Koska meille ei uutta sohvastoa tule ennen kuin pienimmätkin lapset ovat isompia, piti keksiä sen suhteen jotain vaihtelua. Muistin jo jokunen päivä sitten näiden vanhojen lakanoiden olemassaolon sohvanpäällisiä netistä katsellessani, mutta inspiksen ja vimman piti hetken tekeytyä, jotta sain tartuttua toimeen. Sadepäivä olikin sille aivan omiaan, se tuli kuin tilauksesta.
Normaalikokoisia lakanoita tarvittiin kokonaisuuteen neljä, joista leikkasin pitsikaistaleet erikseen käyttääkseni niitä solmimisnauhoissa yhdessä raitakankaan kanssa. Nyt päällinen on pyörimässä koneessa odottaen kuivurin pehmentävää vaikutusta, jotta kankaan tiukat ja näkyvät taitokset saavat kyytiä.
Jos ei sileää, niin sitten reilusti rutussa! ღ
