Riepukan pakkaustägien tarina: Venla Eklund

 Aikaa

~ on vierähtänyt, eikä blogi ole taaskaan ehtinyt mukaan kuulumisiin –  niitä nimittäin riittäisi! Mutta, ennen kuin kuulumisista jatkan, teen lupaamani esittelyn pakkaustägeistä ja niiden loihtijasta. Tämä ansaitseekin kokonaan oman postauksensa, sillä ovathan pakkaukset ja tuotetägit onnistuessaan olennainen osa tuotetta, tuoteperhettä, tekijää ja näiden sielua, mutta myös pakkaus- ja tägimuotoilijan nerokasta ja toimivaa näkemystä, jossa moni pienesti tekevä kokee varmasti kiusausta kokonaan oikaista. Kuten olin aikeissa itsekin.

Alkuun pidin ajatusta omista pakkausmateriaaleista monimutkaisena, enkä hahmottanut mistä suunnasta aloittaisin sellaisia edes suunnittelemaan. Mitä kaikkea täytyisi ottaa huomioon, millaisia vaihtoehtoja edes harkitsisin? Voisinko korvata ne jollain? Visio ja logo olivat sentään olemassa, mutta koska Suomessa myytävien lelujen ja lastentarvikkeiden sekä em. pakkausmerkintöjen suhteen lailla on omat tiukat vaatimuksensa (hyvä niin), totesin, että niistä kun ne ensin itselleni selvitän ja sisäistän ja sen jälkeen onnistuneesti vielä toteutankin, pakkausmateriaalien käytännön suunnittelu, materiaalien lainalaisuudet ja ontuvien visioitteni toteuttaminen jääköön heille, jotka sen alueen hallitsevat. 🙊

No, Venlahan hallitsee, sen tiesin onnekseni jo etukäteen. Siinä vaiheessa olin vakuuttunut, kun muutaman viestin jälkeen suunta oli loppuviilausta vaille jo valmis. 

Nyt jälkikäteen ymmärrän pakkausmerkintöjen suunnittelutyön olevan se ihan viimeinen asia, missä oikominen kannattaa.

Riepukka sai siis juuri näköisensä ja arvojaan edustavat pakkauslappuset, joita on kiva yhdistää niin tuotteisiin kuin erilaisiin pakkauksiinkin. Taitettavia, avautuvia tägejä toteutettiin kahdet erilaiset omine ohjeistuksineen: Toiset CE-merkinnän omaaville tuotteille ja toiset niille, jotka eivät sitä tarvitse. Ulkomuoto on molemmissa yhtenevä, mutta informaatio erilainen.

Olen 

Venla Eklund. Pienestä asti olen piirtänyt ja luonut käsilläni. Taiteellisuus alkoi kuitenkin pianon soittamisesta, laulamisesta ja ala-asteen ilmaisutaidon iltapäiväkerhoista. Soittaessani pianoa isosiskoni rinnalla ja nähdessäni hänen intohimonsa klassiseen musiikkiin ja itsensä kehittämiseen ymmärsin, etteivät klassiset mestariteokset päässeet minun käsissäni loistamaan. Jätin klassisen pianonsoiton ja vaihdoin suuntaani taidelukioon. Siellä pääsin tutustumaan perinteiseen kuvataiteeseen, sen historiaan ja värioppiin. Hetken se tuntuikin oikealta, mutta päätös oli tehtävä mihin tästä polkuni jatkuisi: kuvataiteen saloihin vai johonkin muuhun. Mietin pitkään kouluhakujärjestystä. Valintakokeet saapuivat, korona-aikaan kaikki oli etänä. Ensimmäisen kouluvaihtoehtoni kohdalla mietin, että en tekisi koetta ollenkaan, koska en sinne kouluun aikonut mennäkään. Päätin kuitenkin kokeen tehdä harjoitukseksi muita pääsykokeita varten sekä mielenkiinnosta. Onni onnettomuudessa, läpäisin kokeen ja nyt on kolmas vuosi menossa muotoilun opiskelun parissa.

Muotoilija-nimike tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Unelmani olisi perustaa oma toiminimi tai yritys, jonka avulla pystyisin tarjoamaan omaa osaamistani kenelle tahansa. Yrityselämä on kuitenkin hyvin vaativaa, joten lähitulevaisuuteen kuuluu etsiä oman alan töitä, jotta voin haudutella yritys- ja liiketoimintaideoita. Nykymaailma tarjoaa jo nyt monipuolisia työmahdollisuuksia ja tulevaisuudessa vielä enemmän, jolloin on hyvin innostavaa nähdä mihin nämä unelmat ja ajatukset vievät.

