Riepukan pakkaustägien tarina: Venla Eklund

 Aikaa

~ on vierähtänyt, eikä blogi ole taaskaan ehtinyt mukaan kuulumisiin –  niitä nimittäin riittäisi! Mutta, ennen kuin kuulumisista jatkan, teen lupaamani esittelyn pakkaustägeistä ja niiden loihtijasta. Tämä ansaitseekin kokonaan oman postauksensa, sillä ovathan pakkaukset ja tuotetägit onnistuessaan olennainen osa tuotetta, tuoteperhettä, tekijää ja näiden sielua, mutta myös pakkaus- ja tägimuotoilijan nerokasta ja toimivaa näkemystä, jossa moni pienesti tekevä kokee varmasti kiusausta kokonaan oikaista. Kuten olin aikeissa itsekin.

Alkuun pidin ajatusta omista pakkausmateriaaleista monimutkaisena, enkä hahmottanut mistä suunnasta aloittaisin sellaisia edes suunnittelemaan. Mitä kaikkea täytyisi ottaa huomioon, millaisia vaihtoehtoja edes harkitsisin? Voisinko korvata ne jollain? Visio ja logo olivat sentään olemassa, mutta koska Suomessa myytävien lelujen ja lastentarvikkeiden sekä em. pakkausmerkintöjen suhteen lailla on omat tiukat vaatimuksensa (hyvä niin), totesin, että niistä kun ne ensin itselleni selvitän ja sisäistän ja sen jälkeen onnistuneesti vielä toteutankin, pakkausmateriaalien käytännön suunnittelu, materiaalien lainalaisuudet ja ontuvien visioitteni toteuttaminen jääköön heille, jotka sen alueen hallitsevat. 🙊

No, Venlahan hallitsee, sen tiesin onnekseni jo etukäteen. Siinä vaiheessa olin vakuuttunut, kun muutaman viestin jälkeen suunta oli loppuviilausta vaille jo valmis. 

Nyt jälkikäteen ymmärrän pakkausmerkintöjen suunnittelutyön olevan se ihan viimeinen asia, missä oikominen kannattaa.

Riepukka sai siis juuri näköisensä ja arvojaan edustavat pakkauslappuset, joita on kiva yhdistää niin tuotteisiin kuin erilaisiin pakkauksiinkin. Taitettavia, avautuvia tägejä toteutettiin kahdet erilaiset omine ohjeistuksineen: Toiset CE-merkinnän omaaville tuotteille ja toiset niille, jotka eivät sitä tarvitse. Ulkomuoto on molemmissa yhtenevä, mutta informaatio erilainen.

Olen 

Venla Eklund. Pienestä asti olen piirtänyt ja luonut käsilläni. Taiteellisuus alkoi kuitenkin pianon soittamisesta, laulamisesta ja ala-asteen ilmaisutaidon iltapäiväkerhoista. Soittaessani pianoa isosiskoni rinnalla ja nähdessäni hänen intohimonsa klassiseen musiikkiin ja itsensä kehittämiseen ymmärsin, etteivät klassiset mestariteokset päässeet minun käsissäni loistamaan. Jätin klassisen pianonsoiton ja vaihdoin suuntaani taidelukioon. Siellä pääsin tutustumaan perinteiseen kuvataiteeseen, sen historiaan ja värioppiin. Hetken se tuntuikin oikealta, mutta päätös oli tehtävä mihin tästä polkuni jatkuisi: kuvataiteen saloihin vai johonkin muuhun. Mietin pitkään kouluhakujärjestystä. Valintakokeet saapuivat, korona-aikaan kaikki oli etänä. Ensimmäisen kouluvaihtoehtoni kohdalla mietin, että en tekisi koetta ollenkaan, koska en sinne kouluun aikonut mennäkään. Päätin kuitenkin kokeen tehdä harjoitukseksi muita pääsykokeita varten sekä mielenkiinnosta. Onni onnettomuudessa, läpäisin kokeen ja nyt on kolmas vuosi menossa muotoilun opiskelun parissa.

