Tuunailtuja ja hankittuja

Ihan ekana uudet vohvelit. Valkoisen ja vihreän lisäksi ommeltavana odottaa roosaa ja tummanharmaata. Näistä saa kyllä suloisia yhdistelmiä! ♡ Pari metriä vaaleaa Repoveden retki -puuvillakangastakin makoilee odottaen myös työstöä. Todennäköisesti se menee simppeleihin sänkytekstiileihin, eli pussilakanaan, lakanaan tai pariin ja ehkä tyynyliinaan. 

Omista projekteista sen verran, että melkein ensitöikseni mummoutumis-uutisen kuultuani ostaa pamautin vaunut. 😅 Nimittäin on tosi hankalaa ryhtyä ompelemaan tai väkertämään asioita ilman että on jotain mihin sovittaa ja mallata. Eteen tulikin kuin tilauksesta ikää nähneet, mutta paria naarmua lukuun ottamatta kuin uudet Teutonian Spirit S3:t. Näitä on käytetty vain pari kertaa ulkona reissurattaina ja seuraavalla omistajalla vauvaa sisällä nukuttaessa. Ei tahroja, ei haalistumia, rullaavat kevyesti kuin ajatus. Koppa on oikeasti tilava myös leveydestään, mikä on syysvauvalle ja talviaikaan vaunuissa ulkoilevalle hyvä juttu. Näiden meidän nuorten koirien kanssa on myös piakkoin alettava opettelemaan vaunujen kanssa liikkumista. Kolmipyöräiset eivät ehkä ole kaikkein tukevin valinta, mutta näin käsi-, selkä- ja jokapaikkavammaiselle ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin perinteiset nelipyöräiset. Käsijarru on silkkaa plussaa. Hintaa oli huimat 40 euroa, johon saatiin kaupan päälle vielä hoitoalustaa sun muuta.

Ei talon ekat saksalaiset, mutta meidän ensimmäiset Teutoniat kyllä. 

Ompelin näihin lisäpatjan/petarin sekä tyynyn. Vaunuverhoista yksi kauneimpia ja näihin sopivimpia on Mainelakeuden Turvassa-kankaasta Lillanan ompelema verho, sekä aiemmissa kuvissa vilahtanut Paapiin mintusta Jussi-kankaasta tehty, by Unelmankin, jossa taustapuoli on harmaa valkoisin pilkuin. Löytyypä tuolta vielä yksi minttu Pioni-verhokin. 🙊 Kankaat erilaisine kuoseineen on yksi mun heikkouksista... 

Toinen mainitsemisen arvoinen tuunailuun lukeutuva ommellus on Tiny Love Rocker Napper-sitteriin ommeltu lisäpatja Vallilan Kelohongasta. Kelohongasta ompelin myös makuupussin, joka matkusti jo tyttären kotiin. Itse sitteri ja sen oma patja on niin ikään lähes käyttämätön, mutta tällainen tukeva lisäalusta on mun mielestä vauva-aikana just kätevä, koska sen saa heitettyä pesuun tuosta noin vaan. On myös vähemmän liukkaampaa materiaalia kuin alkuperäinen, jonka materiaalivalintaa en suoraan sanoen ihan ymmärrä. Lisäpatjaan tein myös tukevan haaraosan, mutta sen käyttäminen vaatii vöiden lukko-osan siirtämistä pois sitterin omasta haara-osasta, joten en ainakaan vielä siihen ryhdy. Tämähän toimii kehtona aivan pienellä tuhinapussilla.

Turkoosia trikoota riitti hyvin vielä makuupussin päällekin. Tämä on lähinnä ajateltu lattialle leikkimaton suojaksi, mutta natsaahan se täydellisesti tuohon sitteriinkin. 

Tällä hetkellä odottelen Untuvikkopuodilta nimikointinappeja koristeisiin sekä standardoituja ompelumerkkejä Ikast Etiketiltä leluissa käytettäväksi. Sitten pääsen tekemään kaikki aloitetut jutut loppuun saakka. Palmikkoneulekangas odottaa uusittavaa makuupussia ja silikonihelmiä pitäisi ilmestyä Nappikauppa Punahilkasta niin ikään kohtapuolin. Ehkä joudun laulattamaan ompelukonetta Pumpukoihin ja kokeilla samalla paria muuta ajatuksiin noussutta rapisevaa ja ehkä kilisevääkin hahmoa.