Omaa tekemistäni inspiroi onnistumisen ilo, uuden oppiminen ja luominen sekä alati kehittyvät taidot. Konkreettisia inspiroivia asioita ovat omaa silmääni miellyttävät värikkään ja muotokieleltään yksinkertaiset mutta älykkäät, odottamattomat ratkaisut. Myös yritys- ja työelämässä menestyvät ja ihan vain sinne asti tällä alalla päässeet inspiroivat minua jatkamaan ja luomaan uutta juuri sillä tyylillä mikä minulla on.


Kun sain Riepukalta pyynnön pakkaussuunnitteluun, olin niin innoissani. Ensimmäinen tilaustyö ikinä! Polku tämänhetkisiin tägeihin alkoi siitä, että mietittiin mikä pakkausmalli kävisi parhaiten Riepukan tuotteille. Päädyimme tägi-malliseen pakkausmerkintävaihtoehtoon pakkauksen sijasta: Riepukan tuotteisiin kuuluu monen kokoisia ja mallisia tuotteita; tägi-mallisella ratkaisulla saatiin katettua kaikkien tuotteiden merkitseminen viemättä huomiota tuotteesta kuitenkin sisällyttäen kaikki tieto mitä tuotteesta siihen tarvittiin.



Tägin tekoprosessi:

• Prosessi alkoi benchmarkauksesta, eli jo olemassa olevien ratkaisujen tutkimisesta. Seuraavana muotojen ja mallien leikkaaminen ja kokeilu paperista eli prototypointi. Näin oli helppo löytää käytännössä toimiva malli.

• Tägiin tarvittavien tekstien myötä tagin malli muuttui taitettavaksi. Tekstien luettavuutta, tulostuksen väritystä ja laatua täytyi kokeilla koetulostuksilla sekä pöytäleikkurin leikkausjälkeä ja toimivuutta eri materiaalien kanssa. Tägin materiaaliksi valikoitui kierrätetty kylmän ruskean sävyinen kartonki ja etiketteihin valkoinen etikettitarra.

• Kun materiaalit oli valittu, alkoi tulostaminen ja leikkaaminen. Seuraavaksi kaikki materiaali kävi läpi siistimisen ja laatutarkkailun. Viimeisenä tägien taittaminen, etikettien liimaaminen ja tägien kiinnittäminen tuotteisiin.

Venlan portfolioon pääset tutustumaan täältä 

Riepukan vaippakakut ja raskauskuvauksia

Tästä tulee varmaan maratonin mittainen postaus kuvien johdosta. Niin paljon on ollut kaikenlaista, kameraa on myös pitkästä aikaa ulkoilutettu ja intoa ommellakin on vielä riittänyt, ja kyllähän nämä tulee saada muistiin laiteltua.

Heinäkuun 

~ lopulla vietimme tyttären Baby Showerit. Vauvajuhlat saatiin järjestettyä tulevalle äidille yllätyksenä läheisen naisväen kokoontuessa – kaikista muuttujista huolimatta – ja meidän junailemat pienet harhautukset onnistuivat mainiosti ennen kaikkea tyttären puolison ansiosta. Vasta anoppinsa auton nähtyään meidän pihassa tytär arvasi mistä oli kyse. Hyvä niin, eipä ehtinyt jännitellä! 🤎

Yksi vauvajuhlien elementti oli tietenkin vaippakakku. Elämäni eka, kuten olivat Baby Showeritkin. 

Tämä omalle tyttärelle tehty vaippakakku toteutui hartaudella ja monen viikon suunnittelun pohjalta. Ohjeita en varsinaisesti etsinyt, vaan annoin ajatusten muodostua omanlaisikseen. Aika ihana siitä tulikin, vaikka itse sen sanon. 

Sitten kävi niin, että tämän jälkeen valmistui toinen... Ja kolmaskin. Toista toteuttaessa oli hyvä syy käyttää pois kaikkia jäljelle jääneitä vaaleanpunavoittoisia materiaaleja, mutta sen jälkeen oli virkistävää vaihtelua tehdä tuo kolmas, joka on sen sijaan on nude-beige-valkoinen-harmaa -värimaailmassaan helposti vietävissä mihin tahansa lookkiin, jos niin halutaan. 

