Ensimmäisiä

Kävi pieni ohohupsis.

Tyttären valkoisia vaunuja kuvauksiin lainattuani totesin, että tarvitsen sittenkin itselleni samanlaiset. 😆 Nooh, uusia vaunuja ei sentään tullut hankittua, mutta valkoinen vaunukoppa aiemmin hommattuihin Spiriteihin kylläkin. Se nyt vaan on niin, että tuotteita tehdessä – ja etenkin kuvatessa – koen tarvitsevani kohtalaisen neutraalia ympäristöä, kuin blankoa paperia, jolle luoda jotain uutta, ja jossa värit ovat autenttisia ja riippumattomia ympäristöstä. Ja toisekseen, valon maksimoimisen merkitys sisätiloissa on valtavan suuri. Joku saattaisi jopa naurahtaa ääneen nähdessään mun kotistudioviritykset, joihin (eikä siis sisätilakuvaukseen) ole kaluston puolesta tullut panostettua koskaan. yhtään. ollenkaan. Eipä kun hei, tapetoinhan mä joskus vanerista kuvausseinän. 🙃

Täältäpä lähtee tänään Taitajapuoti Tertun varastolle ensimmäinen pikkuerä Riepukoita. Pääasiassa joitain imetys-/sylityskoruja, mutta muutama muukin juttu. 🤎 Käykääs siellä tsekkaamassa, ja varsinkin ihastelemassa kuinka upeita töitä ja tekijöitä Taitajapuotiin on asettunut! Ihan hengästyttävän hyvä vibat siellä! Tertusta oli muuten ainakin Pieksämäen ja Warkauden lehdissä juttua. En ole itsekään päässyt vielä kunnolla lukemaan, mutta se mitä osui siitä silmiin, suunnitelmia on siellä tehty myös tulevaisuutta ajatellen.

Moni laittoikin jo merkille Riepukan pakkaukset ja ulkoasun saatuani eilen ekat tägit ja tarrat postissa. Ne on toteuttanut nuori ja lahjakas pakkausmuotoilun ja brändäyksen opiskelija Venla Eklund, @v3nlart, josta varmasti kirjoittelen ajan kanssa ihan kunnon postauksen. Tässä kohtaa paljastan vain sen verran, että;

a.) yhtään en ole sitten puolueellinen taidoistaan (vaikka Venla sukuun onkin kovasti tyrkyllä ja avosylin tervetulleeksi toivotettu 😉), sillä  

b.) viime jouluinen lahjapakettikin oli niin upea taidonnäyte, että se on jatkokäsitelty meillä uuteen käyttöön. Katsokaa nyt näitäkin; Upeat, kierrätettävät, just Riepukan näköiset pakkaustägit, yksinkertaiset ja silti taitettavina paljon tarpeellista informaatiota sisäänsä nielevät lappuset – jota muuten oikeasti täytyy liittää kylkeen melkoisia määriä silloin kun kyse on tässä yhteydessä esimerkiksi leluista. Mikä on toki vain hyvä.

Sitten vähän huonojakin uutisia – tai miten sen nyt ottaa... Tutut tietäneekin että oon tempoillut terveyden ja työkykyni kanssa tauotta koko aikuisikäni (ja itse asiassa paljon kauemminkin), joten asia pitää sisällään jatkuvasti lukemattomia muuttujia. Kuten myös nyt. Oon tällä hetkellä saikulla X aikaa, joten Riepukoita ei ole syntynyt juurikaan lisää, eikä tässä oikeastaan harrastella paljon mitään muutakaan. Vanhemman koiran koekin kolkuttelisi ovella ensi kuussa, mutta en ole vielä ehtinyt edes ajattelemaan kuinka sen kanssa tehdään. Saattaa olla että lykkään sen (taas) eteenpäin. Kovasti me kyllä hyödynnetään kaikki treenimahdollisuudet edelleen ja pidetään säntillisesti koirien harjoittelurutiineista ja -taajuudesta kiinni. Toisaalta siitä en ole ottanut (nyt/enää/taas) paineita, koska meillä on ilman statuksiakin toimiva diabeteskoira, nyt kaksikin, eikä niillä virallisilla liiveillä meidän tapauksessa ole oikeastaan käytännön merkitystä. Diabeetikoista nuorempi on myös alkanut hangoittelemaan sen verran voimakkaasti arkisia treenauksia vastaan, mikä vaikeuttaa oleellisesti valmistumista, tekee siitä jopa mahdotonta, että tuntuisi aika kutsuvalta keskittyä jatkamaan harjoituksia lähinnä dee-miehen kanssa ja pureutua vaihteeksi enemmän tuohon nuoreen urokseen (viitaten tällä siis koiraan...) 

