Myytävänä koti

Nyt sitten on tullut se hetki, kun tämä meidän perhettä kaksikymmentä vuotta palvellut rakas Sireenilä saa ottaa uudet asukkaat kattonsa alle. ♡ Ensimmäinen talomme, ensimmäinen omistusasunto ja meidän neljän lapsen synnyinkoti. Koti, jonka oli tarkoitus olla, hengittää ja mukautua eri elämäntilanteissa mukana vielä kauan. 

Mutta, tilanteet, ajatukset ja myös haaveet muuttuvat, joiden myötä uudet seikkailut ovat edessäpäin jossain muualla. Haikeaa hieman, kyllä, mutta aika huikeaakin.

Kyseessä siis mansardikattoinen päätalo 164,5 m2: (6h + k + ylä- ja ala-aulat + alkovi + wc + psh + s + p) + loppurutistusta rakentamisessa odottava 2-kerroksinen pihatalo + runsaasti lisätiloja mm. autotalli, paja, liiteri, pihasauna, maakellari, huvimaja sekä aiemman omistajan rakentama katettu uima-allas, joka ei meillä ole ollut koskaan käytössä. (Uuden allasmuovin kanssa siitä voisi vielä ehkä elvyttääkin toimivan alkuperäisessä tarkoituksessaan, mutta esim. nykyisen katon sijaan valokatteen asentamalla tilan voisi mahdollisesti hyödyntää esim. taimiviljelyssä?) Pihan perällä on myös entinen traktoritalli, joka on ollut meillä lähinnä polttopuuvarastona. 

HISTORIAA

Talo on 1900-luvun alkuvuosina Terijoelta tuotu talo entisen Kerisalon aseman vieressä. Silloinen uusi aseman työntekijä oli saanut juuri hirsikehikon pystytettyä Terijoella, mutta siirtonsa myötä purki kehikon ja toi sen junalla mukanaan paikoilleen tänne Pohjois-Savoon Joroisten Kerisaloon, Rantasalmen rajalle, Saimaan Haukiveden tuntumaan. Alkuun talo oli yksinkertainen muutaman huoneen ja välillä useankin perheen asuttama, mutta v. -1988 siihen tehtiin laajennusosa, jossa sijaitsevat keittiö, wc- ja kylpyhuonetilat sekä sauna. Tarinat kertovat – joiden paikkansapitävyyteen suosittelen suhtautumaan hienoisella varauksella – että talon alla on sekä kultasuoni, että öljyilmentymä. Lisäksi Kerisalon ruusu -lajike on lähtöisin tältä pihalta, jonne se on mutatoituen jostain lennähtänyt, ja että Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kerisalolainen Rosa Pimpinellifolia on otettu talteen täältä. Virallinen tieto taitaa kuitenkin olla, että se on löytynyt viereisen koulun pihasta. Tämän hirsien välistä on paljastunut salaisuuksia, melkeinpä aarteitakin, ja monenlaisia jälkipolville pilke silmässä jemmattuja jekkuja. Mutta oli niin tai näin, tämä paikka on nähnyt ja kuullut paljon elämää. Ja toivottavasti tulee sitä näkemään vielä jatkossakin. Täällä on ollut hyvä asua.

REMONTIT & PERUSPARANNUKSET

Muuttaessamme  tänne v. 2004, teimme siitä alkaen koko päärakennukseen peruskorjauksen sisäsaunaa (sähkö) lukuunottamatta. Kiuas on toki vaihdettu moneen kertaan. Katto oli uusittu  jo v. -02 ja ikkunanpokat vanhoihin ikkunaruutuihin myös näihin aikoihin. Kaikki sisäpinnat käytiin läpi, kylpyhuone ja lämminvesivaraaja uudistettiin, wc ja sen kalusteet päivitettiin, liityimme kunnan vesiverkostoon, ruokailuhuoneen ja takkahuoneen välistä oviaukkoa laajennettiin. 2005 purettiin entiset tulisijat ja valettiin uusille paikat (varaavat leivinuuni & takka) ja lattioihin asennettiin laminaatit. 2008 oli vuorossa ulkomaalaus sekä keittiöremontti, ja 2014 uusittiin wc:n ilme uudelleen. Joitain huoneita on vuosien varrella tapetoitu ja maalattu vaihtelun vuoksi, vain toinen yläkerran huoneista on pidetty alkuperäisessä ilmeessään. (Yläkertahan luovutettiin kokonaan lasten valtakunnaksi 2010, jolloin muutimme oman makuuhuoneemme "väliaikaisesti" takkahuoneeseen.) Viimeisimpänä tehtiin uusiksi eteinen pari vuotta sitten.

Ilmalämpöpumppu otettiin käyttöön 2018, joka yhdessä sähkölämmityksen ja varaavien tulisijojen kanssa on ollut toimiva kombo. Pihasaunan (puu) pesuhuone on paneloitu uudelleen ja ulkorakennukset saivat uuden punamultamaalin pintaansa pari kesää sitten. Pihassa on raivattu pois meille ylimääräisiä rakennuksia ja tasoitettu aluetta nurmikoksi. Istutuksille on tehty paikkaa koristealtaan/suihkulähteen ja koristehiekoituksen laidalle, samoin pienelle kasvimaalle. Takapihalla on vanhoja omenapuita ja marjapensaita (punaista, mustaa, aroniaa ja karviaista). Tonttia reunustaa tien puoleisella reunalla suuret syreenipensaat. Junaradan puoleisessa päädyssä on vieläkin varaa laajentaa nurmialuetta. Raideliikenne on nykyisin vähäistä, ajoittain aivan olematonta, muodostuen ainoastaan satunnaisesta tavara- ja radanhuoltoliikenteestä. Tontin ja raiteen välissä on ääni- ja näköeristeenä vanha traktoritalli, hieman puustoa sekä korkeahko maavalli.

Pihatalo on noussut pystyyn hitaasti, mutta varmasti näiden kaikkien kiireisten vuosien aikana. Loppurutistuksena sinne tulisi vielä rakentaa loppuun parveke, portaat, yläkerran seinäpanelointi ja etukuistin tukipilarit. Suuri osa näistä rakennusmateriaaleista on valmiina. Myös ulkokäymälän puutavarat ovat valmiina odottamassa kokoamistaan. Tilaa on pihatalossa yhteensä n. 70 m2 ja vaikka ovia onkin kaksi, tilaa ei olla vielä jaettu väliseinällä kahteen osaan oman alkuperäisen ajatuksemme mukaisesti. Lopulliset ratkaisut ovat siis vielä laajasti muunneltavissa.

Kuvathan kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Alla sekalainen setti kuvia, joita päivittelen piakkoin varmasti lisääkin. Esimerkiksi kylpyhuone on erittäin eläväinen otanta meidän arjen pyörittämisen keskeltä koirien trimmipöytineen, mutta uskoakseni se antaa jonkinlaista kuvaa, sille, jota tässä asuminen ja paikan tarjoamat mahdollisuudet oikeasti kiinnostavat. 

Lue ilmoitus Oikotiessä

Linkkiä saa jakaa ja se onkin suotavaa! ♡

Lisätietoja saa myös Mesen kautta multa (Marinna) ja puhelimitse Mikalta: 0444757062