Riepukan vaippakakut ja raskauskuvauksia

Tästä tulee varmaan maratonin mittainen postaus kuvien johdosta. Niin paljon on ollut kaikenlaista, kameraa on myös pitkästä aikaa ulkoilutettu ja intoa ommellakin on vielä riittänyt, ja kyllähän nämä tulee saada muistiin laiteltua.

Heinäkuun 

~ lopulla vietimme tyttären Baby Showerit. Vauvajuhlat saatiin järjestettyä tulevalle äidille yllätyksenä läheisen naisväen kokoontuessa – kaikista muuttujista huolimatta – ja meidän junailemat pienet harhautukset onnistuivat mainiosti ennen kaikkea tyttären puolison ansiosta. Vasta anoppinsa auton nähtyään meidän pihassa tytär arvasi mistä oli kyse. Hyvä niin, eipä ehtinyt jännitellä! 🤎

Yksi vauvajuhlien elementti oli tietenkin vaippakakku. Elämäni eka, kuten olivat Baby Showeritkin. 

Tämä omalle tyttärelle tehty vaippakakku toteutui hartaudella ja monen viikon suunnittelun pohjalta. Ohjeita en varsinaisesti etsinyt, vaan annoin ajatusten muodostua omanlaisikseen. Aika ihana siitä tulikin, vaikka itse sen sanon. 

Sitten kävi niin, että tämän jälkeen valmistui toinen... Ja kolmaskin. Toista toteuttaessa oli hyvä syy käyttää pois kaikkia jäljelle jääneitä vaaleanpunavoittoisia materiaaleja, mutta sen jälkeen oli virkistävää vaihtelua tehdä tuo kolmas, joka on sen sijaan on nude-beige-valkoinen-harmaa -värimaailmassaan helposti vietävissä mihin tahansa lookkiin, jos niin halutaan. 

Näissä vaippakakuissa on Riepukan tuotteita muutamia jo valmiina, mutta esimerkiksi Tertussahan on kupeeseen vaikka mitä ihania lisäyksiä tilattavissa samoilla toimituskuluilla. 😉 Alaosan verkkomainen kangas tukee, jos lisää tuotteita haluaa kakkuun asetella. Toisaalta vaippoja voi myös poistaa tai tiivistää, jolloin tuo vapautuneen tilan voi korvata esimerkiksi vaate- tai harsokääröillä, tuttipullolla, millä ikinä tahansa, mikä saajalleen on katsottu sopivaksi. Kukin tavallaan.

Nämä kaksi jälkimmäistä kakkua ovat  pienempiä kuin tyttärelle tehty, sillä suuren ja monikerroksisen luomuksen postittaminen sen herkän olemuksen vaatimalla huolellisuudella on jo itsessään taitolaji. Jos vaipat haluaa pitää käyttökelpoisina uhraamatta niitä vain koristeiksi (mikä nyt varmasti onkin tavoiteltavaa) ja kakun silti kuohkean ja pehmoisen näköisenä, olematta silti hutera ilman jämeriä tukirakenteita, katsoin parhaaksi nipistää kakun koosta pois yhden kerroksen. Ajattelin myös kompaktimman vaippakakun olevan monikäyttöisempi. Vauvakutsut eivät ole ainoa käyttökohde, vaan nämä toimivat hyvin myös nimiäisissä, ristiäisissä ja vaikka äitiyslomalle lähtijän vauvalahjana, johon voi yhdistää yhteistuumin porukalla sekä tarvikkeita että lahjakortteja tinkimättä juhlavuudesta. Myös äidille ja isälle osoitetut hemmottelu- ja hyvinvointilahjat tulevat jokaiselle takuulla tarpeeseen – ei siis unohdeta heitä, vaikka ainahan vauvahankinnat ovat se kaikkein suloisin osuus. 

Pienempien korkeus ja halkaisija on molemmissa ~35 cm.

Muita mainitsemisen arvoisia viime aikoina valmistuneita käsitöitä on 'Hertalle' pieni tunika, useita rusettipipoja (mihin meinaa koukkuuntua) ja itselle anorakki koiratreeneihin. Takin tein sillä ajatuksella, että se menee syyskostealla, mutta myös kuoritakkina ainakin leudommilla talvikeleillä. Kaulus nousee pystyyn tuulensuojaksi tai vastaavasti sen saa avarrettua auki, mitä kuumakallena ja erilaisten tempojen takia arvostan: Välillä mennään, välillä pönötetään paikoillaan pitkiäkin aikoja. Välimuodossaan kaulus laskeutuu kaulahuivimaisesti ja viistosti, joka tekee yläosasta tasapainoisemman ja feminiinisemmän, vastapainona muuten aika linjattomalle anorakin mallille. Softshellissa on fleecepinta sisällä ja materiaali hengittävää, vedenpitävää ja tosiaankin lämmintä materiaalia. Huppu on vuorattu samettitrikoolla. Takana on iso lelutasku, edessä pienempi esim. puhelimelle ja avaimille.

