Ranskanluppa Gentleman

Hän on siis tuleva perheenjäsenemme:

Ranskanluppa

• Ranskanluppa kuuluu jättirotuihin, jossa yksilön ihannepaino on yli 5.5 kg. Ranskanluppa on jumbokaniroduista suurin luppakorvarotu.

• Määritelmän mukaan tiivisrunkoinen; lyhyt ja leveä. Pää on rungossa tiiviisti ja kaulan lyhyyden sekä leveyden takia se antaa vaikutelman että kaula puuttuu kokonaan. Korvat laskeutuvat ja edestäpäin katsottuna kaareutuvat sisäänpäin. Korva – korvamitta on vähintään 36 cm. Urokset ovat naaraita massiivisempia, mutta kokoero ei silti ole merkittävä. Yleisimpinä väreinä tavataan luonnonvärejä, kuten luonnonharmaa, -sininen ja -keltainen, yksiväriset valkoiset, mustat, sekä erilaiset viittakuviot. Gentleman on mustaviittakuvioinen.

• Suuri koko juontaa juurensa jalostuspolkuun, sillä nämä ovat alkujaan kehitetty lihakaneiksi. Ranskanlupat ovat perinteisesti eläneet tallikaneina.

• Luonteeltaan ranskanluppia kuvaillaan koiramaisiksi sohvapulliksi, sillä ne voivat muodostaa tiiviin luottamussuhteen ihmisiin ja ovat seurallisia sekä rauhallisia. Sosiaalisuudestaan ja luttanuudestaan huolimatta kaneilla on luontainen uteliaisuus mukana. Myös ranskanluppien voima tulee ottaa huomioon valittaessa kanirotua, sillä se vaikuttaa olennaisesti käsiteltävyyteen. Onnellisimmillaan nämä yhdyskuntaeläimet ovat joko perheen sylivauvana, taikka lajitoverien kanssa.

• Ranskanlupan sukukypsyys tavoitetaan n. 4 - 5 -kuisena. Poikueet ovat suuria, syntyä voi jopa 20 poikasta kerralla, kuitenkin yleisimmin 7 - 12 jälkeläistä.

• Keskimääräinen elinikä on 4 vuotta, mutta ranskanlupat voivat elää hyvin 7-vuotiaaksikin. Kokonsa takia nämä kanit eivät ole niin pitkäikäisiä kuin pienemmät lajitoverinsa.


• Pääravintoa on heinä ja pellettivalmisteet. Tuoreruokaa ja vettä unohtamatta.

• Kanien kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja kanihyppykisoja. Kuitenkin massansa takia nämä jättikanit eivät ole parhaimpia hyppykaneiksi. Tietenkin virikemielessä tämä tuo mukavaa vaihtelua, jos molemmat osapuolet tästä innostuvat.

Lisää aiheesta mm. täällä.

Ranskanlupat ovat siis sosiaalisia kontakteja kaipaavia ja hyvin seurallisia otuksia. Jos ihminen ei voi tarjota seuraansa, on luppanalla oltava kaveri tai useampia. Me päädyimme ottamaan ensin tämän uroksen, jotta kastroinnin jälkeen, ainakin näillä näkymin, otamme hälle kaveriksi naaraan, sillä tämä kombo on yleensä toimivin parivaljakko. Kaikki riippuu vielä siitä miten Kentsu paikkansa meidän luona hakee.

Tällä hetkellä suunnitelmana on, että hyödynnämme näitä omia tilojamme eri vuodenaikoina. Rakennamme ensialkuun kesäajan asumuksen aitauksineen, mutta pidämme Kentsua paljon myös sisällä ja opetamme sisäsiistiksi. Taluttimeen opettaminen on myös tavoitteena, sillä vaikka meillä on iso piha, sitä reunustaa sekä tie että junarata. Vapaana ulkoileminen ei siis tule kyseeseen. Onneksi innokkaita ulkoiluttajia riittää ja valvonnan alla on mahdollista loikkia myös pitkän narun päässä. Talviasumus rakennetaan johonkin piharakennukseen niin että lämpötila pysyy ns. tallilämpötilassa. Tähän mennessä olisikin löydettävä kanityttökaveri kylkeen. Koska kanin talvikarva kasvaa siedättämällä kylmää syksystä saakka, eikä heitä voi siksi altistaa isoille lämpötilavaihteluille, talvisaikaan paksun turkin takia seurustelu keskittyy vierastalolle, jossa lämpö on vakituisesti väh. +5 astetta. Vakituista asumusta vierastalolle ei varmaankaan tehdä, vaikka itse sisätilana se olisi kaikkein helpoin ratkaisu, sillä talvellakin haluaisin hälle/heille vapaan käynnin ulos aitaukseen, ja toisekseen vierastalolle tehdään myös bänditreenitilat. Tämä tila on kuitenkin oivallinen vaikkapa tulipalopakkasia ajatellen, jos vähänkään herää epäilys ettei vakiasumuksen eristykset ja lämmitykset riitä. 