Muotoilija-nimike tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Unelmani olisi perustaa oma toiminimi tai yritys, jonka avulla pystyisin tarjoamaan omaa osaamistani kenelle tahansa. Yrityselämä on kuitenkin hyvin vaativaa, joten lähitulevaisuuteen kuuluu etsiä oman alan töitä, jotta voin haudutella yritys- ja liiketoimintaideoita. Nykymaailma tarjoaa jo nyt monipuolisia työmahdollisuuksia ja tulevaisuudessa vielä enemmän, jolloin on hyvin innostavaa nähdä mihin nämä unelmat ja ajatukset vievät.

Omaa tekemistäni inspiroi onnistumisen ilo, uuden oppiminen ja luominen sekä alati kehittyvät taidot. Konkreettisia inspiroivia asioita ovat omaa silmääni miellyttävät värikkään ja muotokieleltään yksinkertaiset mutta älykkäät, odottamattomat ratkaisut. Myös yritys- ja työelämässä menestyvät ja ihan vain sinne asti tällä alalla päässeet inspiroivat minua jatkamaan ja luomaan uutta juuri sillä tyylillä mikä minulla on.


Kun sain Riepukalta pyynnön pakkaussuunnitteluun, olin niin innoissani. Ensimmäinen tilaustyö ikinä! Polku tämänhetkisiin tägeihin alkoi siitä, että mietittiin mikä pakkausmalli kävisi parhaiten Riepukan tuotteille. Päädyimme tägi-malliseen pakkausmerkintävaihtoehtoon pakkauksen sijasta: Riepukan tuotteisiin kuuluu monen kokoisia ja mallisia tuotteita; tägi-mallisella ratkaisulla saatiin katettua kaikkien tuotteiden merkitseminen viemättä huomiota tuotteesta kuitenkin sisällyttäen kaikki tieto mitä tuotteesta siihen tarvittiin.



Tägin tekoprosessi:

• Prosessi alkoi benchmarkauksesta, eli jo olemassa olevien ratkaisujen tutkimisesta. Seuraavana muotojen ja mallien leikkaaminen ja kokeilu paperista eli prototypointi. Näin oli helppo löytää käytännössä toimiva malli.

• Tägiin tarvittavien tekstien myötä tagin malli muuttui taitettavaksi. Tekstien luettavuutta, tulostuksen väritystä ja laatua täytyi kokeilla koetulostuksilla sekä pöytäleikkurin leikkausjälkeä ja toimivuutta eri materiaalien kanssa. Tägin materiaaliksi valikoitui kierrätetty kylmän ruskean sävyinen kartonki ja etiketteihin valkoinen etikettitarra.

• Kun materiaalit oli valittu, alkoi tulostaminen ja leikkaaminen. Seuraavaksi kaikki materiaali kävi läpi siistimisen ja laatutarkkailun. Viimeisenä tägien taittaminen, etikettien liimaaminen ja tägien kiinnittäminen tuotteisiin.

Venlan portfolioon pääset tutustumaan täältä 

Kurkkaus Riepukan kesään

Laitellaas jonkinlainen läpileikkaus kuulumisia ja valmistuneita tuotoksia tännekin, jottei blogi jää päivittymättä lopulta kokonaan.

