Ylätasanne lastenhuoneeksi ja muutama sana ekologisuudesta

Kuopus on kasvanut niin isoksi, että tuli aika viedä loppuun portaikon ylätasanteen muutos omaksi huoneekseen, joka on ollut vapaana jo monta vuotta edellisen käyttäjän jälkeen. Tähän saakka Omppu on nukkunut taaperosängyssä alakerrassa meidän sängyn vieressä, mutta otimme haltuun sekä oman makkarimme, että maksimaalisen unirauhankin. Taaperosängystä on ollut liian helppo ja lyhyt matka kömpiä meidän keskelle edelleen lähes joka yö. Nyt parempi uni on taattu jokaiselle osapuolelle.


Tähän saakka portaikon ylätasanteella on ollut lasten vaatekaappi, mutta se sai väistyä, jonka ansiosta tilaa tuli leluhyllykölle ja pöydälle tuoleineen.


Sänkynä on sisaruksilta peritty Casa Bella-lastensänky – kuten jo kauan sitten hankittua on moni muukin asia –  ja melkeinpä laidastaan Ikeaa. Ylätasanne on näyttänyt joskus myös tältä.

Tavallaan haluaisin suosia valintana jotakin muuta kuin Ikeaa, tai edes löytää vastaavat kierrätettynä, mutta pienet tilat ovat vaativat, ja toisaalta elämäntilanne, syrjäinen sijainti ja muut realiteetit eivät muuhun nyt venyneet. Meillä tehdään kuitenkin kalustehankintoja suhteellisen vähän, ja nekin pääasiassa tulee miehen kautta tai käytettynä. Osa on sitten vastapainona nillittämättä vaikka tätä Ikeaa. Ekohippiosani, se vastuullineni kuluttaja, ei suosi ehdottomuuksia tai äärimmäisyyksiä, ja voi elää tämän asian kanssa. Se on huomannut, että mikäli se tekee korjausliikkeen jonkin asian suhteen, tasapaino alkaa nyrjähtämään jossain toisessa päässä. Omakotitaloasuminen, suurperhe ja yhden työssäkäyvän tilipussi, sekä moni muu vaikuttaja asettaa omat vaatimuksensa, joissa voi valita aina vain niitä pikkuisen parempia valintoja suhteessa vallitseviin olosuhteisiin – absoluuttisen hyviä valintoja vain harvoin, jos niitä on edes vielä olemassa tai teoriassakaan järjesteltävissä. Pienet hyvät ja aikaisempaa tietoisemmat valinnat, aidosti ekologiset askeleet, ja sillä hetkellä parhaaksi tuntemansa teot juoksevan arjen lomassa vievät jo pitkälle ja saavat onnelliseksi, inspiroituneeksi ja motivoituneeksi. Sanottakoon kuitenkin, että luonnollisuus, luomu, lähituotettu, prosessoimattomuus ja ekologisuus on itselleni merkittävä kriteeri, ja pääsääntöisesti näitä valintoja tehdään meillä ruuan ja kasvavassa määrin pesuaineiden suhteen, myrkky- ja kemikaalikuormaa vähentäen. Sen koen olevan tärkein sijoitus tässä vaiheessa elämää.


Olen kääntänyt ajatusmaailmani siis nykyään sellaiseksi missä luonnonmukaisuus on parhainta laatua. En koskaan uskonut kodin tulevan jollain tavalla "valmiiksi", eikä jatkuvasti ylläpidettävä vanha talo koskaan voi sellaiseksi toki tullakaan, mutta juuri niin vain kävi; jatkuva sisustaminen hiljeni, verhot eivät enää vaihtuneet neljästi vuodessa, katse ei etsinytkään taas projektia projektin jälkeen, ja niin edelleen. Astuin tyytyväisyyteen. Minä itsehän siinä tulin valmiiksi uuteen vaiheeseen, jolloin koti korkeintaan heijasteli sisäistä tilaa. Kaikki kymmenet vaihtoverhot raivattiin lahjoitukseen ja samalla lähti kiertoon paljon, paljon muuta. Energiaa vapautui valtavat määrät muuhun uudistamiseen, uudistumiseen ja ratkaisujen tutkimiseen.