Koska kastroiminen on mahdollista aikaisintaan n. 5-kuisena (joissain tapauksissa jo 4-kuisena onnistuu), ja tämän jälkeen on vielä pidettävä kuukauden varoaika ennen kuin eri sukupuolia voi päästää yhteen, vaatiikin ensi syksy ja järjestelyt vähän pähkimistä. Asiaan vaikuttaa sekin että olemme viikon Lapissa, jolloin kanilla tai niillä kahdella on hoitaja. Tyttökaveri on otettava hyvissä ajoin joko tätä ennen, mutta sen ikäisenä ettei tyttö ehdi mitenkään sukukypsäksi, jotta sopeuttaminen yhteiselämään ja talvikotiin voi alkaa, tai otettava tyttöpupu olosuhteista, jossa totuttelu syysilmaan on valmiiksi hyvässä vauhdissa. Onneksi meidänkin leveysasteilla on talvet olleet pääosin niin leutoja jouluun saakka, että aikaa yleensä on. Kompromissi löytyy varmasti.

Ravinnosta, pihasta, villivihanneksista, yrteistä

Mitä puhtaammin syö, sitä vähemmän tekee teollista, turhilla e-koodeilla tärkättyä ravintoa mieli - tai edes elimistö voi sitä sietää. Olemme huomanneet pidemmän yhtäjaksoisen puhtaamman kauden jälkeen oireita syötyämme satunnaisesti "huonosti", jotka eivät voi selittyä juurikaan muilla kuin ruoan koostumukseen liittyvillä seikoilla. Maut ja hajut ovat alkaneet tökkimään, joistakin - kuten vaikka Mars-patukoista - suorastaan lemahtaa pistävä haju pakettia aukaistaessa. Ensimmäisenä kertovat suun limakalvot sopimattomuudesta; tulee kirvelyä, haavaumia, aftataipumusta ja vesikelloja sylkirauhasiin. Yksittäisiä vaikutuksia tulee esiin yksilöllisesti, mutta myös niin kokonaisvaltaisella tavalla, ettei niitä tajuakaan kuin vasta oltuaan jonkin aikaa kokonaan ilman. Mihin kaikkeen olemmekaan kehojamme, aisteista puhumattakaan, vuosikausia sopeuttaneet, emmekä ole osanneet tilaan tottuessamme edes kyseenalaistaa ravinnon merkitystä vointiimme... No, onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä! Erityisen iloinen olen siitä, että oma prosessi tämän suhteen lähti käyntiin silloin kun voimme vielä olennaisesti vaikuttaa lastemme ravintotottumuksiin. Ja vastaavasti helpoksi muutoksen mahdollisti valmis pohja; kotiruokapainotteisuus.

Meillä jalostamaton ja olosuhteisiin sekä tarjontaan nähden mahdollisimman luomu-linja on levittäytynyt alusta saakka myös lihaan. Jo ruokaremontin alkuvaiheessa hylkäsimme kaikki valmismarinoidut tuotteet, mutta vasta grillikauden alettua tapetille ovat nousseet erilaiset itsetehdyt marinadit - eikä tulisi enää mieleenkään palata entiseen, varsinkaan maun puolesta! Lisäksi päätös kahvin lopettamisesta syntyi nopeasti, sillä sen lisäksi että hinta on noussut, ei kahvin suoma olotila ja riippuvuus ole ainakaan mikään palvelus itseä kohtaan. Kohtuullisen määrän on sanottu ehkäisevän mm. maksasyöpää, mutta uskon oman tuntemuksen kertovan sen sopivuudesta ja terveellisyydestä enemmän kuin minkään muun. Omalla kohdalla totaalinen lopettaminen on helppoa, koska pääasiassa käytän vihreää teetä, kahvin ryystäminen sen sijaan on varsin kausiluontoista ja monelta osin myös tapariippuvuutta. Miehellä on tätä kovempi pala edessä, mutta selviää siitä kyllä. ﺕ Tästä muutoksesta kiitos itse asiassa kuuluukin hälle. ♥