Lähtökohtaisesti nimittäin kaikki ko. vapaaehtoiset asiat, joita elämääni sisällytän, on tapahduttava aina ilon kautta, joustettava, toimittava henkireikänä ja jonkin tasoisena kutsumuksen, intohimon ja luovuuden kanavana, sittenkin vaikka vaativat joskus (omalla kohdalla) äärimmäisiä ponnisteluja. Jos ne eivät luonteeltaan sellaisia ole, ne on mulle joko turhia, liikaa tai tarkoitettu jollekin toiselle. 🤎

Mutta Riepukoihin palatakseni. Taitajapuodin kanssa oon sopparin siis tehnyt, enkä ole aikomuksissa sitä pyyhkiä pois pöydältä, vaikka oma tilanne vaihtelee. 🥰 Puoti vaikuttaakin tosi luontevalta ja järkevältä ratkaisulta tämmöiselle silloin-tällöin-jos-silloinkaan-puuhailijalle, joka ei pysty sitoutumaan tai tähtäämään mihinkään tehokkuuteen tai tuloksellisuuteen ja tekee asioita ensisijaisesti itselleen. Mutta siis, sieltä niitä löytää, jos löytää, ja silloin kun niitä siellä on. 😁 

Feeniksinä Pilha 85.3

Nyt ollaan edetty uuden vierastalon rakennussuunnitelmissa siihen vaiheeseen, että suunnitelmia voipi vähän esitellä. Jos jostain syystä tämä kyseinen talo ei meidän tulekaan olemaan, on tässä jo hyvää runkoa myöhemmälle vertailulle.

Näillä näkymin päädymme Pihla 85-lomataloon, tarkemmin pohjaratkaisulla 85.3:een, joka on saunallinen versio. Kerrosalaa on 49,2 m2. Vaikka meillä pihasauna jo onkin, tätä omalla sisäänkäynnillä lohkaistua saunan puolta on hyvä käyttää siihen saakka vaikka varastona, kun/jos tarve tai mielenkiinto herää rakentaa sauna valmiiksi saakka. Lauteethan ovat kyllä jo tulossa toimitukseen mukaan. (Paitsi että voikin olla, ettemme ota ylipäätään ollenkaan puutavaratoimitusta tuohon pakettiin mukaan.)

Tämä tulee paksummasta hirrestä, lämpöseinärakenteella, parvekkeellisena (mikä olisi ollut mahdollista tehdä myös sisätilaksi), mutta ilman takaterassia. Pikaisen vilkaisun mökkiin saa klikkailemalla auki Suomen kaunein mökki -sarjan Magnusskärin jakson, jossa samainen tönö on esitelty livenä.

Koko esite PDF-tiedostona täällä.

•

Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla ollaan tehty jo alustavia luonnoksia ulkoasun värityksistä. Vahva visio on siitä että julkisivu sävytetään vaalealla tai vaaleanharmaalla kuullotteella, riippuen kuinka sävy herää puun pinnalla, katosta tulee tumma ja yksityiskohtia korostetaan tummemmalla harmaalla ja valkoisella.

Pilhan kattoikkuna on helmi, se valaisee koko yläkerran, iso terassi ja parveke kruunaavat ratkaisun.

Ensi viikolla saamme vaihtolavan ja palaneen talon purkaminen voi alkaa. Emme ole kovinkaan optimistisia sen suhteen, että purettavasta rakennuksesta jäisi kummoinen määrä hyödynnettävää. Suurin harmi on vanha, paksu hirsi, joka on vähintäänkin kitkerän hajun imenyt itseensä. Aikaa on syksyyn saakka, sillä rakennuslupakaan ei ehdi ennen elokuuta, paketin toimitus ajoittuu aikaisintaan syyskuulle ja vasta luultavasti lokakuun puolella ryhdymme toimeen.