Luonnollisempien valintojen suhteen onneksi kysynnän myötä tarjonta laajenee nyt vauhdilla ja lasten kasvaessakin tilanne taas muuttuu. Ihan näiden pienten puolestahan on vielä helppo tehdä valintoja, mutta iän myötä voi korkeintaan enää tukea ja ohjailla, muovailla jonkinlaisia kompromisseja, ei alistaa tai kontrolloida. Viimeissään teinien kohdalla moni asia on ajateltava uusiksi useissa perheissä. Pyrkimys johonkin, joka sillä hetkellä ei luonnistu, aiheuttaa lähinnä stressiä, ahdistusta ja huolta. Sellaisesta olen itseni vapauttanut tässäkin asiassa, ja suosittelen siksi lämpimästi jokaista luopumaan fanaattisuudesta, olipa asia mikä tahansa. Täydellisyyden tavoittelu tai kohtuuttomat päämäärät ei ole edes inspiroivaa katseltavaa, päinvastoin, se voi olla kaikkinensa ennemminkin lannistavaa, masentavaa, kuluttavaa ja epäonnistumiseen onnistumisen sijasta todennäköisemmin johtavaa. Ja maailmahan muuttuu ensisijaisesti vain esimerkin ja inspiraation voimalla, eli pelosta, pakosta tai riittämättömyydestä. Ruuasta, kosmetiikasta ja pesuaineista astetta vihreämmissä sävyissä ja tässä asteittaisessa muutoksessa onkin muuten ajatuksena postata oma juttunsa tässä lähiaikoina.

Arvostustani nauttii tietenkin jokainen, joka pystyy omia jalanjälkiään kuluttajana linjaamaan tarkasti, mutta me emme kuulu heihin. Henkilökohtainen hiilijalanjälkeni tosin on varsin pieni, sanoo tämä hiilijalanjälkitesti: 2700 kg CO₂e, joka on reippaasti alle kolmasosa keskivertosuomalaisen tuloksesta, ja siihen tietenkin olen tyytyväinen.


Tästä blogista ei siis saa ekoövereitä, vaikka asia onkin lähellä sydäntä. Suomme itsellemme paheita, ja joissain asioissa olemme suorastaan höveleitä. Lopulta on tärkeintä, että tässä suurperheessä kaikilla on kaikkea tarvitsemaansa, ehjää ja puhdasta, kuin että ei ole. Sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys, kenellekään, vaikka tänä maailmanaikana tulisi olla. Pääluotsaajana perheessämme kohti luonnollisempaa elämää toimii allekirjoittanut, joten asioiden myyminen muulle perheelle ja siirtymäajat ovat joskus pitkässäkin viivassa, mutta useimmiten suureksi ilokseni muutokset tapahtuvat jo kuin itsestään. Eihän sitä tiedä mihin elämä vielä kuljettaa, kun tietoinen elämä aikansa tekeytyy muotoaan hakiessaan. ツ


Haaveita saa ja pitää olla ohjatakseen uusiin vaiheisiin – silloinkin kun tietää niiden jäävän vain haaveiksi. Muussa tapauksessahan ne olisivat kylmiä tavoitteita. 

Feeniksinä Pilha 85.3

Nyt ollaan edetty uuden vierastalon rakennussuunnitelmissa siihen vaiheeseen, että suunnitelmia voipi vähän esitellä. Jos jostain syystä tämä kyseinen talo ei meidän tulekaan olemaan, on tässä jo hyvää runkoa myöhemmälle vertailulle.

Näillä näkymin päädymme Pihla 85-lomataloon, tarkemmin pohjaratkaisulla 85.3:een, joka on saunallinen versio. Kerrosalaa on 49,2 m2. Vaikka meillä pihasauna jo onkin, tätä omalla sisäänkäynnillä lohkaistua saunan puolta on hyvä käyttää siihen saakka vaikka varastona, kun/jos tarve tai mielenkiinto herää rakentaa sauna valmiiksi saakka. Lauteethan ovat kyllä jo tulossa toimitukseen mukaan. (Paitsi että voikin olla, ettemme ota ylipäätään ollenkaan puutavaratoimitusta tuohon pakettiin mukaan.)

Tämä tulee paksummasta hirrestä, lämpöseinärakenteella, parvekkeellisena (mikä olisi ollut mahdollista tehdä myös sisätilaksi), mutta ilman takaterassia. Pikaisen vilkaisun mökkiin saa klikkailemalla auki Suomen kaunein mökki -sarjan Magnusskärin jakson, jossa samainen tönö on esitelty livenä.

Koko esite PDF-tiedostona täällä.