Pihalla kevättyöt ovat päässeet hyvään vauhtiin. Nurmikko nousi vihertämään oikeastaan yhden päivän aikana, ja vaikka pelkästään haravoitavaa on edessä vielä vaikka kuinka - kiitos viimekesäisen rytömaan nurmikoittamisen osaksi pihaa - on siellä saatu monenmoista muutakin suunnitelmaa ja touhua alulle. Taisin jo mainitakin erään aidatun ruusukon hävittämisestä. Vaikka harvinaista lajiketta olikin, en usko meidän sitä takaisin ikävöivän. Ruusua kuitenkin pihapiirissä riittää ja sitä punkee ylös milloin mistäkin, lisäksi kyseinen lajike kukkii laiskanlaisesti. Odottelemme traktorivierasta lähipäiville tasaamaan maata parista kohdasta, jonka jälkeen on helpompi miettiä tulevia, tarvittavia, pakollisiakin muutoksia. Suihkukaivokin on ollut tarkoitus upottaa paikoilleen jo jonkin aikaa, vaan tuolla se yhä makaa... Paljon on näiden tässä asutun seitsemän vuoden aikana purettu, paljon on kunnostettu, nyt se vähitellen taitaa alkaa tavoittamaan omankin silmän. Ollaan sentään vaiheessa, jossa voi jo konkreettisesti pähkiä uutta, miettiä istutuksia pitkällä tähtäimellä, laatia suunnitelmaa - ilman että kokee sen olevan vielä kaukana hamassa tulevaisuudessa.ッ

Penkkejä tönkiessä ja pihoja kapsuttaessa ajattelin viimein tämän kevään ja kesän aikana tutustua luonnonantimiin villivihannesten muodossa harmiteltuani talvikuukausien aikana, etten ollut niitä talteen kerännyt. Jotakin on tullut tutuksi matkan varrella, mutta varsinaista syventymistä en ole päässyt toteuttamaan. Tässä infoa samalla vaivalla myös muille kiinnostuneille, lähde Puutarha -sivusto. Täällä postauksen verran aiemmin laittamaani tietoa mm. yrteistä ja kasveista itsehoidon osana.

Villivihanneksia ja yrttejä

Nykypäivänäkin Suomessa kasvaa satoja luonnonkasveja joita voimme käyttää ruokana, mausteena ja jopa lääkkeeksi. Tässä saat lisätietoa yrteistä, niiden keräämisestä, käytöstä ja käsittelystä.

Villivihannekset ja yrtit ravintona
Aikaisin keväällä kerätyt yrtit ja villivihannekset ovat parhaimmillaan. Jotkut tuoreeltaan käytettävät yrtit ja juurekset kaipaavat kuitenkin esivalmisteluja esim. ryöppäystä tai huuhtelua. Seuraavassa listattuna eri tarkoituksiin sopivia yrttejä ja villivihanneksia.
Salaatteihin: ahomansikka, isomaksaruoho, järviruoko, ketohanhikki, koivu, kumina, leskenlehti, maitohorsma, niittysuolaheinä, osmankäämi, piharatamo, piikkiohdake, puna-apila, ruusut, siankärsämö, vadelma, valkoapila, voikukka,
Keittoihin: järviruoko, ketohanhikki, kumina, leskenlehti, maitohorsma, niittysuolaheinä, nokkonen, osmankäämi, piikkiohdake, piharatamo, poimuhierakka, puna-apila, rantavehnä, ruusut, valkoapila, voikukka
Juureksen tapaan (keitetään): järviruoko, ketohanhikki, kumina, osmankäämi, piikkiohdake, voikukka
Yrttiteeksi: ahomansikka, humala (kävyt), kamomillasaunio (nuoret kukat), ketohanhikki (lehdet), koivu (lehdet ja hiirenkorvat), kumina (lehdet, hedelmät ja siemenet), kuusi (havut ja kerkät), leskenlehti (lehdet), maitohorsma (lehdet ja juuri), mesiangervo (lehdet), mesimarja (lehdet), mustaherukka (lehdet ja marjat), mustikka (lehdet ja marjat), nokkonen (lehdet), piharatamo, pihlaja (lehdet ja marjat), puna-apila (lehdet ja kukat), ruusut (lehdet ja terälehdet, kiulukat), siankärsämö, vadelma (lehdet ja marjat), valkoapila (lehdet ja kukat), voikukka (juuri, lehdet ja kukinto)