Mutta kyllä, tämä on kiva ja vierastalon tarkoitukseen asiansa ajava. ツ

Asioita tapahtuu joskus erikoisia teitä myöten. Kyllähän meillä on joskus ollut rakentaminen ajatuksissa. Se oli tosiaan silloin joskus, yli kymmenen vuotta sitten, kun vasta haaveiltiin omasta kodista. Sen jälkeen kun tämä ostettiin ja remontoitiin, sellaiselle ei olla hukattu ajatustakaan. Kauniisti sanoen remppa- ja rakentamiskiintiöt on olleet täyttyneinä. ;) Kunnes sitten tulee tällaisia käänteitä, jolloin löydämmekin itsemme uuden ääreltä... 

Siivillä

Sairaalakassi on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta kotiutumisvaatteiden osalta sen vielä avasin ja puntaroin uudelleen. Syysvauvalle vaatteiden varaaminen ei ole kovin helppoa – jos nyt Suomen ilmastossa minkään vuodenajan vauvalle. Näistä kokoamalla ja yhdistämällä kuitenkin pärjätään vaikka millaisista syyskuun keleistä.

Koostis on siis: Body + puolipotkari + sukat -kerroksen päälle tulee velourinen potkupuku ja / tai neuletakki (ja lämpimämmällä kelillä pelkkään neuletakkiin päätyessä ehkä myös toiset, mutta velouriset housut) + tossut. Kolmesta eri paksuisesta myssystä voi valita ajankohtaisemman, samoin tumpuista, joita on sekä ohuet että paksut (sen lisäksi että hihansuut yltävät suojaamaan vielä lisää). Lisäksi alimpana on wrappimainen teddykarvainen turvelo ohuella fleecevuorella, joka ei ole kovin paksu turvakaukalopussi, mutta oivallinen välikeleillä. Jos ilmojen suhteen mennään jonnekin aivan ääripäähän, on kaukalossa vielä topattu jalkapeitekin suojaamassa.

Värit ovat neutraalit ja vaaleat. Vaikka rakastan värejä ja tiedämme tulijan pojaksi, tykkään pukea vastasyntyneen valkoiseen ja jollain tavoin hyvin puhtaaseen. Lipaston laatikoissa on kuitenkin myös värien iloinen leikki vastassa. ﺕ

Aika menee siivillä. Siitäkin huolimatta että öitä jo valvotaan supistellen ja muutama samanlainen viikko on varmasti vielä edessä. Joka tapauksessa; ei mene enää kauan. ❤

Olen maltillisesti malttamaton.

36 + 3 - täysiaikaisuus häämöttää kolmen päivän päässä. Kohtu laskeutui rv. 33+.

Kaksipuoleinen uusi ilme makuupussille

Äitiyspakkaus-makuupussin tuunaus vol. II – nyt myös sisältä uusittuna. Tästä tuli valtavan paksu ja lämmin yksilö, sillä tähtikangas oli sen verran ohutta ja läpikuultavaa, että kaikkein pastelleinkin makuupussi paistatteli kuvioitaan läpi, vaatien lakanakankaan alleen. Käyttämäni lakana on vanhan ajan tiukkaa ja paksua puuvillaa, ja sen tukevuuden todella tuntee.

Vaunut – Kunert Romantic Chrome Eco

Nyt lupaamani postaus kyseisistä vaunuista ominaisuuksineen.


Alkuun täällä vaunujen, rattaiden ja turvakaukalon tiedot sekä paketin sisältö. Lisäksi sivulla linkki, jonka takana on tuotteen laajempi, laadullinen arvostelu.


Ensimmäinen saamamme paketti oli ensinnäkin väärää väriä, jotka hyvityksen sekä niiden pitämiseen päätymisen jälkeen toisaalta osoittautuivat sen verran pahoin pitkässä kuljetuksessa vaurioituneiksi, että ne palautettiin. Myös tässä on vaunukopassa ja sen kuomun keinonahassa vaurioita, mutta saamme toisen kopan tilalle tämän jäädessä meille yönukutuskäyttöön sängyn viereen, mihin oli aikomus sijoittaa äitiyspakkauslaatikko. Verkkokauppa on hoitanut asiaa sujuvasti, ja jos on ollut pitkää pinnaa täällä, niin sitä on ollut sielläkin päässä. Ei moitteen sanaa.