•

Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla ollaan tehty jo alustavia luonnoksia ulkoasun värityksistä. Vahva visio on siitä että julkisivu sävytetään vaalealla tai vaaleanharmaalla kuullotteella, riippuen kuinka sävy herää puun pinnalla, katosta tulee tumma ja yksityiskohtia korostetaan tummemmalla harmaalla ja valkoisella.

Pilhan kattoikkuna on helmi, se valaisee koko yläkerran, iso terassi ja parveke kruunaavat ratkaisun.

Ensi viikolla saamme vaihtolavan ja palaneen talon purkaminen voi alkaa. Emme ole kovinkaan optimistisia sen suhteen, että purettavasta rakennuksesta jäisi kummoinen määrä hyödynnettävää. Suurin harmi on vanha, paksu hirsi, joka on vähintäänkin kitkerän hajun imenyt itseensä. Aikaa on syksyyn saakka, sillä rakennuslupakaan ei ehdi ennen elokuuta, paketin toimitus ajoittuu aikaisintaan syyskuulle ja vasta luultavasti lokakuun puolella ryhdymme toimeen.

Mutta kyllä, tämä on kiva ja vierastalon tarkoitukseen asiansa ajava. ツ

Asioita tapahtuu joskus erikoisia teitä myöten. Kyllähän meillä on joskus ollut rakentaminen ajatuksissa. Se oli tosiaan silloin joskus, yli kymmenen vuotta sitten, kun vasta haaveiltiin omasta kodista. Sen jälkeen kun tämä ostettiin ja remontoitiin, sellaiselle ei olla hukattu ajatustakaan. Kauniisti sanoen remppa- ja rakentamiskiintiöt on olleet täyttyneinä. ;) Kunnes sitten tulee tällaisia käänteitä, jolloin löydämmekin itsemme uuden ääreltä... 

Ranskanluppa Gentleman

Hän on siis tuleva perheenjäsenemme:

Ranskanluppa

• Ranskanluppa kuuluu jättirotuihin, jossa yksilön ihannepaino on yli 5.5 kg. Ranskanluppa on jumbokaniroduista suurin luppakorvarotu.

• Määritelmän mukaan tiivisrunkoinen; lyhyt ja leveä. Pää on rungossa tiiviisti ja kaulan lyhyyden sekä leveyden takia se antaa vaikutelman että kaula puuttuu kokonaan. Korvat laskeutuvat ja edestäpäin katsottuna kaareutuvat sisäänpäin. Korva – korvamitta on vähintään 36 cm. Urokset ovat naaraita massiivisempia, mutta kokoero ei silti ole merkittävä. Yleisimpinä väreinä tavataan luonnonvärejä, kuten luonnonharmaa, -sininen ja -keltainen, yksiväriset valkoiset, mustat, sekä erilaiset viittakuviot. Gentleman on mustaviittakuvioinen.

• Suuri koko juontaa juurensa jalostuspolkuun, sillä nämä ovat alkujaan kehitetty lihakaneiksi. Ranskanlupat ovat perinteisesti eläneet tallikaneina.

• Luonteeltaan ranskanluppia kuvaillaan koiramaisiksi sohvapulliksi, sillä ne voivat muodostaa tiiviin luottamussuhteen ihmisiin ja ovat seurallisia sekä rauhallisia. Sosiaalisuudestaan ja luttanuudestaan huolimatta kaneilla on luontainen uteliaisuus mukana. Myös ranskanluppien voima tulee ottaa huomioon valittaessa kanirotua, sillä se vaikuttaa olennaisesti käsiteltävyyteen. Onnellisimmillaan nämä yhdyskuntaeläimet ovat joko perheen sylivauvana, taikka lajitoverien kanssa.

• Ranskanlupan sukukypsyys tavoitetaan n. 4 - 5 -kuisena. Poikueet ovat suuria, syntyä voi jopa 20 poikasta kerralla, kuitenkin yleisimmin 7 - 12 jälkeläistä.

• Keskimääräinen elinikä on 4 vuotta, mutta ranskanlupat voivat elää hyvin 7-vuotiaaksikin. Kokonsa takia nämä kanit eivät ole niin pitkäikäisiä kuin pienemmät lajitoverinsa.


• Pääravintoa on heinä ja pellettivalmisteet. Tuoreruokaa ja vettä unohtamatta.

• Kanien kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja kanihyppykisoja. Kuitenkin massansa takia nämä jättikanit eivät ole parhaimpia hyppykaneiksi. Tietenkin virikemielessä tämä tuo mukavaa vaihtelua, jos molemmat osapuolet tästä innostuvat.