Kerääjän 10 sääntöä
1. Älä kerää tuntemattomia kasveja tai marjoja
2. Älä poimi kasveja 50-100 metriä lähempää maantietä, saastuttavien teollisuuslaitosten läheisyydestä.
3. Ota selvää että alueella ei ole käytetty torjunta-aineita tai keinolannoitteita.
4. Kerää terveitä, hyvännäköisiä kasveja.
5. Kerää järkevästi; niin että löydät samoja kasveja samalta paikalta seuraavankin kerran.
6. Kerää yrtit ja lehdet ennen keskipäivää, kuivalla säällä, kasteen haihduttua.
7. Ole tarkkana, älä sekoita eri yrttejä jotka vaativat eri käsittelyn. Käytä ilmavia astioita, esim. koreja.
8. Laita kasvit kuivumaan heti keräyskierroksen jälkeen.
9. Tutustu jokamiehen oikeuteen ja noudata sen sääntöjä.
10. Pyydä lupa maanomistajalta silloin kun sitä vaaditaan.


Keruuaika
Yrttien ja villivihannesten keruuaika muotoutuu kerättävän kasvinosan mukaan. Kerää yrtit kuivalla aurinkoisella säällä, ennen keskipäivää, kasteen haihduttua. Illalla kasvien sokeripitisuus on korkeimillaan ja aamulla taas eteeristen öljyjen pitoisuus alhaimillaan.
Kevät: ahomansikka (lehdet), isomaksaruoho, järviruoko (versot ja juuret), kataja (vuosikasvaimet ja havut), ketohanhikki (lehdet ja juuret), koivu (mahla ja lehdet), kumina (lehdet ja juuret), kuusi (kerkät ja havut), leskenlehti (lehdet), maitohorsma (versot ja juuret), mesiangervo (lehdet), mesimarja (lehdet), mustaherukka (lehdet), mustikka (lehdet), mänty (kerkät, havut ja pettu), niittysuolaheinä (lehdet), nokkonen (versot ja lehdet), osmankäämi (versot ja juuri), piharatamo, pihlaja (lehdet), piikkiohdake (juuret ja lehdet), puna-apila (kukat ja lehdet), puolukka (lehdet), rahkasammal, rantavehnä (juuret), ruoholaukka (lehdet), ruusut (versot ja terälehdet), siankärsämö (lehdet), vadelma (versot), valkoapila (kukat ja lehdet), voikukka (juuri ja lehdet)
Kesä: isomaksaruoho,kamomillasaunio (kukat), kataja (havut), koivu (lehdet), kumina (siemenet), kuusi (havut), maitohorsma (lehdet), mesimarja (marjat), mänty (havut), nokkonen (lehdet), piikkiohdake (kukkapohjus), rahkasammal, ruusut (versot ja terälehdet), siankärsämö (kukat), vadelma (lehdet), voikukka (kukat ja lehdet)
Syksy: ahomansikka (marjat), isomaksaruoho, järviruoko (juuret), kataja (havut ja marjat), ketohanhikki (juuret), kumina (siemenet ja juuret), kuusi (havut), maitohorsma (juuret), mustaherukka (marjat), mustikka (marjat), mänty (havut ja pettu), niittysuolaheinä (siemenet), osmankäämi (versot ja juuri), pihlaja (marjat), piikkiohdake (juuret), puolukka (marjat), rahkasammal, rantavehnä (juuret ja siemenet), ruusut (kiulukat), vadelma (marjat), voikukka (juuri)


Kuivaus
Kasvit kuivataan parhaiten kuivureissa. Kuivaus suoritetaan noin 35 asteen lämmössä. Eri aika erilaisille kasveille, paksummat lehdet vaativat pitemmän ajan. Kasvi on kuivunut kun se murenee hyppysissä helposti.
Fermentointi eli hiostaminen: Sopii erinomaisesti esimerkiksi teeaineksille. Hiostuksessa eri parkkiaineet hajoavat ja muuttuvat aromikkaiksi, terveellisiksi. Vadelman, mansikan, mesiangervon ja horsman lehdille menetelmä on omiaan.
Tee näin: Anna kerättyjen lehtien nahistua ja kuivua huoneenlämmössä n. 4-5 tuntia. Puristele lehdistä tiiviitä palloja ja sulje ne ilmatiiviisen lasipurkkiin. Laita lasipurkit lämpimään paikkaan pariksi päiväksi (tai kuivuriin +40 asteeseen 48 tunniksi). Lehdet muuttuvat ruskeiksi. Poista kuivuneet lehdet purkeista ja levitä ne ritilöille kuivumaan mietoon lämpöön n. 35 astetta. Murenna rutikuivina ja pakkaa tiiviiseen astiaan.Säilytä pimeässä.