Saikku 

~ jatkuu, siinä ei ole mitään uutta. Riepukoita ei olekaan kauheasti syntynyt, mitä nyt tuttinauhoja ja leluja virkkailin pari tusinaa saadakseni käsille jotain hienomotorista aktiviteettia, ettei varsinkaan vamu käsi ala kangistumaan kokonaan. Sen sijaan oon innostunut nyt vaatteiden ompelemisesta – ennen kaikkea itselleni. Jännä juttu, sillä aikaisemmin vaatteiden ompeleminen ei ole ollut kiinnostavaa. Kaikkea muuta! Edellisen (ja ainoaksi jääneen) trikoopaidan tein yläasteella ysärin alussa, tosin siitä tulikin sitten lempipaita. Vauvoille oon ommellut joskus jotakin, orjallisesti ja putkinäköisesti kaavoista poikkeamatta, prosessia kovinkaan syvällisesti sisäistämättä. Se tuntui takkuiselta, epävarmalta ja tuskastuttavan väkinäiseltä. Kodintekstiilejä ja lastentarvikkeita on luontevampi työstää. Nyt päätin syventyä vaatteiden maailmaan paremmin, joten ensimmäisiäkään kaavoja en ole hankkinut, vaan piirtänyt kaikki käsin just omien mittojen ja mieltymysten mukaisesti. Mulla on vahva taipumus tehdä ne asiat satakymmenen lasissa, joihin milloinkin kykenen kiinnittymään, ja jos se on tässä tapauksessa vaateompelu, en juurikaan tarvitse ohjeita saati ratakiskoa, koska päättely- ja keskittymiskyky on silloin niin hereillä ja valveutunut, tai olen päättänyt ottaa asioista selvää sitkeästi kokeilemalla. Nautitaan nyt tästä vaiheesta, koska en tiedä kauan tätäkään vimmaa taas kestää. 😆 Syksymmällä, kesän lämmön väistyessä ja koleuden saapuessa, saattaa fysiikkakin alkaa laittaa kampoihin tiettyjä staattisia asentoja vaativissa asioissa. Muutenkin yritettävä kohdistaa pääpaino taas koirien treenaamiseen ja oman toimintakyvyn ylläpitoon (menee kokopäivätyöstä).

Kesä 

~ on ollut ihana! Pari reissua ollaan tehty, joista toisessa oli mukana kaikki kuusi lasta, vanhimmat heistä kumppaneineen. Näiden harrastelujen lisäksi on tullut tehtyä vähän remppaa ja mies jatkanut myös vierastalon rakentamista. Päätalosta uusimme eteisen ja yhtenä kauniina päivänä päätin maalata myös kahden huoneen puolipaneelit uuteen uskoon. Ensin meinasin sävyttää maalin johonkin kauniiseen sävyyn, mutta koska tapetit on vaihdettava kuitenkin jossain vaiheessa, on helpompi lähteä liikkeelle valkoisista paneeleista ja revitellä tapeteilla, kuin miettiä tapettivaihtoehdot paneelien sävyn mukaan. Se oli aika kova puristus (kirjaimellisesti!) käytännössä yhdellä kädellä ja sen kolmella toimivalla sormella, jollaisia ei ehkä pitäisi kovin usein harrastella, mutta aa että kun olin tyytyväinen sekä itseeni että lopputulokseen. 🧡 Vierastalossa alakerta alkaa olemaan muuten valmis, mutta ikkunanpielien peitelistoja puuttuu vielä, sekä väliseinä, joka jakaa varaston ja oleskelutilan eri sisäänkäynneille. Yläkerran valmistuminen on päässyt hyvään vauhtiin. Portaita olisi pian alettava suunnittelemaan, jotka sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle siten että ylä- ja alakertaan on niihinkin omat sisäänkäynnit. Näin pari eri porukkaa voi majoittua sinne kokonaan omaan rauhaan. Joku kolmas voi mahtua vielä varastoonkin mököttämään. 😁 Ehkäpä sieltäkin voisi kuvia päivittää, joita ei ole lisätty tänne ensimmäistäkään.

Pidemmittä puheitta tässäpä kuvia sieltä täältä. Kaikki kuvat löytyvät tuttuun tapaan osoitteesta riepukka.weebly.com sekä Riepukan Ig-tililtä ja sen storeista handmade_by_riepukka. Täällä blogissa ja tällä Ig-tilillä on nyt enimmäkseen näitä omia ompeluksia ja tuolla toisaalla vauvatarvikkeita ja leluja. 

Kaikki muut ovat Majapuun kankaita, paitsi yökkärin mustavalkoinen Hassut nassut -trikoo on Jyväskylän kangaskaupasta. Kaavat ja mallit omia. Osa samaan aikaan tilatuista kankaista odottaa vielä omaa vuoroaan, joten toivottavasti vaatteiden ompelemisesta vastaava kärpänen jaksaa purra ahterista koko syksyn ajan...