Lisää aiheesta mm. täällä.

Ranskanlupat ovat siis sosiaalisia kontakteja kaipaavia ja hyvin seurallisia otuksia. Jos ihminen ei voi tarjota seuraansa, on luppanalla oltava kaveri tai useampia. Me päädyimme ottamaan ensin tämän uroksen, jotta kastroinnin jälkeen, ainakin näillä näkymin, otamme hälle kaveriksi naaraan, sillä tämä kombo on yleensä toimivin parivaljakko. Kaikki riippuu vielä siitä miten Kentsu paikkansa meidän luona hakee.

Tällä hetkellä suunnitelmana on, että hyödynnämme näitä omia tilojamme eri vuodenaikoina. Rakennamme ensialkuun kesäajan asumuksen aitauksineen, mutta pidämme Kentsua paljon myös sisällä ja opetamme sisäsiistiksi. Taluttimeen opettaminen on myös tavoitteena, sillä vaikka meillä on iso piha, sitä reunustaa sekä tie että junarata. Vapaana ulkoileminen ei siis tule kyseeseen. Onneksi innokkaita ulkoiluttajia riittää ja valvonnan alla on mahdollista loikkia myös pitkän narun päässä. Talviasumus rakennetaan johonkin piharakennukseen niin että lämpötila pysyy ns. tallilämpötilassa. Tähän mennessä olisikin löydettävä kanityttökaveri kylkeen. Koska kanin talvikarva kasvaa siedättämällä kylmää syksystä saakka, eikä heitä voi siksi altistaa isoille lämpötilavaihteluille, talvisaikaan paksun turkin takia seurustelu keskittyy vierastalolle, jossa lämpö on vakituisesti väh. +5 astetta. Vakituista asumusta vierastalolle ei varmaankaan tehdä, vaikka itse sisätilana se olisi kaikkein helpoin ratkaisu, sillä talvellakin haluaisin hälle/heille vapaan käynnin ulos aitaukseen, ja toisekseen vierastalolle tehdään myös bänditreenitilat. Tämä tila on kuitenkin oivallinen vaikkapa tulipalopakkasia ajatellen, jos vähänkään herää epäilys ettei vakiasumuksen eristykset ja lämmitykset riitä. 

Koska kastroiminen on mahdollista aikaisintaan n. 5-kuisena (joissain tapauksissa jo 4-kuisena onnistuu), ja tämän jälkeen on vielä pidettävä kuukauden varoaika ennen kuin eri sukupuolia voi päästää yhteen, vaatiikin ensi syksy ja järjestelyt vähän pähkimistä. Asiaan vaikuttaa sekin että olemme viikon Lapissa, jolloin kanilla tai niillä kahdella on hoitaja. Tyttökaveri on otettava hyvissä ajoin joko tätä ennen, mutta sen ikäisenä ettei tyttö ehdi mitenkään sukukypsäksi, jotta sopeuttaminen yhteiselämään ja talvikotiin voi alkaa, tai otettava tyttöpupu olosuhteista, jossa totuttelu syysilmaan on valmiiksi hyvässä vauhdissa. Onneksi meidänkin leveysasteilla on talvet olleet pääosin niin leutoja jouluun saakka, että aikaa yleensä on. Kompromissi löytyy varmasti.

Toiveita toukokuulla

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta puoli vuotta. Olemme eläneet rikasta, rakasta, ihanaa vauva-arkea. Omppu on kasvanut ja kehittynyt jo 8-kuiseksi palleroksi, joka hakee kovin polvia alleen. ﺕ

Kevätkin alkaa olemaan pitkällä ja luonto vihertää.

Olen ollut aikaansaamaton päivittämään blogia, eikä toisaalta ole ollut erityisiä aiheitakaan. On ollut tarkoituksenmukaista keskittyä olennaiseen ja olevaan. ❤


Olemme varanneet maaliskuun lopussa syntyneestä poikueesta meille jumbokanipojan, rodultaan ranskanlupan. Lapset ovat jo kauan rankuttaneet lemmikkiä, mutta olen kokenut ettei aika ole ollut kypsä. Kuitenkin kun itse olen kasvanut eläinten keskellä, ymmärrän hyvin tuon karvaisten ja pehmoisten kaverien kaipuun. Sitä paitsi eläimet opettavat paljon rakkaudesta ja myötätunnosta, vastuuntunnosta puhumattakaan. Meillä lapset ovat käsitelleet eläimiä aina hienosti, joten se ei ole painanut eläimen hankinnan lykkäämisessä, enkä epäile hetkeäkään että innostus ja kiinnostus olisi vain hetkellistä.