Pakastaminen
Pakastaminen sopii parhaiten syötäville juurille, marjoille ja pinaatin tapaan käytettäville yrteille. Juuret, versot ja lehdet on pakastusta ennen ryöpättävä.
Keittoihin ja pataruokiin käytettävää tuoresilppua voi tehdä ja pakastaa seuraavista kasveista: lutukasta, koivusta, kuminasta, koiranputkesta, peltokanankaalesta ja vuohenputkesta.


Nitraatti ja myrkylliset kasvit
Runsastyppisillä kasvupaikoilla kasvavissa kasveissa on nitraattia. Näihin kasveihin kuuluvat mm.hierakat, jauhosavikka, nokkonen suolaheinät ja viljelty pinaatti ja kaalikasvit.
Nämä yrtit ja kasvit tulee ryöpätä runsaassa vedessä ja huuhtoa puhtaalla vedellä.
Ennen kuin alat kerätä kasveja varmista että alueelle ei ole levitetty lannoitteita eikä kasvimyrkkyjä.
Myrkylliset kasvit:
hulluruoho, keltamo, kalliokielo, kielo, koiranheisi, kullero, kuusamat, leinikit, mustakonnanmarja, myrkkykatko, myrkkykeiso, näsiä, oravanmarja, paatsama, punakoiso, rentukka, sudenmarja, suokorte , suopursu, terttuselja, pohjolan ukonhattu, vehka, vuokot

Lisäaineettomampi karkkipäivä

Tänä viikonloppuna päätimme vaihtaa väri- ja lisäainepommit myös karkkien osalta pieneen vaivannäköön ja tehdä herkut omassa keittiössä. Valmistimme Daim-, eli mantelikrokanttisuklaata ja valkosuklaa-mansikka-fudgeja jenkkireseptillä.

Daim-suklaa 

(suurperhe-pellillisen ohjemäärät suluissa)

150 g voita (250 g)

3 dl sokeria (5 dl)

1 dl siirappia (1.75 dl)

3 dl mantelirouhetta tai -lastuja ( 5 dl)

päälle 300 g maitosuklaata (500 g)

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon sokeri, siirappi ja mantelit. Keitä seosta noin 10 minuuttia koko ajan sekoittaen, varo pohjaan palamista! Levitä krokanttimassa tasaiselle alustalle.

Sulata suklaa varovasti esimerkiksi vesihauteessa ja levitä krokantin päälle.

Jäähdytä jääkaapissa ja leikkaa paloiksi. ﺕ

Valkosuklaa-mansikka-fudget

1 prk ( ~ 400 g) kondensoitua maitoa

500 g sokeria

120 ml vettä

4 rkl voita

100 g valkosuklaata

vaniljasokeria

kuivattua mansikkaa

Kondensoitu maito, sokeri, vesi ja voi sekoitetaan kattilassa ja keitetään puoli tuntia koko ajan sekoittaen. Keittämisen jälkeen joukkoon lisätään vaniljasokeri, valkosuklaa ja mansikan kuivatut sekä hienoksi murennetut palat (jälkimmäiset voidaan halutessa korvata esimerkiksi tummalla suklaalla, kaakaojauheella, pähkinöillä, mantelilla...).

Seos levitetään vuokaan jäähtymään ja nostetaan jääkaappiin. Jähmettymisen jälkeen paloitellaan - ja nautitaan!

Ajan Henki; Itsekkyyden sukupolvi

Näin vaalien alla on mahdollista jokaisen vaikuttaa vielä hyvin konkreettisesti päätöksillään siihen, mihin suuntaan maailmaa ollaan kukin osaltamme viemässä. Siksi katson aiheelliseksi, sekä etenkin erittäin ajankohtaiseksi, jakaa tätä uunituoretta ja ansaitusti kohu-elokuvan titteliä saanutta, ajatuksia herättelevää ja arvomaailmaamme puhuttelevaa elokuvaa myös täällä - vaikka politiikka onkin tässä yhteydessä vain yksi osa-alue universaalista paiseesta, jossa olemme tottumuksen kautta oppineet elämään, mutta mistä evoluution myötä olemme kasvaneet auttamattomasti ulos. Kyynärpäätaktiikka ja kilpailu selviytymisestä eivät kuulu enää tähän aikaan.
Valitsemmeko vanhat, aikansa eläneet toimintamallit ja -kaavat antamalla ääniä Suomea kiitettävällä tavalla suoraan suohon johtaneille puolueille tai liittymällä nukkuvien puolueeseen - vai otammeko askelia uusiin, luovempiin, ihmisen todellista luontoa ja luonnetta mukaileviin suuntiin? Annammeko pelkästään teennäisen, vaihtovälineenä vakiiintuneen RAHAN määritellä elämämme arvon ja laadun, terveyden ja hyvinvoinnin, ajankäyttömme ja yksilönvapauden, planeettamme elinkelpoisuudesta ja kantokyvystä puhumattakaan...
- vai olisiko sittenkin olemassa jotain muuta ja parempaa? Vaihtoehtoja?