 

Riepukat

Täällä on ollut jo jonkun aikaa varsinainen hurahtaneen mummin rieputehdas käynnissä. Minkäs sille luonnolleen mahtaa. Aina on ommeltu omille, niin ommellaan nyt tulevalle lapsenlapsellekin. Niin paljon tää flow vie mennessään, että samalla tulee kokeiltua kaikenlaista, ahnehdittua uusia ideoita ja hurahdettua inspiksiin, joten näistä tulee joutamaan osa myös myytäväksi. Ajatus lähti ensisijaisesti tietenkin vauvauutisista, mutta myös omien aiempien tekeleiden tultua vastaan uudelleenmyynnissä. Edelleen hyväkuntoisina ja kierrossa kestäneinä.

Kurkkaa siis Tori.fi ja sieltä mun tili (huom. osoite poistettu) jotta näet mitä tällä hetkellä on varmuudella saatavilla. Tilaustöitä en ota vastaan, mutta tietenkin esimerkiksi saatavilla olevista väreistä ja suunnitelmista saa kysellä. Kankaat ja värit vaihtuvat varmasti koko ajan, itse asiassa parhaillaan odottelen pariakin tilausta. Tarkoituksena olisi ideoida uniikkeja, huolellisesti turvallisiksi toteutettuja ja normaalissa käytössä kestäviä, toisiinsa mätsääviä settejä ja kokonaisuuksia, sekä koristeina että leluina, joiden pesuohjeet ja käyttötarkoitukset löytyvät helposti selvittämällä myös tuotteiden siirtyessä jatkossa uusille käyttäjille. Tämä ymmärtääkseni lisää tavaroiden käyttöikää ja -arvoa, joka taas palvelee luontoa. Tästä syystä näillä väkerryksillä on olemassa ns. tekonimet ja Riepukka-nimikointi. Luonnonläheiset materiaalit ja värit ovat itselleni kaikkein lähimpänä sydäntä, joten se näkynee myös kädenjäljessä. Ompelen ja askartelen kuitenkin vain uusista materiaaleista tietääkseni niiden alkuperän, pois lukien todennäköisesti jossain määrin käytetyt äitiyspakkauksen makuupussit, jotka päällystän käyttämättömällä kankaalla. Teen näitä juttuja vain harrastuksena, ilman sen suurempia tavoitteita, sopivan inspiksen iskiessä ja voinnin salliessa, ehdottomasti vähintäänkin samalla huolella ja rakkaudella kuin tulisivat omilleni. Kaikkihan lähti oikeastaan siitä, etten löytänyt vaunuihin sitä just sopivaa ja mieleistä vaunulelua. 😁 Makuupusseja oon toki ommellut aiemmin lukuisia, mutta nyt sormet syyhysivät päästä työstämään myös mm. puuta. Myös kankaista vohveli ja musliini / paksu puuvillaharsokangas kutsuivat materiaalien puolesta. Oli siis aika keksiä jotakin itselle uutta.

Iso kasa vaunuketjuja odottaa tuolla hyllyn päällä viimeistelyä, mutta jotain valmistakin on jo näyttää. 

• Riepukan ensilelut ja helistimet, eli tutummin Rätläkkeet. Pupukat ovat käsittelemättömään puurenkaaseen tuhdisti ommeltuja pupukoita, joiden kaulaliinan ummenista pilkottavat korvat rapisevat. Tämä parivaljakko jäänee omaan käyttöön odottamaan mahtavatko lähteä keskenään tästä lisääntymään, vai jäivätkö kokeiluksi. Pumpukka-rengas on niin ikään rapiseva lelu. Polyester-vanun lisäksi sydämen kätköissä on rapisevaa materiaalia. Napakasti sidotut helmet ovat käsittelemätöntä puuta ja tämäkin lelu on juuri ensileluksi ja pieniin käsiin pyöriteltäväksi sopiva. 

• Tämä Tutukka – tuttiketju on myös käsittelemättömista puuhelmistä sidottu, jossa on silikonirengas tutin kiinnitystä varten. Jää omaan käyttöön. Työn alle tulossa pian myös Lutukoita, jotka ovat nyörilenkillisiä. Molempia olisi tarkoitus askarrella sekä puu- että silikonihelmistä, sekä virkata ja punoa.

• Pumpukka-vaunukoriste on nimensä mukaisesti tarkoitettu kuomuun ripustettavaksi katseluleluksi. Näitä pulleita sydän-Pumpukoita on ja tulee olemaan monesta materiaalista, väristä ja erilaisina komboina. Osa Pumpukka-aiheisista hahmoista toimii koristeina ja katseluleluina, osa taas materiaalien ja turvallisuuden puolesta käy myös leikittäviksi. Kiinnitysrenkaat tulevat mukana ellei toisin mainita.