Eilen sitten paljastimme, että parin viikon päästä meille tulee karvavauva. Voi sitä riemun määrää...!


Itse rodusta ja kanista kirjoitan pian erikseen.

Tyhjän huoneen ovella

Kauan, kauan sitten piirsin. 

Ja maalasin.

En koskaan ollut erityisen tyytyväinen mihinkään tekemääni, mutta nautin siitä silti. 

- Siis sen vähän, mitä itseltä ja omilta vaatimuksilta ehdin. En tiedä kenelle maalasin, mutten ainakaan itselleni.

Olin toisaalta liian pikkutarkka, mutta myös liian hätäinen ja suoristuskeskeinen.

En osannut nauttia luomisesta, en itse prosessista. Mutta värit ja muodot puhuttelivat.

Sitten elämä korosti muita asioita, jotka menivät aina tämän ohi.

Kuten äitiys. Monta kertaa.

               Kirjoittaminen. 

Musiikki. 

                                  Valokuvaaminen.

Kuvankäsittely.

                                        Remontti ja astetta isommat pensselit.

Aina jotain. En edes yrittänyt löytää tietä takaisin itseni toteuttamisen tähän puoleen - vaikkakin vielä joitain vuosia sitten pidin sisälläni tyhjää huonetta tälle haaveelle varattuna, mutta jonka ovessa luki epämääräisesti; "sitten kun".

Unohdin.

Kunnes, eräänä päivänä kaivoin muutamat jäljellä olevat akvarellikynät tallestaan, kuulostellen hiljakseen suurentuvaa pyörrettä sisälläni. Hetken kuluttua tunnistin sen inspiraatioksi, jonka kynät herättivät. Niitä hivelin, sivelin, olin hiljaa ja nautin tunteesta. Tiesin, että nyt voisi olla oikea aika, ainakin aikaisempia parempi sellainen. Ymmärsin myös, mitä asioita ja asioiden syvyyksiä oli pitänyt oppia ennen kuin voisin tuoda väreillä jotain itselle tärkeää paperille saakka. Ne vaiheet ovat olleet välttämättömiä. 

Välttämätöntä oli myös investoida uusiin tarvikkeisiin. Ihastuin DERWENT Inktense -mustevärikyniin, jotka ovat vesiliukoisia. Värit ja niiden syvyyden nähtyäni tiesin niiden olevan minun. ﺕ

Tässä & Nyt

Olen taas kerran hiljentynyt päivityksissä tunnustellessani tätä pintaraapaisu-blogia ja sitä, mitä osaa se itsessäni palvelee - palveleeko enää mitään niin suuressa määrin, että tätä kannattaa pitää olemassa. Palveleeko se ylipäätään ketään. Moni asia on muuttunut - myös tämän blogin historian aikana, mistä olen kirjoittanut aikaisemminkin - ja ollut elämässäni jatkuvan muutoksen sekä sydänlähtökohtaisen priorisoinnin kohteena. Ennen olevinaan kovin tärkeitäkin asioita, määrityksiä ja toimintatapoja on ollut uudelleenarviointien myötä luopumisen alla, jotta ne vastaavat sitä, mitä niiden kuuluu kyseisellä hetkellä olla. Nämä olen tunnistanut siitä, että vastassa on vain tyhjä kaiku; niistä ei löydä enää itseään.