Kaavoja mulla ei tähänkään ollut, mutta lunttasin vähän vanhasta sadehupparista ja luovin loput jotenkin muuten. En olis uskonut että tää onnistuu näin hyvin, sillä kuoritakkina oli kehitettävä malli joka ei kinnaa mistään edes useiden vaatekerrosten kanssa. Mutta hei, tossa se nyt on ja oon valtavan tyytyväinen! 🥰 Täydellinen se ei ole, mutta eipä ole käyttäjänsäkään. 🤭 Jälkikäteen aatellen ainakin yhden asian nimittäin muuttaisin, ja se on etutaskun tarranauhat. Olisin ihan hyvin voinut ommella taskun tarrapinnat tiiviisti koko pituudeltaan itse taskun ylälinjaan, enkä vastaosia tuohon läppään. Saattaa olla että lisään siihen vielä vetskarin. Myös heijastimien kanssa mietin vielä vaihtoehtoja.

Niin, järkkäriäkin tosiaan tuli ulkoilutettua pitkästä aikaa. Kaverin kanssa kävimme monen vuoden tauon jälkeen iltaöisellä roadtripillä Kiteen Paasveden meteoriittijärvellä. Siitä muistona pari otosta. 

Niiden jälkeen rakas, kaunis tyttäreni "Hertta" sydämensä alla raskausviikolla 30, sekä molemmat tulevat vanhemmat. 🧡

Solmeiluja ja virkkailuja

Tässä hän on. Mummin pikkuinen rakas, odotettuna ja vaalittuna syksyn syliin saapumassa, ihka ensimmäisissä kuvissaan. 🤎 

Eräänä päivänä otin sekä makramee-ohjeita, että suuren virkkuukoukun käden ulottuville, ja aloin kokeilemaan, miettimään, miettimään ja kokeilemaan. Muutamien oivalluksiin johtavien erehdysten kautta syntyivät kaksi rengaslelua, helmisimpukka ja medaljonki, sekä kakkara-minimobile. Nämä renkaisiin virkatut/solmitut menevät myös hiotuista, käsittelemättömistä ja myrkyttömistä puuhelmistä sidottuun vaunuketjuun, yhdessä tai erikseen, ja itse asiassa jopa tuo minimobilekin. Aiemmin valmistunut Tutukka-ketju sopii samaan sarjaan, jotka yhdessä kokosin kuvaan yhteinäiseksi setiksi. 

Teen näitä lisää, toivottavasti sujuvammin sekä vähemmillä kokeiluilla, ja toisen merkkisellä, ehdottomasti OEKO-tex -langalla, jotta soveltuvat turvalliseen leikkiin. Nyt käytetty lanka on Novitan MacramEcoa, kierrätyslankaa. MacramEcolle on kehitteillä muutakin käyttöä, kunhan tilaamani Makrameen maailma -kirja saapuu. Kuitenkin ihan seuraava näpräys taitanee olla jotakin suloista ja käytännöllistä silikonihelmistä, ne kun tänään postilaatikkoon kolahtivat. 🤎

Saatuani osan nimikointinapeista ja -lapuista, pääsin ompelemaan niitä kiinni jo valmiisiin ompeluksiin. Makuupussit ovat vielä ilman nahkapaperilätkiään, mutta muut sain napeilla merkittyä. Maisteltaviin leluihin tulee tosiaan vielä erikseen myrkyttömiä OEKO-tex-nimilappuja, jotta niissäkään materiaaleissa ei ole ikäviä yllätyksiä.

P.S. Musta on ihana näitä tehdä, joten luovun tavaroista edullisesti ja vieläkin edullisemmin paketteina. Esimerkiksi tuo helmisimpukka-/medaljonki-/kakkarasetti vaunuketjun kanssa lähtee myyntiin edukkaasti katseluleluna. Vain katseluleluna siis tosiaankin siksi, koska lanka ei täytä standardeja. / Ei enää myytävänä

Tuunailtuja ja hankittuja

Ihan ekana uudet vohvelit. Valkoisen ja vihreän lisäksi ommeltavana odottaa roosaa ja tummanharmaata. Näistä saa kyllä suloisia yhdistelmiä! ♡ Pari metriä vaaleaa Repoveden retki -puuvillakangastakin makoilee odottaen myös työstöä. Todennäköisesti se menee simppeleihin sänkytekstiileihin, eli pussilakanaan, lakanaan tai pariin ja ehkä tyynyliinaan. 