Vaunut ovat sisältä puhtaan valkoiset kauttaaltaan, mutta koska patja oli aika ohut ja puoliksi ommeltu kiinni sivuverhoiluun, tilasin lisäksi nämä pilkulliset uudet sisäkankaat ja irrallisen patjan. Haluan käyttää kosteusuojaa ja erillistä lakanaa, eikä alkuperäinen patja sitä mahdollista ollessaan reunoista kiinni muissa kankaissa. Vaunukopan pohjassa, patjan alla, on pieni selkänoja, jolloin vaunuista saa istumaan opettelevalle ns. "pikkurattaat". Pohjassa on myös keinutoiminto. Kopan kuomun yläosassa on kahva, josta voi koppaa siirtää tukevasti, mutta myös kehtona käyttäessä keinuttaa kätevästi. Kuomua kiertää siis tukeva kaari, joka pitää kuomun muodossaan. Kuomu säätyy portaittain sivussa olevasta napista.

Ihanat mustavalkoiset pyörät ovat halkaisijaltaan 36 cm, jonka takia riittävän isot pyöränsuojat ovat tarpeen. Pikku-Piian suojat kuulemmat ovat kaikkein suurimmat, kerrottiin niitä myyvästä liikkeestä. Nyt säilytyksen ajan on käytössä – jotta lattia ei mustu – Brion vastaavat, jotka on  ihan mahdottomat  t i u k a t, mutta äärimmilleen venytettynä menevät nippanappa renkaan päälle. Ei niitä ihan joka päivä renkaisiin tee kuitenkaan mieli virittää. Ei kyllä edes joka toinen... ッ

Runko ja jousitus ovat siis yllättävän jämäkkää ja napakkaa, mutta pehmeästi keinuvaa. Runko on näyttävää ja tukevaa kromia. Sopivan jousituksen ansiosta hartiat eivät rasitu. Liian löysä jousitus (vaunut jäävät kiikkumaan) ja nelipyöräisten vaunujen ja rattaiden kääntely "kannoillaan" on todella kuormittavaa etenkin jos lapsi on vähänkään isompi – kuin myös liian jäykällä jousituksella, jolloin liikuttelu tuntuu usein muutoin hankalalta ja luonnottomalta. Monissa vaunuissahan jousitusta ei ole lainkaan, eikä niissä ole silloin myöskään mahdollisuutta heijata sen enempää sivuttain kuin niiaamallakaan. Lisäksi joustamattomat kulkupelit täristävät epätasaisella hurjan paljon. Toisaalta jäykät ja raskaat vaunut voivat olla huonoselkäiselle liikkumista tukevakin valinta, jos niillä ei tarvitse pujotella ja kääntyillä paljon. Kaikki nämä riippuvat omista tarpeista ja niitä kannattaa punnita.

Työntöaisa on käännettävä ja nappisäädettävä ääriasentoihin saakka. Se mikä saa erityismaininnan tämmöisenä pitkänä, pitkäjalkaisena ihmisenä, on riittävän korkeuden saaminen aisaan ilman että jalat osuvat tavarakoriin, muttei kuitenkaan tunnu että joutuisi työntämään hassun kaukaa, kuten teleskooppiaisan kanssa.

Hoitokorkeus yleensä ottaenkin on juuri oikea, eli mahdollisimman korkea, mikä on selkävaivaisten ja pitkien ihmisten hyvä kaukoviisaasti huomioida. 

Sekä vaunujen, että rattaiden kuomussa on tuuletusaukko.

Rattaiden kuomussa on lisäksi myös iso tasku. Tässä kuomussa on portaaton säätö.

Ratasosa itsessään on pitkä ja käännettävissä. Turvakaari ja jalkatuen pohja ovat päällystetty kirkkaalla muovilla. Alkuun ajattelin tämän häiritsevän, en ole mikään muovisuuden ystävä, mutta itse asiassa noihin ei tule kiinnitettyä huomiota nyt ollenkaan. Ovat varmasti erittäin käytännölliset siitä huolimatta että keinonahkaa voi pyyhkiä ja se puhdistuu hyvin tiettyyn pisteeseen saakka. Ratasosaan kuuluu myös erillinen tukeva, topattu jalkapeite, samoin kuin kaikkiin muihinkin osiin.

Turvakaukalo on kiinnitettävissä adapterilla vaunujen runkoon. Myös turvakaukalossa on oman kuomun lisäksi pieni jalkapeite.