Näissä vaippakakuissa on Riepukan tuotteita muutamia jo valmiina, mutta esimerkiksi Tertussahan on kupeeseen vaikka mitä ihania lisäyksiä tilattavissa samoilla toimituskuluilla. 😉 Alaosan verkkomainen kangas tukee, jos lisää tuotteita haluaa kakkuun asetella. Toisaalta vaippoja voi myös poistaa tai tiivistää, jolloin tuo vapautuneen tilan voi korvata esimerkiksi vaate- tai harsokääröillä, tuttipullolla, millä ikinä tahansa, mikä saajalleen on katsottu sopivaksi. Kukin tavallaan.

Nämä kaksi jälkimmäistä kakkua ovat  pienempiä kuin tyttärelle tehty, sillä suuren ja monikerroksisen luomuksen postittaminen sen herkän olemuksen vaatimalla huolellisuudella on jo itsessään taitolaji. Jos vaipat haluaa pitää käyttökelpoisina uhraamatta niitä vain koristeiksi (mikä nyt varmasti onkin tavoiteltavaa) ja kakun silti kuohkean ja pehmoisen näköisenä, olematta silti hutera ilman jämeriä tukirakenteita, katsoin parhaaksi nipistää kakun koosta pois yhden kerroksen. Ajattelin myös kompaktimman vaippakakun olevan monikäyttöisempi. Vauvakutsut eivät ole ainoa käyttökohde, vaan nämä toimivat hyvin myös nimiäisissä, ristiäisissä ja vaikka äitiyslomalle lähtijän vauvalahjana, johon voi yhdistää yhteistuumin porukalla sekä tarvikkeita että lahjakortteja tinkimättä juhlavuudesta. Myös äidille ja isälle osoitetut hemmottelu- ja hyvinvointilahjat tulevat jokaiselle takuulla tarpeeseen – ei siis unohdeta heitä, vaikka ainahan vauvahankinnat ovat se kaikkein suloisin osuus. 

Pienempien korkeus ja halkaisija on molemmissa ~35 cm.

Muita mainitsemisen arvoisia viime aikoina valmistuneita käsitöitä on 'Hertalle' pieni tunika, useita rusettipipoja (mihin meinaa koukkuuntua) ja itselle anorakki koiratreeneihin. Takin tein sillä ajatuksella, että se menee syyskostealla, mutta myös kuoritakkina ainakin leudommilla talvikeleillä. Kaulus nousee pystyyn tuulensuojaksi tai vastaavasti sen saa avarrettua auki, mitä kuumakallena ja erilaisten tempojen takia arvostan: Välillä mennään, välillä pönötetään paikoillaan pitkiäkin aikoja. Välimuodossaan kaulus laskeutuu kaulahuivimaisesti ja viistosti, joka tekee yläosasta tasapainoisemman ja feminiinisemmän, vastapainona muuten aika linjattomalle anorakin mallille. Softshellissa on fleecepinta sisällä ja materiaali hengittävää, vedenpitävää ja tosiaankin lämmintä materiaalia. Huppu on vuorattu samettitrikoolla. Takana on iso lelutasku, edessä pienempi esim. puhelimelle ja avaimille.

Kaavoja mulla ei tähänkään ollut, mutta lunttasin vähän vanhasta sadehupparista ja luovin loput jotenkin muuten. En olis uskonut että tää onnistuu näin hyvin, sillä kuoritakkina oli kehitettävä malli joka ei kinnaa mistään edes useiden vaatekerrosten kanssa. Mutta hei, tossa se nyt on ja oon valtavan tyytyväinen! 🥰 Täydellinen se ei ole, mutta eipä ole käyttäjänsäkään. 🤭 Jälkikäteen aatellen ainakin yhden asian nimittäin muuttaisin, ja se on etutaskun tarranauhat. Olisin ihan hyvin voinut ommella taskun tarrapinnat tiiviisti koko pituudeltaan itse taskun ylälinjaan, enkä vastaosia tuohon läppään. Saattaa olla että lisään siihen vielä vetskarin. Myös heijastimien kanssa mietin vielä vaihtoehtoja.

Niin, järkkäriäkin tosiaan tuli ulkoilutettua pitkästä aikaa. Kaverin kanssa kävimme monen vuoden tauon jälkeen iltaöisellä roadtripillä Kiteen Paasveden meteoriittijärvellä. Siitä muistona pari otosta. 