Tunika korkealla vyötäröresorilla + panta

(Majapuu Original digijoustocollege, Silky Flowers): 

(Helma repsottaa edellisen kuvan toisessa laidassa ihan semmoisesta perustavanlaatuisesta syystä 

kuin että mallinukke on kapoisempi kuin minä, ja kangasta piti kerätä sivulle, jotta resori näyttää resorilta...)

Pitkä koiratreenitunika poolokauluksella ja ISOLLA kenguru-tarviketaskulla

(Majapuun digicollege, Woof Woof -koira):

Pitkä tunika (+ panta) pitkillä puhvihihoilla 

(Majapuun digijoustocollege, Ruusumanteli / kirsikka glitter):

Nuorimmalle lapselle Majapuun luomucollege Kuukävely -kankaasta:

Maailman parhaimman tuntuinen ja mallinen yöpaita täytyi tehdä itse ja juuri sellainen siitä juuri tulikin. Kangas siis perustrikoo Hassut nassut, mustaa joustavaa pitsinauhaa pään- ja hihanteissä:

Majapuun Kiukkupussi -luomujoustiksesta lyhyt collari helmaresorilla, ylisuurella kaula-aukolla ja etutaskulla. Just ihana toppien kanssa ja pikkasenhan tästä outfitista tuli kasari mieleen. Kaula-aukon todellinen koko ei tästä ilmene, koska sitä on kerätty mallinuken selkään jottei putoa sen päältä. Samasta syystä huomasin kuvasta että tasku ja oikeastaan koko tekele näyttää vinolta, jota todellisuudessa ei kuitenkaan ole. 

Eteinen rempan loppusuoralla. 

Ovenkahvat yms. puuttuivat vielä, mutta ilmeen näkee kyllä. 

Tapetti on Sipulikukka, joka oli alkujaan menossa vierastalon seinään. 

Sinne valittiin uusi ja tämä katsottiin just sopivaksi eteiseen. 

Loppuun 

~ vielä muutamia syntyneitä Riepukoitakin.

Tuttinauhoja tein montaa väriä ja erilaisilla, eri värisillä klipseillä, kokeillen eri yhdistelmiä. Uusi juttu on tuo lelu helistinaihiorenkaalla. Helmirengaslelujen kasvava otuslauma sai nimekseen Tuutuset. 

Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on kerryttää edelleen kilsoja ompelukoneella fiiliksen mukaan. Kaikenlaiset isommat näppihommat kuten virkkaukset ja neulomukset saavat odottaa kuulaita ja värikkäitä syyspäiviä; villan karheuden kaipuuta sormien ympärille rakkaiden karvakuonojen lämmitellessä jalkoja ja sohvannurkkaan käpertymisen kaipuuta hyvien sarjojen ja musiikin äärelle. Meillä ei ole kesäaikana ollut edes tv:tä käytössä, olemme jopa miettineet kokonaan tuosta laitteesta luopumista, mutta tämä kyseinen mielikuva saa vielä allekirjoittaneen haraamaan himppasen vastaan. Mutta vain vähän, sillä ei mun elämä siihen kaatuisi, ei edes kompastuisi, saati nyrjähtäisi. Oon meidän perheestä kaikkein vähiten telkkaria käyttävä tai kaipaava jäsen, motiivinani toimii vain nuo itsekkäät pyrkimykset saada tehdä käsitöiden yksitoikkoisempia osuuksia sen seurassa.

Ensimmäisiä

Kävi pieni ohohupsis.

Tyttären valkoisia vaunuja kuvauksiin lainattuani totesin, että tarvitsen sittenkin itselleni samanlaiset. 😆 Nooh, uusia vaunuja ei sentään tullut hankittua, mutta valkoinen vaunukoppa aiemmin hommattuihin Spiriteihin kylläkin. Se nyt vaan on niin, että tuotteita tehdessä – ja etenkin kuvatessa – koen tarvitsevani kohtalaisen neutraalia ympäristöä, kuin blankoa paperia, jolle luoda jotain uutta, ja jossa värit ovat autenttisia ja riippumattomia ympäristöstä. Ja toisekseen, valon maksimoimisen merkitys sisätiloissa on valtavan suuri. Joku saattaisi jopa naurahtaa ääneen nähdessään mun kotistudioviritykset, joihin (eikä siis sisätilakuvaukseen) ole kaluston puolesta tullut panostettua koskaan. yhtään. ollenkaan. Eipä kun hei, tapetoinhan mä joskus vanerista kuvausseinän. 🙃