Jalkapeitteet ovat pehmoisia ja topattuja, tukevampia, istuvampia ja huolellisemmin tehtyjä kuin mitä alkuun uskalsin odottaakaan. Keinonahka ja muut materiaalit sinänsä ovat turvallisia ja valmistettu EU:n laatu- ja turvallisuusstandardeja noudattaen. Sen sijaan mukana tullut hyttyssuoja on vain kuomun aukon peittävä tarroilla kiinnitettävä härpäke, jota ei voi siis käyttää ilman jalkapeitettä. Samoin sadesuoja on lähinnä läpinäkyvä "pressu", joka heitetään vaunun päälle, ei siis suojaa renkaista tai alakautta nousevilta roiskeilta parhaalla mahdollisella tavalla. Nämä arvasinkin jo tilausta tehdessä, joten osasin varautua. 

Hoitolaukku on oikein miellyttävä, joskaan minkäänlaisia erillisiä sisätaskuja siinä ei ole. Hoitoalusta tuli mukana, mutta kaipaa ehkä pientä ilmeen muuttamista. ;) Toinen pussukka, joka kiinnitetään vaunujen runkoon, on käytännöllinen lisä vaikka suojien säilytykseen.

Kaiken kaikkiaan, kahden vuoden takuuajalla ja tällä hankintahinnalla olen hyvinkin tyytyväinen. – Siitäkin huolimatta, että alku oli hankalaa. Ehdin jo aikaisempia vaunuja kokeilemaan sen verran, että tulin sanoneeksi niiden tuntuvan hinta-laatu -suhteeltaan päteviltä. Sen lähetyksen mukana tullut runko oli kuitenkin ottanut osumaa matkatessaan Saksasta, ja näihin ehjiin verrattuna työnnettävyytensä ei yltänyt lähellekään todellista; nämä tuntuvat kevyiltä ja napakoilta vanhoihin verrattuna, jotka olivat päässeet mekanismiltaan löystymään. Silloin olin vielä mieltä että tähän samaan hintaan esim. käytetyt Emmaljungat olisi yleensä ottaen luotettavampi ja parempi vaihtoehto, jos vain mielekkäät eteen tulevat ja etenkin jos tuntee niiden käyttöhistorian – ja varmasti näin onkin jo pelkästään jälleenmyyntiarvon ja myyvyytensä takia – mutta jos antaa arvoa takuulle, tuntuu että se ja nämä ominaisuudet riittävät, tai joiltain osin jopa palvelevat paremmin (mm. työntö- ja hoitokorkeus, tila askeltaa), unohtamatta mukaan tulevaa kaukaloa adaptereineen ja muuta runsasta varustelua sekä ihania kuoseja, hinta houkuttelee, ja on valmis pieniin ylläreihinkin kuljetusten ja mahdollisten varaosien kanssa (jotka kuitenkin järjestyy ilmeisen mutkattomasti), en keksi ainoatakaan syytä miksi nämä eivät olisi jo se ensimmäinen valinta – etenkään jos tulevat olemaan käytössä kestävät. Siihen asiaan en pääse vielä hetkeen sanomaan itse mitään. Vaikka yleensä ottaen olen ensisijaisesti käytetyn hankkija, meillä näihin päädyttiin ominaisuuksien, mielekkyyden ja monipuolisuuden takia, jonka sinetöi hinta. Joka tapauksessa olisimme joutuneet hankkimaan jonkinlaisen travel-systeemin ja etsimään turvakaukalon siihen uutena, joten päätös oli helppo. Telakka ei ole meille niin tarpeellinen kuin kaukalon saaminen pyörille, koska minibussissa on helppo asentaa kaukalo kiinni silloin harvakseltaan kun autolla liikumme. Telakka tähän malliin on kyllä olemassa, mutta vain Isofix-kiinnityksellä.

