Tästä tulee varmaan maratonin mittainen postaus kuvien johdosta. Niin paljon on ollut kaikenlaista, kameraa on myös pitkästä aikaa ulkoilutettu ja intoa ommellakin on vielä riittänyt, ja kyllähän nämä tulee saada muistiin laiteltua.
Heinäkuun
~ lopulla vietimme tyttären Baby Showerit. Vauvajuhlat saatiin järjestettyä tulevalle äidille yllätyksenä läheisen naisväen kokoontuessa – kaikista muuttujista huolimatta – ja meidän junailemat pienet harhautukset onnistuivat mainiosti ennen kaikkea tyttären puolison ansiosta. Vasta anoppinsa auton nähtyään meidän pihassa tytär arvasi mistä oli kyse. Hyvä niin, eipä ehtinyt jännitellä! 🤎
Yksi vauvajuhlien elementti oli tietenkin vaippakakku. Elämäni eka, kuten olivat Baby Showeritkin.
Tämä omalle tyttärelle tehty vaippakakku toteutui hartaudella ja monen viikon suunnittelun pohjalta. Ohjeita en varsinaisesti etsinyt, vaan annoin ajatusten muodostua omanlaisikseen. Aika ihana siitä tulikin, vaikka itse sen sanon.
Näissä vaippakakuissa on Riepukan tuotteita muutamia jo valmiina, mutta esimerkiksi Tertussahan on kupeeseen vaikka mitä ihania lisäyksiä tilattavissa samoilla toimituskuluilla. 😉 Alaosan verkkomainen kangas tukee, jos lisää tuotteita haluaa kakkuun asetella. Toisaalta vaippoja voi myös poistaa tai tiivistää, jolloin tuo vapautuneen tilan voi korvata esimerkiksi vaate- tai harsokääröillä, tuttipullolla, millä ikinä tahansa, mikä saajalleen on katsottu sopivaksi. Kukin tavallaan.
Nämä kaksi jälkimmäistä kakkua ovat pienempiä kuin tyttärelle tehty, sillä suuren ja monikerroksisen luomuksen postittaminen sen herkän olemuksen vaatimalla huolellisuudella on jo itsessään taitolaji. Jos vaipat haluaa pitää käyttökelpoisina uhraamatta niitä vain koristeiksi (mikä nyt varmasti onkin tavoiteltavaa) ja kakun silti kuohkean ja pehmoisen näköisenä, olematta silti hutera ilman jämeriä tukirakenteita, katsoin parhaaksi nipistää kakun koosta pois yhden kerroksen. Ajattelin myös kompaktimman vaippakakun olevan monikäyttöisempi. Vauvakutsut eivät ole ainoa käyttökohde, vaan nämä toimivat hyvin myös nimiäisissä, ristiäisissä ja vaikka äitiyslomalle lähtijän vauvalahjana, johon voi yhdistää yhteistuumin porukalla sekä tarvikkeita että lahjakortteja tinkimättä juhlavuudesta. Myös äidille ja isälle osoitetut hemmottelu- ja hyvinvointilahjat tulevat jokaiselle takuulla tarpeeseen – ei siis unohdeta heitä, vaikka ainahan vauvahankinnat ovat se kaikkein suloisin osuus.
Pienempien korkeus ja halkaisija on molemmissa ~35 cm.
Muita mainitsemisen arvoisia viime aikoina valmistuneita käsitöitä on 'Hertalle' pieni tunika, useita rusettipipoja (mihin meinaa koukkuuntua) ja itselle anorakki koiratreeneihin. Takin tein sillä ajatuksella, että se menee syyskostealla, mutta myös kuoritakkina ainakin leudommilla talvikeleillä. Kaulus nousee pystyyn tuulensuojaksi tai vastaavasti sen saa avarrettua auki, mitä kuumakallena ja erilaisten tempojen takia arvostan: Välillä mennään, välillä pönötetään paikoillaan pitkiäkin aikoja. Välimuodossaan kaulus laskeutuu kaulahuivimaisesti ja viistosti, joka tekee yläosasta tasapainoisemman ja feminiinisemmän, vastapainona muuten aika linjattomalle anorakin mallille. Softshellissa on fleecepinta sisällä ja materiaali hengittävää, vedenpitävää ja tosiaankin lämmintä materiaalia. Huppu on vuorattu samettitrikoolla. Takana on iso lelutasku, edessä pienempi esim. puhelimelle ja avaimille.
Kaavoja mulla ei tähänkään ollut, mutta lunttasin vähän vanhasta sadehupparista ja luovin loput jotenkin muuten. En olis uskonut että tää onnistuu näin hyvin, sillä kuoritakkina oli kehitettävä malli joka ei kinnaa mistään edes useiden vaatekerrosten kanssa. Mutta hei, tossa se nyt on ja oon valtavan tyytyväinen! 🥰 Täydellinen se ei ole, mutta eipä ole käyttäjänsäkään. 🤭 Jälkikäteen aatellen ainakin yhden asian nimittäin muuttaisin, ja se on etutaskun tarranauhat. Olisin ihan hyvin voinut ommella taskun tarrapinnat tiiviisti koko pituudeltaan itse taskun ylälinjaan, enkä vastaosia tuohon läppään. Saattaa olla että lisään siihen vielä vetskarin. Myös heijastimien kanssa mietin vielä vaihtoehtoja.
Niin, järkkäriäkin tosiaan tuli ulkoilutettua pitkästä aikaa. Kaverin kanssa kävimme monen vuoden tauon jälkeen iltaöisellä roadtripillä Kiteen Paasveden meteoriittijärvellä. Siitä muistona pari otosta.
Niiden jälkeen rakas, kaunis tyttäreni "Hertta" sydämensä alla raskausviikolla 30, sekä molemmat tulevat vanhemmat. 🧡