Täältäpä lähtee tänään Taitajapuoti Tertun varastolle ensimmäinen pikkuerä Riepukoita. Pääasiassa joitain imetys-/sylityskoruja, mutta muutama muukin juttu. 🤎 Käykääs siellä tsekkaamassa, ja varsinkin ihastelemassa kuinka upeita töitä ja tekijöitä Taitajapuotiin on asettunut! Ihan hengästyttävän hyvä vibat siellä! Tertusta oli muuten ainakin Pieksämäen ja Warkauden lehdissä juttua. En ole itsekään päässyt vielä kunnolla lukemaan, mutta se mitä osui siitä silmiin, suunnitelmia on siellä tehty myös tulevaisuutta ajatellen.

Moni laittoikin jo merkille Riepukan pakkaukset ja ulkoasun saatuani eilen ekat tägit ja tarrat postissa. Ne on toteuttanut nuori ja lahjakas pakkausmuotoilun ja brändäyksen opiskelija Venla Eklund, @v3nlart, josta varmasti kirjoittelen ajan kanssa ihan kunnon postauksen. Tässä kohtaa paljastan vain sen verran, että;

a.) yhtään en ole sitten puolueellinen taidoistaan (vaikka Venla sukuun onkin kovasti tyrkyllä ja avosylin tervetulleeksi toivotettu 😉), sillä  

b.) viime jouluinen lahjapakettikin oli niin upea taidonnäyte, että se on jatkokäsitelty meillä uuteen käyttöön. Katsokaa nyt näitäkin; Upeat, kierrätettävät, just Riepukan näköiset pakkaustägit, yksinkertaiset ja silti taitettavina paljon tarpeellista informaatiota sisäänsä nielevät lappuset – jota muuten oikeasti täytyy liittää kylkeen melkoisia määriä silloin kun kyse on tässä yhteydessä esimerkiksi leluista. Mikä on toki vain hyvä.

Sitten vähän huonojakin uutisia – tai miten sen nyt ottaa... Tutut tietäneekin että oon tempoillut terveyden ja työkykyni kanssa tauotta koko aikuisikäni (ja itse asiassa paljon kauemminkin), joten asia pitää sisällään jatkuvasti lukemattomia muuttujia. Kuten myös nyt. Oon tällä hetkellä saikulla X aikaa, joten Riepukoita ei ole syntynyt juurikaan lisää, eikä tässä oikeastaan harrastella paljon mitään muutakaan. Vanhemman koiran koekin kolkuttelisi ovella ensi kuussa, mutta en ole vielä ehtinyt edes ajattelemaan kuinka sen kanssa tehdään. Saattaa olla että lykkään sen (taas) eteenpäin. Kovasti me kyllä hyödynnetään kaikki treenimahdollisuudet edelleen ja pidetään säntillisesti koirien harjoittelurutiineista ja -taajuudesta kiinni. Toisaalta siitä en ole ottanut (nyt/enää/taas) paineita, koska meillä on ilman statuksiakin toimiva diabeteskoira, nyt kaksikin, eikä niillä virallisilla liiveillä meidän tapauksessa ole oikeastaan käytännön merkitystä. Diabeetikoista nuorempi on myös alkanut hangoittelemaan sen verran voimakkaasti arkisia treenauksia vastaan, mikä vaikeuttaa oleellisesti valmistumista, tekee siitä jopa mahdotonta, että tuntuisi aika kutsuvalta keskittyä jatkamaan harjoituksia lähinnä dee-miehen kanssa ja pureutua vaihteeksi enemmän tuohon nuoreen urokseen (viitaten tällä siis koiraan...) 