Niiden jälkeen rakas, kaunis tyttäreni "Hertta" sydämensä alla raskausviikolla 30, sekä molemmat tulevat vanhemmat. 🧡

Kurkkaus Riepukan kesään

Laitellaas jonkinlainen läpileikkaus kuulumisia ja valmistuneita tuotoksia tännekin, jottei blogi jää päivittymättä lopulta kokonaan.

Saikku 

~ jatkuu, siinä ei ole mitään uutta. Riepukoita ei olekaan kauheasti syntynyt, mitä nyt tuttinauhoja ja leluja virkkailin pari tusinaa saadakseni käsille jotain hienomotorista aktiviteettia, ettei varsinkaan vamu käsi ala kangistumaan kokonaan. Sen sijaan oon innostunut nyt vaatteiden ompelemisesta – ennen kaikkea itselleni. Jännä juttu, sillä aikaisemmin vaatteiden ompeleminen ei ole ollut kiinnostavaa. Kaikkea muuta! Edellisen (ja ainoaksi jääneen) trikoopaidan tein yläasteella ysärin alussa, tosin siitä tulikin sitten lempipaita. Vauvoille oon ommellut joskus jotakin, orjallisesti ja putkinäköisesti kaavoista poikkeamatta, prosessia kovinkaan syvällisesti sisäistämättä. Se tuntui takkuiselta, epävarmalta ja tuskastuttavan väkinäiseltä. Kodintekstiilejä ja lastentarvikkeita on luontevampi työstää. Nyt päätin syventyä vaatteiden maailmaan paremmin, joten ensimmäisiäkään kaavoja en ole hankkinut, vaan piirtänyt kaikki käsin just omien mittojen ja mieltymysten mukaisesti. Mulla on vahva taipumus tehdä ne asiat satakymmenen lasissa, joihin milloinkin kykenen kiinnittymään, ja jos se on tässä tapauksessa vaateompelu, en juurikaan tarvitse ohjeita saati ratakiskoa, koska päättely- ja keskittymiskyky on silloin niin hereillä ja valveutunut, tai olen päättänyt ottaa asioista selvää sitkeästi kokeilemalla. Nautitaan nyt tästä vaiheesta, koska en tiedä kauan tätäkään vimmaa taas kestää. 😆 Syksymmällä, kesän lämmön väistyessä ja koleuden saapuessa, saattaa fysiikkakin alkaa laittaa kampoihin tiettyjä staattisia asentoja vaativissa asioissa. Muutenkin yritettävä kohdistaa pääpaino taas koirien treenaamiseen ja oman toimintakyvyn ylläpitoon (menee kokopäivätyöstä).

Kesä 

~ on ollut ihana! Pari reissua ollaan tehty, joista toisessa oli mukana kaikki kuusi lasta, vanhimmat heistä kumppaneineen. Näiden harrastelujen lisäksi on tullut tehtyä vähän remppaa ja mies jatkanut myös vierastalon rakentamista. Päätalosta uusimme eteisen ja yhtenä kauniina päivänä päätin maalata myös kahden huoneen puolipaneelit uuteen uskoon. Ensin meinasin sävyttää maalin johonkin kauniiseen sävyyn, mutta koska tapetit on vaihdettava kuitenkin jossain vaiheessa, on helpompi lähteä liikkeelle valkoisista paneeleista ja revitellä tapeteilla, kuin miettiä tapettivaihtoehdot paneelien sävyn mukaan. Se oli aika kova puristus (kirjaimellisesti!) käytännössä yhdellä kädellä ja sen kolmella toimivalla sormella, jollaisia ei ehkä pitäisi kovin usein harrastella, mutta aa että kun olin tyytyväinen sekä itseeni että lopputulokseen. 🧡 Vierastalossa alakerta alkaa olemaan muuten valmis, mutta ikkunanpielien peitelistoja puuttuu vielä, sekä väliseinä, joka jakaa varaston ja oleskelutilan eri sisäänkäynneille. Yläkerran valmistuminen on päässyt hyvään vauhtiin. Portaita olisi pian alettava suunnittelemaan, jotka sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle siten että ylä- ja alakertaan on niihinkin omat sisäänkäynnit. Näin pari eri porukkaa voi majoittua sinne kokonaan omaan rauhaan. Joku kolmas voi mahtua vielä varastoonkin mököttämään. 😁 Ehkäpä sieltäkin voisi kuvia päivittää, joita ei ole lisätty tänne ensimmäistäkään.