• Riepukan päällystettyjä äp-makuupusseja näkyy kuvissa pari erilaista. Harmaameleerattuja harmaa/valk.tähti -makuupusseja on kaksi, joista toinen on myynnissä. Myös valkoista palmikkoneulekangasta olevalle pussille teen vielä kaverin, mutta molemmat jäävät omaan lähipiiriin. Tilaan jossain vaiheessa lisää samaa kangasta, mahdollisesti muissa väreissä, joista syntynee lisää myös ihanan pulleita Pumpukoita.

Alimmissa kuvissa, joissa nuo makuupussit näkyvät, on tekemäni ekat vaunukoristeet. Nämäkin etsivät uutta kotia. (ei enää myynnissä)

Seuraavaan postaukseen jääköön tuunausprojektit ja muut mummolan tarvikehankinnat. 

 

Matka on pisin lähelle

 

Uusi käynnistysyritys jälleen. 

Blogi täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Maailma oli erilainen silloin. Hyvin erilainen. Ja niin olivat myös ihmiset ja heidän tapansa kommunikoida, maalata asioita framelle pienemmällä pensselillä. Se oli erilainen vielä viisikin vuotta sitten. Muutosvauhti on kova ja kiihtyy edelleen. Vaikka koen olevani tällaisissa asioissa kohtuullisen joustava ja sopeutuvainenkin, sekä avarasti asioiden erilaisia puolia tutkiva ja punnitseva, tuntuu että nyt en kestä enää vauhdissa mukana – enkä itse asiassa haluakaan kestää. Pintaraapaisu tämän hetken tilanteesta ja kaikesta yleisestä keskustelusta on sahaavaa, soutaa–huopaa -junnaamista, joka vaihtaa suuntaa vasta kun kollektiivinen pelko kuluu siltä osin puhki, eikä siten ole ruokkimassa enää keskustelua ja määrittämässä edelleen seuraavia vaiheita. Sensurointi ja sitä kautta kaiken kommunikoinnin ohjaileminen ja vaientaminen on räikeää. Pinnan alla tapahtuu vieläkin enemmän. Ikävöin aikaa, jolloin pienehköt, lämminhenkiset foorumit ja yhteisöt olivat vielä voimissaan, kuten Kotipiha.net, Vauvat.net ja mitä näitä nyt olikaan. Niistä sai vertaistuen lisäksi myös ystäviä ja ikimuistoisia ihmissuhteita. Ihminen kohtasi toisen hitaammin ja yksilöllisesti. Nyt elämme teemoja, ihmismassoja, mielipiteitä ja arvoja yhdeksi taikinaksi moukaroivassa todellisuudessa. Tämä on varmasti tärkeä vaihe maailmalle kohottaakseen uudenlaista muutosvoimaa, mutta itseäni se on ajanut pois suurilta somealustoilta – huomatakseni että suuri on syönyt pienet pois myös tässä asiassa. 

Mutta siitä viis. Mun maailmani olkoon edelleen tässä ja täällä.

Elämä on hyvää. Paljon on tapahtunut ja paljon tapahtumassa. Elävä elämä on onneksi nyt niin tyydyttävää ja täyttä, ettei oman kirjoittamiseen painottuneen nettinurkan puuttuminen ole vaikuttanut siihen juuri mitenkään. 

Kirjoittaminen ja kirjoitettujen sanojen maailma on itselleni kuitenkin se luontevin ilmaisumuoto. Tässä ehkä suurin syy miksi nyt palaan blogimaailmaan. Tai melkein suurin. Muitakin syitä on, mikä saa ryhdistäytymään mm. käsitöissä ja muutenkin sekoilemaan kaikenlaista ihanaa. Nimittäin:

Meille tulee syksyllä eka lapsenlapsi! ♡

Tähän mennessä käsitöitä ja ne luovimmat fiilikset oon tuupannut IG-tilille @rosypeacocksoul, mutta jotain ihan uuttakin on piakkoin avautumassa. Tervetuloa mukaan. ♪♫*•♪

Blogi on tätä kirjoittaessani vielä niin yksityinen, että jos joku tänne löytää, tapahtuu se kyllä sattumien kautta. Ensi viikon aikana, tyttären julkaistessa vauvauutisia, blogikin avautuu julkiseksi.