Olipa niin tai näin, jos olet yksi heistä, joka pitää tosiasioiden uudessa valossa tarkastelua ja toisenlaista perspektiiviä yksioikoisesti fanaattisena uushippiytenä tai kultin tunnustamisena, tulet todennäköisesti löytämään tämän asian edestäsi joskus myöhemmin, jossain muussa muodossa - ennemmin tai myöhemmin. Terve kriittisyys on paikallaan.

Pelkkä tiedostaminen ja omalla sydämellä ajatteleminen ei maksa mitään, sen takia ei tarvitse myöskään uhrautua tai uhriutua - kansalaisen tarvitsee vain päättää toisin, muuttaa omaa suhtautumistaan, ilmentää todellista arvomaailmaansa, levittää tietoisuutta eteenpäin itselle luontaisella tavalla ja auttaa siten osaltaan asioita muuttumaan. Vaikkei se välttämättä muuta omassa elämässämme yksilötasolla hetkessä mitään - tai voi muuttaa radikaalistikin parempaan - se voi olla AINOA MAHDOLLINEN vaihtoehto.

""Meillä on vain ihmisen kokoisia ongelmia, ei yhtään sen suurempia.""
- Tähtitieteen professori Esko Valtaoja -



Ajan Henki | Virallinen julkaisu | 2011 from Ajan Henki on Vimeo.

""...varpain hiipivi lasten luo...""

Eletään marraskuun viimeistä päivää, joten jouluvalmisteluihin on ryhdytty luvan kanssa. Joskaan ei siihen lupia ennenkään ole tarvittu...

Jouluvalojen asettelu jäi tänä syystalvena tänne marras-joulukuun vaihteeseen saakka, sillä aikaisin tullut lumipeite ja valoisuus sai melkein unohtamaan erityiset tunnelmavalaistukset. Saman teki tuikkujen suurkulutus, joka lie pitää sisällään jo addiktion tunnusmerkkejä... Vai miltä kuulostaa 34 tuikun polttamisen päivävauhti, jaettuna kahdelle sytyttelykierrokselle...? ﺕ
Mutta nyt on myös valoja on laitettu - ja vielä lisääkin paikoilleen tulee löytämään, ulos etenkin.
Samoin viime vuonna tekemäni, lasten hankalia ja tilaa vieviä kalentereita korvaavat sukat odottavat jo asemissaan tonttujen yöllisiä, sittemmin lasten aamuisia, malttamattomia rapisteluja. Myös lasten askartelujen, muiden somisteiden ja sisustustekstiilien myötä joulutunnelma vähitellen hiipiytyy kotiin. ♥

Tuumasta ryhdyimme toimeen; nyt meillä sekä tuoksuu, että maistuu itse tehty leipä. Sekä ruis- että sekaleipiä olemme hyvällä menestyksellä leivinuunin lämmössä paistaneet. Koska puhtaasti palaneen puun tuhka - erityisesti koivun - on suoranainen terveystuote lukemattomine alku- ja hivenaineineen, leipien pohjaa ei ole syytä puhdistaa liian tarkasti.

Ruokaremontti on alkanut sujumaan huomattavasti helpommin kuin uskalsin toivoakaan. Päivitin aiempaa listaani taannoin joidenkin vältettävien lisäaineiden osalta, samoin mm. luomumaidon lisäsin perusruoka-arsenaalimme kestojäseneksi. Tämän kaiken myötä suhde ruokaan ja syömiseen on muuttunut täysin, jopa asenne sen valmistamiseen. Nyt siihen on luontevaa osoittaa enemmän aikaa päivästään ja nähdä suurempaa vaivaa - vaikkei se itsessään ole monimutkaistunut, oikeastaan juuri päinvastoin.

Eli päiviin kuuluu joulun odotusta ja pakkasrakkautta, valmistelujen, tunnelmoinnin ja hyvän ruoan merkeissä. ♥

TONTTU

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydän untaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

Partaa sivellen aprikoi,

puistaa päätä ja haastaa-

"ei tätä ymmärtää en voi,

ei tää pulma on vasta"-

heittää tapaansa järkevään

taas jo pois nämä vaivat pään,

lähtee toimeen ja työhön

lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat ja puodit tarkastain

lukkoja koittaa nytkyin-

lehmät ne lehdoista näkee vain

unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan, mi myöskin unelmoi

torkkuen vasten seinää;

haassa se puree heinää.