Lähtökohtaisesti nimittäin kaikki ko. vapaaehtoiset asiat, joita elämääni sisällytän, on tapahduttava aina ilon kautta, joustettava, toimittava henkireikänä ja jonkin tasoisena kutsumuksen, intohimon ja luovuuden kanavana, sittenkin vaikka vaativat joskus (omalla kohdalla) äärimmäisiä ponnisteluja. Jos ne eivät luonteeltaan sellaisia ole, ne on mulle joko turhia, liikaa tai tarkoitettu jollekin toiselle. 🤎

Mutta Riepukoihin palatakseni. Taitajapuodin kanssa oon sopparin siis tehnyt, enkä ole aikomuksissa sitä pyyhkiä pois pöydältä, vaikka oma tilanne vaihtelee. 🥰 Puoti vaikuttaakin tosi luontevalta ja järkevältä ratkaisulta tämmöiselle silloin-tällöin-jos-silloinkaan-puuhailijalle, joka ei pysty sitoutumaan tai tähtäämään mihinkään tehokkuuteen tai tuloksellisuuteen ja tekee asioita ensisijaisesti itselleen. Mutta siis, sieltä niitä löytää, jos löytää, ja silloin kun niitä siellä on. 😁 

Riepukat & Taitajapuoti Terttu

 

Ahoy, vähän kuulumisia ja myös ilmoitusluontoistakin asiaa. 

1.5.2022 aloittaa toimintansa käsityöläis- ja taiteilijakollektiivin verkkokauppa nimeltään Taitajapuoti Terttu, josta on saatavilla myös Riepukka-tuotteet. Sen ajatuksena on tarjota monen eri tekijän uniikkeja tuotteita samasta osoitteesta, samoilla postikuluilla, yhteisen myyntikanavan kautta. Te potentiaaliset myyjät, huomatkaas avajaiskamppis: Liittyessäsi myyjäksi Taitajapuoti Terttuun 30.4.2022 mennessä, saat ensimmäiset kolme kuukautta ilman kuukausimaksua!

Riepukan Rätläkkeet poikineen löytyvät verkkopuodista heti pikimmiten, kunhan saan tuotteet viilattua myyntikuntoon ja toimitettua varastoon. Uskoakseni tämä tapahtuu jossain kohtaa toukokuun alkupuolella.

Kuten esille on jo tullutkin, tilaustöitä ei mulla ole mahdollisuutta ainakaan toistaiseksi ottaa vastaan, mutta värejä, saatavuutta ja suunnitelmia on sen sijaan suotavaa tiedustella – ja tietenkin niiden suhteen toiveitakin saa esittää. Kaikki valmistuneet tuotteet eivät päädy Taitajapuodin kauppaan, ja nekin jotka päätyvät, menevät sinne viiveellä, joten kaikenlaista härpäkettä saattaa löytyä multa suoraan. On myös väläytelty tuote-esittelyjä vauvateeman mukaisiin häppeninkeihin ja yhdistysten tapahtumiin, joiden toteutusmahdollisuutta ja -muotoa lupaan pähkiä heti kun verkkokauppatoiminta on saatettu alkuun ja pyörimään omalla painollaan. Rieputehdas toimii edelleenkin tuulella ja inspisvoimalla, joten ihan hirmu tuotteliaaksi en määrällisesti meinaa alkaa, kun elämässä on monenlaista muutakin aikaa vaativaa menossa. Elämäntilanteeseen sopivalla tahdilla ja muun vastapainoksi. 🤎

P.S. Imetyskoruja tulossa!

Kyseinen yksinkertainen Riepukka-teksti kangasmerkkinä kertoo tuotteen olevan myrkytön sekä oikein käytettynä turvallinen ja vaatimukset täyttävä.

Helmihommia

 

Tänään oli päästävä tekemään näitä tuttiketjuja ja vaunuleluja silikoni- ja puuhelmistä. 🤎 Yhden Pumpukka-helmirenkaankin tein (myyty). 

Materiaalit elintarvikelaatuista, myrkytöntä silikonia ja puhdasta puuta.

Myytävänä ovat! Ei mulla muuta. 