Pidemmittä puheitta tässäpä kuvia sieltä täältä. Kaikki kuvat löytyvät tuttuun tapaan osoitteesta riepukka.weebly.com sekä Riepukan Ig-tililtä ja sen storeista handmade_by_riepukka. Täällä blogissa ja tällä Ig-tilillä on nyt enimmäkseen näitä omia ompeluksia ja tuolla toisaalla vauvatarvikkeita ja leluja. 

Kaikki muut ovat Majapuun kankaita, paitsi yökkärin mustavalkoinen Hassut nassut -trikoo on Jyväskylän kangaskaupasta. Kaavat ja mallit omia. Osa samaan aikaan tilatuista kankaista odottaa vielä omaa vuoroaan, joten toivottavasti vaatteiden ompelemisesta vastaava kärpänen jaksaa purra ahterista koko syksyn ajan...

Tunika korkealla vyötäröresorilla + panta

(Majapuu Original digijoustocollege, Silky Flowers): 

(Helma repsottaa edellisen kuvan toisessa laidassa ihan semmoisesta perustavanlaatuisesta syystä 

kuin että mallinukke on kapoisempi kuin minä, ja kangasta piti kerätä sivulle, jotta resori näyttää resorilta...)

Pitkä koiratreenitunika poolokauluksella ja ISOLLA kenguru-tarviketaskulla

(Majapuun digicollege, Woof Woof -koira):

Pitkä tunika (+ panta) pitkillä puhvihihoilla 

(Majapuun digijoustocollege, Ruusumanteli / kirsikka glitter):

Nuorimmalle lapselle Majapuun luomucollege Kuukävely -kankaasta:

Maailman parhaimman tuntuinen ja mallinen yöpaita täytyi tehdä itse ja juuri sellainen siitä juuri tulikin. Kangas siis perustrikoo Hassut nassut, mustaa joustavaa pitsinauhaa pään- ja hihanteissä:

Majapuun Kiukkupussi -luomujoustiksesta lyhyt collari helmaresorilla, ylisuurella kaula-aukolla ja etutaskulla. Just ihana toppien kanssa ja pikkasenhan tästä outfitista tuli kasari mieleen. Kaula-aukon todellinen koko ei tästä ilmene, koska sitä on kerätty mallinuken selkään jottei putoa sen päältä. Samasta syystä huomasin kuvasta että tasku ja oikeastaan koko tekele näyttää vinolta, jota todellisuudessa ei kuitenkaan ole. 

Eteinen rempan loppusuoralla. 

Ovenkahvat yms. puuttuivat vielä, mutta ilmeen näkee kyllä. 

Tapetti on Sipulikukka, joka oli alkujaan menossa vierastalon seinään. 

Sinne valittiin uusi ja tämä katsottiin just sopivaksi eteiseen. 

Loppuun 

~ vielä muutamia syntyneitä Riepukoitakin.

Tuttinauhoja tein montaa väriä ja erilaisilla, eri värisillä klipseillä, kokeillen eri yhdistelmiä. Uusi juttu on tuo lelu helistinaihiorenkaalla. Helmirengaslelujen kasvava otuslauma sai nimekseen Tuutuset. 

Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on kerryttää edelleen kilsoja ompelukoneella fiiliksen mukaan. Kaikenlaiset isommat näppihommat kuten virkkaukset ja neulomukset saavat odottaa kuulaita ja värikkäitä syyspäiviä; villan karheuden kaipuuta sormien ympärille rakkaiden karvakuonojen lämmitellessä jalkoja ja sohvannurkkaan käpertymisen kaipuuta hyvien sarjojen ja musiikin äärelle. Meillä ei ole kesäaikana ollut edes tv:tä käytössä, olemme jopa miettineet kokonaan tuosta laitteesta luopumista, mutta tämä kyseinen mielikuva saa vielä allekirjoittaneen haraamaan himppasen vastaan. Mutta vain vähän, sillä ei mun elämä siihen kaatuisi, ei edes kompastuisi, saati nyrjähtäisi. Oon meidän perheestä kaikkein vähiten telkkaria käyttävä tai kaipaava jäsen, motiivinani toimii vain nuo itsekkäät pyrkimykset saada tehdä käsitöiden yksitoikkoisempia osuuksia sen seurassa.