Lammasten luo käy karsinaan,

makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan

istuu ylinnä kukko,

kopissa Vahti hyvin voi,

herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu

Vahdille kyllä tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan,

siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan

näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo,

nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri;

hälle se riemu on suuri.

Isän ja pojan on nähnyt hän

puhki polvien monten

nukkuvan lasna; mut mistähän

tie oli avutonten?

Polvet polvien tietämiin

nousi, vanheni, läks'-mihin niin?

Ongelma, josta halaa

selkoa, noin taas palaa!

Latoon parvelle pyrkii vaan,

siellä hän pitää majaa;

pääskyn naapuri suovallaan

on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on,

keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan

seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa

monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa,

näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu,

ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa,

tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kulkevinaan,

tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Lisäaineetonta ruokaa - ravintoa yksinkertaisemmin, puhtaammin

Luettuani muutama päivä sitten näitä katkelmia siitä mitä me todella syömme, päätin kuunnella jo hetken aikaa kolkutellutta tunnetta ja kyseenalaistaa valintamme kaupassa; "ihminen voi vapaasti valita":

""Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa. Svenska Dagbladetin kuluttajatoimittaja Henri Ennart pyysi kommenttia Ruotsin maatalousministeriön alaiselta Jordbruksverketiltä. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: ”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.” 

Nilssonin mukaan selvemmin sitä ei voi sanoa: Me voimme valita.""

Tähän saakka ruoka-aineita vertaillessani tutuksi olivat käyneet tuoteselosteiden osalta energiamäärät, kuitupitoisuudet, rasvat sekä hiilihydraatit ja niiden laatu - kun taas miehellä valintojen takana painoi hintatietoisuus - joten E-koodiviidakko laittoi aluksi jopa hyperventiloimaan;

liikaa infoa...

...liikaa muistamista,...

...liian vähän vaihtoehtoja... 

...liian kallista... 

--- liian vaikeaa!

Mutta jo muutama asiapitoinen nettisivu ja viereen varatut muistiinpanovälineet auttoivat nopeasti laatimaan perusrungon, jolla on hyvä lähteä liikkeelle kartoittamaan mahdollisuuksia puhdistaa omaa ravintoa ja samalla äänestää ostoskäyttäytymisellään - elintarviketeollisuushan juuri nimenomaan vastaa tuotteillaan kysyntään, ja ikävä kyllä suomalaisten ostokriteeri on yhä pelkkä hinta. Kuitenkaan puhtaamman ruoan ei tarvitse välttämättä tulla kalliimmaksi, sen tarvitsee vain yksinkertaistua.

Huomasin helpotuksekseni, että perheemme kotiruokapainotteisuuden myötä olemme onnistuneet välttämään kaikista pahimmat lisäainepommit ja harhaanjohtavimmat valmisteet, mutta yllätyksiäkin oli joukossa. Myös tutuksi ja turvalliseksi luonnehdittu luomu-termi sai uutta näköalaa; luomu ei ole välttämättä lisäaineetonta, eikä lisäaineettomaksi mainostettu aina sitä itseään.
Kuluttajille on annettu suuri vastuu arviointikyvystään.
Lisäaineiden haitat ovat eittämättömät ja silti syömme niitä keskimäärin neljä kiloa vuodessa.

Valinnat arkipäivässä ovat olennaisempia kuin täydellinen ehdottomuus ja joustamattomuus, mikä voi nostaa kynnyksen monilla liian korkealle. Lisäaineista puhtaiden perusruoka-aineiden ja kotiruoan suosiminen, kevyttuotteiden, einesten sekä puolivalmisteiden välttäminen, pieni vaivannäkö aiheeseen tutustumalla ja vaikka listaaminen suosittavista ja vältettävistä tuotteista ostoslistan yhteyteen kantavat jo pitkälle. Joka suhteessa täydellisen terveellisiä, eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita ei suhteessa muuhun tarjontaan paljon ole, valikoimat voivat olla jossain päin Suomea hyvinkin niukkoja ja hinnat sen mukaisia, joten tässäkin on kysymys kohtuudesta. Esimerkiksi keveistä ja lisäaineilla tärkätyistä vaihtoehdoista luopuminen tuo meidän perheen ruokaan aiempaa enemmän rasvaa, mutta yhdessä hyvien hiilihydraattien, muuten monipuolisen sekä terveellisen ravinnon ja liikunnan ansiosta negatiivista vaikutusta kokonaisuuteen tuskin on. Kuitenkin lisäaineet ja kevyttuotteisiin usein tiiviisti kuuluvat sokerit vähenevät samalla rutkasti.