Solmeiluja ja virkkailuja

Tässä hän on. Mummin pikkuinen rakas, odotettuna ja vaalittuna syksyn syliin saapumassa, ihka ensimmäisissä kuvissaan. 🤎 

Eräänä päivänä otin sekä makramee-ohjeita, että suuren virkkuukoukun käden ulottuville, ja aloin kokeilemaan, miettimään, miettimään ja kokeilemaan. Muutamien oivalluksiin johtavien erehdysten kautta syntyivät kaksi rengaslelua, helmisimpukka ja medaljonki, sekä kakkara-minimobile. Nämä renkaisiin virkatut/solmitut menevät myös hiotuista, käsittelemättömistä ja myrkyttömistä puuhelmistä sidottuun vaunuketjuun, yhdessä tai erikseen, ja itse asiassa jopa tuo minimobilekin. Aiemmin valmistunut Tutukka-ketju sopii samaan sarjaan, jotka yhdessä kokosin kuvaan yhteinäiseksi setiksi. 

Teen näitä lisää, toivottavasti sujuvammin sekä vähemmillä kokeiluilla, ja toisen merkkisellä, ehdottomasti OEKO-tex -langalla, jotta soveltuvat turvalliseen leikkiin. Nyt käytetty lanka on Novitan MacramEcoa, kierrätyslankaa. MacramEcolle on kehitteillä muutakin käyttöä, kunhan tilaamani Makrameen maailma -kirja saapuu. Kuitenkin ihan seuraava näpräys taitanee olla jotakin suloista ja käytännöllistä silikonihelmistä, ne kun tänään postilaatikkoon kolahtivat. 🤎

Saatuani osan nimikointinapeista ja -lapuista, pääsin ompelemaan niitä kiinni jo valmiisiin ompeluksiin. Makuupussit ovat vielä ilman nahkapaperilätkiään, mutta muut sain napeilla merkittyä. Maisteltaviin leluihin tulee tosiaan vielä erikseen myrkyttömiä OEKO-tex-nimilappuja, jotta niissäkään materiaaleissa ei ole ikäviä yllätyksiä.

P.S. Musta on ihana näitä tehdä, joten luovun tavaroista edullisesti ja vieläkin edullisemmin paketteina. Esimerkiksi tuo helmisimpukka-/medaljonki-/kakkarasetti vaunuketjun kanssa lähtee myyntiin edukkaasti katseluleluna. Vain katseluleluna siis tosiaankin siksi, koska lanka ei täytä standardeja. / Ei enää myytävänä

Riepu-akan nettisivut

Riepukalla on nyt omat nettisivut ja IG. Tervetuloa! 🤎 

Blogi jatkaa entiseen malliin näiden rinnalla. 

• riepukka.weebly.com
• www.instagram.com/handmade_by_riepukka

Riepukat

Täällä on ollut jo jonkun aikaa varsinainen hurahtaneen mummin rieputehdas käynnissä. Minkäs sille luonnolleen mahtaa. Aina on ommeltu omille, niin ommellaan nyt tulevalle lapsenlapsellekin. Niin paljon tää flow vie mennessään, että samalla tulee kokeiltua kaikenlaista, ahnehdittua uusia ideoita ja hurahdettua inspiksiin, joten näistä tulee joutamaan osa myös myytäväksi. Ajatus lähti ensisijaisesti tietenkin vauvauutisista, mutta myös omien aiempien tekeleiden tultua vastaan uudelleenmyynnissä. Edelleen hyväkuntoisina ja kierrossa kestäneinä.

