, kuin mitä nyt kun on lajitoveri jakamassa kipot, papanat ja voikukat. ツ Vaikka miehiset vietit meinaavat ajoittain pyrkiä esiin, hellyyttä osoitetaan pääasiassa aivan toisin tavoin. Vastaavaa pilkettä silmissä ja semmoisia iloloikkia ole kyllä näkynyt Kentsulla koskaan aikaisemmin, kuin mitä nyt saatuaan ystävän.






Parivaljakko viettää aikaa jo useita tunteja päivässä yhdessä aitauksessa ulkoillessaan, mutta muun ajan olemme pitäneet vielä heitä eri "asunnoissa" Nougatin kotiutuessa. Nyt näyttää siltä, että pikku-luppana saa olla hienosti rauhassa, vaikka asuisikin isomman kanssa saman katon alla, eikä siis joudu "liian lujaa halattavaksi", niin kuin lapset asian esittävät. ;) Tässä ehditään hyvin ainakin pari kuukautta pitämään sydänkäpysiä yhdessä, kunnes on aika ottaa heidät erilleen ja hoitaa Kentsun kastraatio pois päiväjärjestyksestä. Sitten alammekin olemaan jo siinä vaiheessa vuotta, että on alettava rakentamaan talvisuojaa piharakennukseen.


p.s. Aikaisemmin esitelty kanala/kanila on surkea ja laadultaan huono, varsinkin hintaansa nähden. Osia on jouduttu korvaamaan uusilla, muun muassa ramppi romahti alas. Kanitalo hajoilee siis tasaisesti mistä milloinkin ja myös ulkopinta ropisee jo nyt, vajaan parin kuukauden käytön jälkeen. Lisäaitauksen kanssa tämäkin onneksi pesänä menee vielä.