Päivitän tähän alle oman liikkeelle lähteneen missiomme muistilistaa, josta toivon olevan hyötyä samalla myös muille. Otan kiitollisena vastaan aiheeseen liittyviä vinkkejä, reseptejä, huomioita, tuotteiden nimiä, myymälöitä jne. lisätäkseni niitä tähän. Muotoilen tätä ajan myötä selkeämmäksi ja toivottavasti myös kattavammaksi.

- margariini vaihdetaan lisäaineettomaan voihin

- maito luomua

- juustoja löytyy lisäaineettomina myös halvimmasta päästä, usein ulkomaalaisista; esim. Rainbow

- ruisleipä tehdään itse

- lihatuotteissa suositeltavia; Snellmanin jauheliha, Vatajan nakit, Vatajan harmaasuolatut kinkkuviipaleet, Huhtahyvien keitto-, palvi- ja ylikypsä kinkku.

- ei maustettuja lihoja, ei valmismarinadeja - tällaisissa lihavalmisteissa lisäaineita eniten

- kasvisliemikuutiot, aromisuolat ym. vaihdetaan mausteisiin ja esim. Herbamaren yrttisuolaan

- mausteet mausteina, ei maustesekoituksina

- hedelmissä ja vihanneksissa kausituotteet suosioon, jos ei varaa tai mahdollisuutta luomuun

- enemmän kotimaisia juureksia (lanttu, porkkana, nauris, punajuuri, palsternakka jne.)

- konstailemattomasti pakastetut marjat, juurekset, vihannekset

- esim. tomaattipyre tuubissa sis. usein lisäaineita, mutta on säilykkeenä puhtaampaa (poikkeuksena tuubipyreessä ainakin Rainbow)

- vanillat ja ruokakermat korvataan tavallisella, ehdalla kermalla (+ aidolla vaniljasokerilla)

- suositaan turkkilaista jogurttia

- tuorejuustona naturel-Philadelphia

- kaakaoksi Van Houten Cacao

- ei keinomakeutettuja tuotteita eikä kevyttuotteita, juomat pahimpia – tuoremehuista löytyy valinnanvaraa ja sitruunamehulla maustettu vesi - sen lisäksi että on terveellisempää - vaikuttaa suotuisasti kehon happo-emästasapainoon

- luomu ei ole välttämättä lisäaineetonta, eikä lisäaineeton kallista!

Ruoka-aineet kannattaa ostaa mahdollisimman vähän jalostettuina ja maustettuina - mitä vähemmän E-koodeja ja valmistuksessa käytettyjä aineita, todennäköisesti sitä puhtaampaa. Lisäaineettomat luomuvaihtoehdot hinnasta huolimatta kannattaa ottaa vertailuun; ruokaa voi tehdä yksinkertaisemmin, mutta laadukkaimmista aineista. 

Kaikki E-koodit eivät ole haitallisia (mm. etikka- ja sitruunahappo), mutta ehdottomasti arkipäivässä vältettäviä ovat:

Nitriitit ja nitraatit E249-E252

karrageeni E407

aromivahvenne, glutamaatit E620-623

kielletyt atsovärit:

E102

E104

E110

E122

E123

E124

E128

E129

E151

E154

E155

E180

Nämä lisäaineet lisäävät todistetusti lasten ylivilkkautta:

• E211, Natriumbentsoaatti. Säilöntäaine, jolla pidennetään ruokien ja juomien säilyvyyttä.

• E102, Tartratsiini. Sitruunankeltainen atsoväriaine, jota käytetään limuissa, jäätelöissä ja kalapuikoissa.

• E104, Kinoliinikeltainen. Keltainen väri, jota käytetään limuissa, meikeissä ja lääkkeissä.

• E110, Paraoranssi. Oranssinpunainen monoatsoväriaine, jota käytetään jogurteissa ja karkeissa.

• E122, Karmoisiini. Hiiliterva-johdannainen, jota käytetään karkeissa ja jogurtissa.

• E129, Alluranpunainen. Oranssinpunainen monoatsoväriaine, jota käytetään virvoitusjuomissa ja purukumeissa.

E-koodiavaimen löydät kokonaisuudessaan täältä!

Vastaavasti täältä löydät Olli Postin vertaansa vailla olevan tietopläjäyksen Luomun eduista, käytännön vinkkeineen! Painavaa asiaa.