"Kosketuspintaa"- ja "Villa Vanilla" -nimiä kantaneena blogina tämä palveli hyvin aikansa, keskittyen lähinnä remontointiin ja kotipesän luomiseen, antaen materialle suhteellisesti vääristynyttä painoarvoa, jälkikäteen ymmärrettynä. Koti sinänsä on aina ollut tärkeä, kaikkine pienine sekä hieman isompine rakkaine ihmisineen, ja vieläpä yhden aika isonkin rakkaan siellä vaikuttaessa, ollen ikään kuin kaiken luovuuden ja luomisen fyysinen lähtökohta, itseni heijastus, maallisen elämän juuret, "työpaikka", pysähtyminen. Edelliset vaiheet olivat olennaisen tarkoituksellisia siinä mielessä, että esimerkiksi värit ja muodot ovat olleet vertaansa vailla olevia työkaluja ja terapiointeja niiden syvemmissä merkityksissään; yhä syvempään itsetuntemukseen luotaamisessa. Unenkuiskaajan maaksi nimesin omaa suuntaansa etsivän blogin taannoisen musiikillisen projektin mukaan, mutta koska nimen voi hahmottaa myös toisella tavalla - liittyen yhteiseen uneemme ja yhteiseen todellisuuden osaamme - olen antanut sen pysyä toistaiseksi entisellään. Tulin myös tulokseen, että blogikin saa jatkaa yhä, samalla harvakseen ja satunnaisesti päivittyvällä tahdillaan kuin tähänkin saakka, lähinnä kuvien ja fyysisen ympäristön, kauneuden, luovuuden, yksityiskohtien, inspiraatioiden, ehkä joiltain osin tiedonkin ulos huokaamisen paikkana. Ulospäin ne voivat olla mitättömän pieniä asioita, mutta saattavat pitää olemuksensa sisällä suuriakin, henkilökohtaisesti puhuttelevia oivalluksia tai kasvunpaikkoja.
Ensisijaisesti pidän tätä siis itselle, oman kokemusmaailmani perspektiivin kuvajaisena ja kollaasina, mutta jos joku muukin saa tästä avattua tai peilattua itselleen jotakin, mikäs sen mukavampaa.



Vuosi 2o11:

~ on ollut edellä mainittujen muutosten puolesta varsin vauhdikas käänteissään, vielä edellistäkin vuotta hurjempi; suurimmaksi osaksi sisäisillä ja vähemmän näkyvillä tasoilla, mutta enenevissä määrin heijastuen toki myös kaikkeen muuhunkin elämään. Vuosi 2o11 oli kaikkinensa ihmeellinen vuosi, niputtaessaan samaan aikaan hyvin erilaisia asioita yhteen, mutta samalla myös hajottaen ja erillistäen toisistaan irti sellaisia elementtejä, jotka sitä olevaisuutensa puolesta tarvitsivat. Vuosi oli onnellinen, rikastuttava, oivalluttava, elämän pitkänmatkalaiselle rauhan mahdollistava, hyväksynnän lopputyö.

Tärkeitä päivämääriä:

11.11.11. otin konkreettisesti askeleen kohti sitä, mitä kohti nyt tänäkin vuonna kuljetaan, perustaessani oman sivuston.

12.12. alkoi myös toisella tavoin uusi vaihe elämässä 12 virallisen kotiäitiysvuoden jälkeen, nuorimman lapsen täytettyä kolme vuotta - vaikka näennäisesti mikään ei olekaan sittemmin muuttunut. Oli aika luoda uudenlaisia visioita edellisten kariuduttua terveydellisiin syihin, 16 vuoden diagnoosien odottamisen ja kuntoutuksen tuloksettomaksi toteamisen jälkeen - tällä kertaa yksin sydäntä kuunnellen. Tein elämäni ensimmäisen aarrekartan näitä tavoitteita koskien, jotta tällä hetkellä olemassaolevat realiteetit ja esteet saavat kaikki edellytykset muuntua onnistumisen tieltä. Päämääränä aarrekartassa on opiskella diplomiluontaisterapeutiksi ja tällä saralla monipuolistua, jotta saan tietynlaisesta, ehkä jo asiansa ajaneesta ja tarkoituksensa näyttäneestä pysähtyneisyyden tilasta sysättyä energiat liikkeelle, jos niin kuuluu tapahtua. Kuitenkin vasta elämä näyttää mihin se vie. Ja hyvä niin, kaikki otetaan vastaan mitä tulossa on. ♥

Alkanut vuosi on lähtenyt käyntiin ikään kuin täysin puhtaalta pohjalta, uudelleen syntyneenä. Paljon on sen myötä saanut jättää taas taakse; kaikki ne Aidot asiat, missä Sydän ja Ilo ovat läsnä, sen sijaan On ja pysyy. ♥ Myös täällä.

""Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi. Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä.
Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville.
Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä....""

Kun kesä saapui pihaan - toteutuksen alla

Puutarhakukkasien kanssa puuhastelu toi kesäfiiliksen!

Nyt kun;

a.) ylimääräiset rakennukset tontilta ovat purettuina

b.) puut kaadettu

c.) alue tasoitettu ja nurmikoitettu:

Kaivuri kävi kylässä ja kaivoi isohkolle suihkualtaalle paikan, sekä repi hävitettyjen ruusujen juurakot. 