Kurkkaa siis Tori.fi ja sieltä mun tili (huom. osoite poistettu) jotta näet mitä tällä hetkellä on varmuudella saatavilla. Tilaustöitä en ota vastaan, mutta tietenkin esimerkiksi saatavilla olevista väreistä ja suunnitelmista saa kysellä. Kankaat ja värit vaihtuvat varmasti koko ajan, itse asiassa parhaillaan odottelen pariakin tilausta. Tarkoituksena olisi ideoida uniikkeja, huolellisesti turvallisiksi toteutettuja ja normaalissa käytössä kestäviä, toisiinsa mätsääviä settejä ja kokonaisuuksia, sekä koristeina että leluina, joiden pesuohjeet ja käyttötarkoitukset löytyvät helposti selvittämällä myös tuotteiden siirtyessä jatkossa uusille käyttäjille. Tämä ymmärtääkseni lisää tavaroiden käyttöikää ja -arvoa, joka taas palvelee luontoa. Tästä syystä näillä väkerryksillä on olemassa ns. tekonimet ja Riepukka-nimikointi. Luonnonläheiset materiaalit ja värit ovat itselleni kaikkein lähimpänä sydäntä, joten se näkynee myös kädenjäljessä. Ompelen ja askartelen kuitenkin vain uusista materiaaleista tietääkseni niiden alkuperän, pois lukien todennäköisesti jossain määrin käytetyt äitiyspakkauksen makuupussit, jotka päällystän käyttämättömällä kankaalla. Teen näitä juttuja vain harrastuksena, ilman sen suurempia tavoitteita, sopivan inspiksen iskiessä ja voinnin salliessa, ehdottomasti vähintäänkin samalla huolella ja rakkaudella kuin tulisivat omilleni. Kaikkihan lähti oikeastaan siitä, etten löytänyt vaunuihin sitä just sopivaa ja mieleistä vaunulelua. 😁 Makuupusseja oon toki ommellut aiemmin lukuisia, mutta nyt sormet syyhysivät päästä työstämään myös mm. puuta. Myös kankaista vohveli ja musliini / paksu puuvillaharsokangas kutsuivat materiaalien puolesta. Oli siis aika keksiä jotakin itselle uutta.

Iso kasa vaunuketjuja odottaa tuolla hyllyn päällä viimeistelyä, mutta jotain valmistakin on jo näyttää. 

• Riepukan ensilelut ja helistimet, eli tutummin Rätläkkeet. Pupukat ovat käsittelemättömään puurenkaaseen tuhdisti ommeltuja pupukoita, joiden kaulaliinan ummenista pilkottavat korvat rapisevat. Tämä parivaljakko jäänee omaan käyttöön odottamaan mahtavatko lähteä keskenään tästä lisääntymään, vai jäivätkö kokeiluksi. Pumpukka-rengas on niin ikään rapiseva lelu. Polyester-vanun lisäksi sydämen kätköissä on rapisevaa materiaalia. Napakasti sidotut helmet ovat käsittelemätöntä puuta ja tämäkin lelu on juuri ensileluksi ja pieniin käsiin pyöriteltäväksi sopiva. 

• Tämä Tutukka – tuttiketju on myös käsittelemättömista puuhelmistä sidottu, jossa on silikonirengas tutin kiinnitystä varten. Jää omaan käyttöön. Työn alle tulossa pian myös Lutukoita, jotka ovat nyörilenkillisiä. Molempia olisi tarkoitus askarrella sekä puu- että silikonihelmistä, sekä virkata ja punoa.

• Pumpukka-vaunukoriste on nimensä mukaisesti tarkoitettu kuomuun ripustettavaksi katseluleluksi. Näitä pulleita sydän-Pumpukoita on ja tulee olemaan monesta materiaalista, väristä ja erilaisina komboina. Osa Pumpukka-aiheisista hahmoista toimii koristeina ja katseluleluina, osa taas materiaalien ja turvallisuuden puolesta käy myös leikittäviksi. Kiinnitysrenkaat tulevat mukana ellei toisin mainita.

• Riepukan päällystettyjä äp-makuupusseja näkyy kuvissa pari erilaista. Harmaameleerattuja harmaa/valk.tähti -makuupusseja on kaksi, joista toinen on myynnissä. Myös valkoista palmikkoneulekangasta olevalle pussille teen vielä kaverin, mutta molemmat jäävät omaan lähipiiriin. Tilaan jossain vaiheessa lisää samaa kangasta, mahdollisesti muissa väreissä, joista syntynee lisää myös ihanan pulleita Pumpukoita.

Alimmissa kuvissa, joissa nuo makuupussit näkyvät, on tekemäni ekat vaunukoristeet. Nämäkin etsivät uutta kotia. (ei enää myynnissä)

Seuraavaan postaukseen jääköön tuunausprojektit ja muut mummolan tarvikehankinnat.