Tilaa vauvalle

Viikot vierii ja odotuksen puoliväli alkaa häämöttämään edessä, kuten + 30 senttiä vyötäröllä antaa hyvin ymmärtää. Valmistautumistakin on aloitettu, itse asiassa varsin tehokkaasti monen hankinnan tultua eteen onni mukanaan, ihan vain tarttumista vaille. Vain vähän on säilössä enää edellisistä vauva-ajoista, mutta jotain kuitenkin. Miehen tekemä pinnis on niistä suurin tallessa pidetty, mutta kokonsa takia sitä ei tulokkaalle laiteta, vaan ensisängyn tehtävää ajaa Oran Haikarapussi sen lisäksi että äitiyspakkauslaatikko sijoitetaan öiden ajaksi sängyn välittömään läheisyyteen. Suurimmat hankinnat ovat tavallaan jo tehty – paljon pienempiäkin pikkuisista vaatteista ommeltuihin tekstiileihin – sillä yhdistelmävaunu-/turvakaukalo-kombinaatio on tilattu ja kertaalleen jo saapunutkin, mutta erinäisten käänteiden ja kuljetusvaurioituneen lähetyksen myötä ne palautamme ja odotamme vastaavat tilalle. Teen näistä alustavan arvion tänne myöhemmin, sillä kyseisistä valkoisina tulevista, keinonahkaisista Kunertin Romantic Chrome Eco -vaunuista ei löytynyt kenenkään kokemuksia, ja ainakin itse niitä tilausta tehdessä kaipasin. Aikaisemmat merkit ovat olleet meillä lähes laidastaan tosi luotettaviksi osoittautuneita Brioja ja Emmaljungia, joten niitä käytän käyttökokemusten vertailukohtana. Kuitenkin sen verran ensimmäiseksi lähetettyjä vaunuja pääsin testaamaan, että laatu oli monelta osin parempaa kuin mihin olin valmistautunut, ja että ne tulevat ajamaan asiansa ominaisuuksiltaan sen aikaa kun niitä tarvitaan. Tuotteilla on kahden vuoden takuu.


Vauva saa uni- ja hoitosoppensa portaiden alatasanteelle, lapsethan ovat valloittaneet yläkerran edellisine vauvanhuoneineen jo aikapäiviä sitten. ﺕ Tämä on ns. vanha eteinen, joka ennen laajennusta on ollut talon uloskäynti, ja meilläkin toiminut lähinnä naulakkohuoneena. Itse nukumme aivan tämän vieressä.


Näin ovat valmistelut edenneet.

Ensin vaaleni yleisilme tekstiileillä ja edellisillä vauvoilla
ollut lipasto tuotiin alakertaan

Haikarapussi – aivan ihana ensisänky

Hyllyä, koreja, lokerikkoja...

Hoitotaso tulee lipaston päälle

Kirppislöytöjä

Kirpparitapahtumat suovat antejaan näin kesäaikaan. Eilen oli myyjiä sekä Varkauden torilla että Kauppa21:n kesämyymälän ratapihalla. Jälkimmäisestä myöhästyimme lahjakkaasti ja saavuimme huudeille vasta vähän ennen sulkemista. Sitä ennen olimme kuitenkin löytäneet arkun kolmellakympillä sekä vanhan, mutta tukevan tuolin reilulla kympillä - eli oikeastaan kaiken tarpeellisen.

Alkujaan punaruskea, mustin kuvioin koristeltu arkku tuunattiin vielä illan mittaan Helmellä valkoiseksi. Edeltäjänsä, aikansa eläneen ja paljon tavaraa nielleen säilytysarkun tyhjensin kaikista kymmenen vuoden aikana kertyneistä nuottikansioista ja -pinoista, jotta saatiin tehtyä uuteen arkkuun tilaa kaikille perheen peleille, joita onkin kertynyt 'muutamia'... ﺕ

Tuolin puhdistin, mutta se jätettiin kuosiinsa ja ilman uutta maalia. 