Puutarhavisiot ovat saaneet itämaisen puutarhan piirteitä; 

virtaavaa vettä, hiljalleen lirisevä vesiputous.

Vaikka kyllä "Provence Garden" -tyylikin kolahtaisi... Kolisee niin, että kuuluu kai sinne saakka.

Kenties yksinkertaisesti yhdistelemme kaikkea,

 mielemme, parhaan kykymme ja näkemyksemme mukaan?

Vesi elementtinä vaatii erilaisia reheviä vesikasveja.

Valkoista koristekiveä, ehkä joukossa mustaakin;

Yin & Jang, 

Feng Shuin periaatteet mahdollisuuksien mukaan huomioituna.

Timantti-Tuijia ruukkuihin, ehkäpä japanilaista magnoliaa,

suuren kiven ympärille.

Reunoille matalaa kukkivaa kukkaa.

Pottumaalle ja sipulipenkille on paikat, perennoillekin muotoiltiin kumpare.

Mies haluaa toisaalle myös alppiruusuja, minä tulppaanipenkkejä johonkin... Ai niin ja hevosen. [---ja sille tarhan, jonka jälkeen näitä muita suunnitelmia ei tarvitsisi toteuttaakaan. Pääsisi hehehe-helpommallallallaa... - niiden suhteen.] 

No, ehkä vielä jonain päivänä.

Saisipa vanhoja heinäseipäitä, joista tehtäisiin pätkä näyttävää, 

ajan patinoimaa aitaa...

Sen läheisyyteen sijoittaisin wanhan puutarhan puolella sijaitsevan koristetuulimyllyn. 

...Ja sen tulppu-penkin.

Köynnöskaari tulee varmasti. 

Sellainen, jonka alta kuljetaan uuteen puutarhaan.

Toiselle puolelle pihaa sen sijaan valmistaudutaan aloittamaan hiekkalaatikon rakentamista.

Leikkimökkikin siirtyisi, jos ehjänä siirtää onnistuisi.

Itämaisen puutarhan elementtejä:

Bonzai-kasvit

Puut

· Vaahterat
· Koristekirsikat (meillä koristeomenapuut)
· Riippuvaoksaiset puut: riipparaita, riippahernepuu

Bambut ja koristeheinät

Rakenteet ja esineet

Vesi

· Symbolisoi rauhaa

Sora ja kivet

· Nurmen sijasta
· Veden korvikkeena (aallot hiekassa)
· Kivi symbolisoi miehisyyttä ja luonnon hiljaisuutta
· Koristeena ja poluissa

Koriste-esineet

· Peuranpelotin, tuulikannel, kalkkihiekka-patsaat

Bambu

· Koriste-esineissä, rakenteissa
· Voidaan meillä korvata pajulla

Kesäkukkapenkit valmistuivatkin jo viime kesänä, kas näin:

Nyt vain odotellaan niiden täyttymistä omalla vauhdillaan. ﺕ

Dream Whisper

On suuri ilo olla mukana uudessa proggiksessa, tuoreessa yhtyeessä nimeltä Dream Whisper.

Keikkalaulajana kappaleiden ideoiminen, rakentaminen, sisäistäminen, hiominen, työstäminen ja lopulta esille tuominen on paininut kokonaan erilaisessa sarjassa, se on ollut aivan oma maailmansa, joten tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus; oppimatka uudenlaiseen musiikin lähestymistapaan ja itsensä likoon laittamiseen. Tämä vaatii vauhdin hidastamista, jopa ajoittaista pysähtymistä, jatkuvaa hengittelyä.

Ei kiiruhtamista tyyliin;  

'paljon ja hyvää', 

vaan 

'vähän, olosuhteisiin nähden täydellisesti'.

Homma on vielä alkuasetelmissaan haparoidessaan ensimmäisiä askeliaan, sillä vasta yksi kappale useista työstämistä odottavista on purkitettu - samalla kun on jouduttu opettelemaan uusia näkökulmia itse kukin - mutta fiilikset ovat upeat.

Inspiroituneet. 

Vapautuneet.

Ja se on se pääpointti.
Tätä tehdään koska tätä rakastetaan, eikä muulla ole merkitystä. Palkinto tulee itselleni henkilökohtaisella tasolla haasteiden tiedostamisesta ja niihin vastaamisesta, oivalluksista ja omista työvoitoista.