Remonttiviikon myrskynsilmässä lastenhuone

Hyödynsimme syyslomaviikon pienten poikien huoneen täysremontin tekemiseen, jolloin koko jälkikasvu lomaili taktikoidusti mummoloissa. Jo edeltävän viikon loppupuolella tavarat oli kutakuinkin katsottu läpi ja pakattu, melkeinpä tuotu alakertaankin. Aiemmin syksyllä olimme laittaneet kiertoon kaiken meitä oman aikansa palvelleen. Perjantaina lasten viimeisen lomaa edeltävän koulupäivän aikana kannoin alas loput, purin listat sekä seinälevyt kahden nuorimmaisen kanssa ja aloitin hallitun kaaoksen. Miehen tultua töistä veimme lapset ja aloitimme purkamaan muurin laatoitusta sekä irroittamaan meille turhana ollutta ja melkein kokonaan käyttämättä jäänyttä Upon valmistakkaa, joka saatiin siirrettyä pois nokineen jo samana iltana. Myös pohjatyöt olivat tuolloin valmiit lauantain tapetointia varten. Viikonlopun aikana tehtiin tehokkaasti töitä kellon ympäri, kunnes maanantai ja tiistai olivat omia heiniäni, eli  lähinnä maalaus-/pintakäsittelypäiviä. Se mitä sitten tehtiin, oli puolipanelointi, tapetointi, Haltex Kartano-katto, muurin rappaaminen, pintojen ehostus sekä yleistä pintojen uusimista, ilmeen kohottamista ja muuttamista. Muuttaessamme tänne vuonna 2oo4 yläkerta oli kaikkein nopeimmin asuttavaksi remontoitavia osia, joten lastenhuoneeseen jäi koreapaneelia ja muuta esteettisesti kyseenalaista materiaalia, joskin tapetit uusimme ja muutkin pinnat kattoa lukuun ottamatta maalasimme, samoin lattia laminoitiin.

Antiikkilaastin kanssa ymmärsimme toisiamme. ﺕ Muuri oli alkujaan kirkkaan keltaiseksi maalattu, myöhemmin kaakeloitu - nyt siitä tuli kauniin luonnonvalkoinen.

Paneeleiden väri on sama kuin muissa huoneissa, eli Vanhan Ajan värikartan sävy 319X.

Se taipuu kauniisti myös kaikkiin valkoisen sävyihin ja elää valon mukana.

Lastenhuoneen tapettihan oli tämä, kesällä löytämäni enkelikuvioinen, ihan aavistuksen hopeisena kiiltävä:

Tekstiileissä käytettiin tähtikangasta ja Kustav-raitakuosia verhoissa.

Huoneen nurkkaan tuolien lisäksi tulee paripulpetti.

Pehmolelujen pesänä pidetty riippumatto katonrajasta jäi eläkkeelle, jolloin pehmot siirtyivät putkiin ja takan tilalle tulleen kaapin päälle.

Seinät maalattiin portaikon ylätasanteelta, samoin lasten kirjahyllynä ollut nurkka, pintoja paranneltiin.

Tähän tulee pähkinänruskea, korkea ja kapea hyllykkö.

Pihasauna ollaan niin ikään purettu ja riisuttu vanhasta, eli se odottaa nyt paneeleitansa.

---mutta tässä välissä tehdään kaikessa rauhassa pihojen syystyöt. ღ

Syyskuun ensimmäinen, nyt

Nyt syksy on ihan oikeasti täällä. Kesä kävi heittämässä jäähyväiset vielä viimeisten helteiden merkeissä, mutta on tullut aika kerätä se muistoina sydämeen muuttamalla haikeus kiitollisuudeksi, ja palata arjen rytmiin  vaihtaen askellajia kesälautumien laukkailujen jälkeen.

Nyt kääriydytään lämpimään huopaan takkatulien äärelle villasukissa ja teemuki kädessä, sytytellään kynttilöitä ja toivotetaan syksy tervetulleeksi. ﺕ


Nyt käännytään kotiin- ja sisäänpäin. ღ

(Lyhty, jonka piti tulla ulos...
---vaan siinä se lipaston päällä narjottaa.)

 Ilmassa tuoksuu syksy, taivas näyttää kuulaammalta ja luonnon kukoistus muuttuu syvemmiksi sävyiksi.

Puhtaat valkeat lakanat

Koska meille ei uutta sohvastoa tule ennen kuin pienimmätkin lapset ovat isompia, piti keksiä sen suhteen jotain vaihtelua. Muistin jo jokunen päivä sitten näiden vanhojen lakanoiden olemassaolon sohvanpäällisiä netistä katsellessani, mutta inspiksen ja vimman piti hetken tekeytyä, jotta sain tartuttua toimeen. Sadepäivä olikin sille aivan omiaan, se tuli kuin tilauksesta.

Normaalikokoisia lakanoita tarvittiin kokonaisuuteen neljä, joista leikkasin pitsikaistaleet erikseen käyttääkseni niitä solmimisnauhoissa yhdessä raitakankaan kanssa. Nyt päällinen on pyörimässä koneessa odottaen kuivurin pehmentävää vaikutusta, jotta kankaan tiukat ja näkyvät taitokset saavat kyytiä.
Jos ei sileää, niin sitten reilusti rutussa! ღ