Toinen jäsenistä on todennut, että jos kappale on 'ok', se on epäonnistunut. Sitä täytyy vihata tai rakastaa. Sen täytyy herättää voimakkaita tunteita - ihan sama mitä, kunhan ravisuttaa. Tällaisen mentaliteetin alla toimiminenkin on uutta ja ollut aiemmin lähinnä tukevasti epämukavuusalueella; keikoilla tällaiset riskit on minimoitava.

Ja koska jostain on aloitettava...
...ennen kuin löytyy omin linja...

...allekirjoittanut saa otetta ja käytännön kokemusta...

...perusasiat saadaan miksauspöydällä toimimaan...

...ja välittymään ehkä jotain vielä eteenpäinkin...

---meillä se alkoi tästä:

Keep On Believing What You Do - by Dream Whisper

(DW hajosi v. -11 viiden biisin jälkeen.)

- kuvat lisätty ja päivitetty 22.8.2o11 -

Runoja haaveista, unelmien tavoittelusta, mietteitä ympäröivistä ajatuksista

Oma haaveeni on lähempänä kuin koskaan aiemmin - silti samalla vielä kovin kaukana.

Kotiäidin elämääni on virinnyt yhdentoista vuoden jälkeen uusia tuulia iltaopiskelun myötä, ja samalla olen voinut puhaltaa pitkäaikaista unelmaani varovasti ilmaan. En liian korkealle, mutta niin, että ilmavirta jaksaa sitä kannatella ja antaa sen vapaasti leijailla.

Aika näyttää kuinka pitkälle se kulkeutuu.

Yksikään sydän

ei milloinkaan

lakkaa suosiolla

lyömästä

Yksikään ruohonkorsi

ei kysele keneltäkään

lupaa saada kasvaa

Yksikään unelma

ei milloinkaan

halua jäädä unelmaksi

~T.Tabermann~

♥

Onnenaurinko paistaa aina.

Jos sitä ei näy,

on se vain tilapäisesti

pilven takana.

~Marleena Ansio~

♥

Toivossa on hyvä elää...

...onni riippuu paljolti siitäkin,

kuinka hyvin uskaltaa jättäytyä

toivon varaan.

~Marleena Ansio~

♥

Jollet voi olla mänty kukkulan laella, ole pensas laaksossa. Mutta ole paras pensas puron varrella. Ole pensas, jos et voi olla puu. Jollet voi olla aurinko, ole tähti. Et siis koon avulla voita tai häviä. Ole paras, mitä tahansa oletkin.  

 

♥

 

Paljoa en osaa
mutta sen minkä osaan

mielelläni annan

rakennuspuiksi

lämmikkeeksi

tuleksi lieteesi.

Risuissakin polttoarvonsa.

♥

En odottanut "suuria" maailmalta.

Kosketin pienen lapsen käsin lumihiutaletta,

joka hiljaa vaipui taivaanrannalta;

toivoen, että siitä kasvaisi maailmojen ääriin

valkea valo.

♥

Lyhyin tie itseen
käy maailman ympäri.

~Hermann Keyserling~

♥

Muutu positiiviseksi ajattelijaksi.
Näyttivät asiat kuinka synkiltä tahansa,

tai vaikka ne olisivatkin,

kohota katseesi ja näe mahdollisuutesi

-ne odottavat sinua.

♥

1. Luodakseen jotain on luotettava itseensä,
ajatuksiinsa ja näkyynsä.

2. Tuuliajolla olo on helvettiä, taivasta on

kurssin pitäminen.
3. Kukaan ei löydä uusia maita menettämättä

rantaa näkyvistä.
4. Luomiseen kuluu jonkin sellainen eläminen,

mitä ei vielä ole vaan miksi on vasta tulossa.
5. Tee tai jätä tekemättä, kokeilua ei ole.
6. Elämää voidaan ymmärtää jälkeenpäin,

mutta sitä on elettävä eteenpäin.
7. Elä intohimoisesti tätä päivää varten ja

määrätietoisesti huomista silmälläpitäen.
8. Saadaksemme elatuksemme unohdamme elää.
9. Kovempi soutu ei auta, mikäli veneen kokka

osoittaa väärään suuntaan.
10. Suuremman voiman hankkiminen ei ole

ratkaisu, jos kurssi on otettu väärin.
12. Älä rukoile keveämpää lastia vaan

väkevämpiä harteita.

~Massey University Service~

♥