Omista projekteista sen verran, että melkein ensitöikseni mummoutumis-uutisen kuultuani ostaa pamautin vaunut. 😅 Nimittäin on tosi hankalaa ryhtyä ompelemaan tai väkertämään asioita ilman että on jotain mihin sovittaa ja mallata. Eteen tulikin kuin tilauksesta ikää nähneet, mutta paria naarmua lukuun ottamatta kuin uudet Teutonian Spirit S3:t. Näitä on käytetty vain pari kertaa ulkona reissurattaina ja seuraavalla omistajalla vauvaa sisällä nukuttaessa. Ei tahroja, ei haalistumia, rullaavat kevyesti kuin ajatus. Koppa on oikeasti tilava myös leveydestään, mikä on syysvauvalle ja talviaikaan vaunuissa ulkoilevalle hyvä juttu. Näiden meidän nuorten koirien kanssa on myös piakkoin alettava opettelemaan vaunujen kanssa liikkumista. Kolmipyöräiset eivät ehkä ole kaikkein tukevin valinta, mutta näin käsi-, selkä- ja jokapaikkavammaiselle ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin perinteiset nelipyöräiset. Käsijarru on silkkaa plussaa. Hintaa oli huimat 40 euroa, johon saatiin kaupan päälle vielä hoitoalustaa sun muuta.

Ei talon ekat saksalaiset, mutta meidän ensimmäiset Teutoniat kyllä. 

Ompelin näihin lisäpatjan/petarin sekä tyynyn. Vaunuverhoista yksi kauneimpia ja näihin sopivimpia on Mainelakeuden Turvassa-kankaasta Lillanan ompelema verho, sekä aiemmissa kuvissa vilahtanut Paapiin mintusta Jussi-kankaasta tehty, by Unelmankin, jossa taustapuoli on harmaa valkoisin pilkuin. Löytyypä tuolta vielä yksi minttu Pioni-verhokin. 🙊 Kankaat erilaisine kuoseineen on yksi mun heikkouksista... 

Toinen mainitsemisen arvoinen tuunailuun lukeutuva ommellus on Tiny Love Rocker Napper-sitteriin ommeltu lisäpatja Vallilan Kelohongasta. Kelohongasta ompelin myös makuupussin, joka matkusti jo tyttären kotiin. Itse sitteri ja sen oma patja on niin ikään lähes käyttämätön, mutta tällainen tukeva lisäalusta on mun mielestä vauva-aikana just kätevä, koska sen saa heitettyä pesuun tuosta noin vaan. On myös vähemmän liukkaampaa materiaalia kuin alkuperäinen, jonka materiaalivalintaa en suoraan sanoen ihan ymmärrä. Lisäpatjaan tein myös tukevan haaraosan, mutta sen käyttäminen vaatii vöiden lukko-osan siirtämistä pois sitterin omasta haara-osasta, joten en ainakaan vielä siihen ryhdy. Tämähän toimii kehtona aivan pienellä tuhinapussilla.

Turkoosia trikoota riitti hyvin vielä makuupussin päällekin. Tämä on lähinnä ajateltu lattialle leikkimaton suojaksi, mutta natsaahan se täydellisesti tuohon sitteriinkin. 

Tällä hetkellä odottelen Untuvikkopuodilta nimikointinappeja koristeisiin sekä standardoituja ompelumerkkejä Ikast Etiketiltä leluissa käytettäväksi. Sitten pääsen tekemään kaikki aloitetut jutut loppuun saakka. Palmikkoneulekangas odottaa uusittavaa makuupussia ja silikonihelmiä pitäisi ilmestyä Nappikauppa Punahilkasta niin ikään kohtapuolin. Ehkä joudun laulattamaan ompelukonetta Pumpukoihin ja kokeilla samalla paria muuta ajatuksiin noussutta rapisevaa ja ehkä kilisevääkin hahmoa.

 

Riepukat

Täällä on ollut jo jonkun aikaa varsinainen hurahtaneen mummin rieputehdas käynnissä. Minkäs sille luonnolleen mahtaa. Aina on ommeltu omille, niin ommellaan nyt tulevalle lapsenlapsellekin. Niin paljon tää flow vie mennessään, että samalla tulee kokeiltua kaikenlaista, ahnehdittua uusia ideoita ja hurahdettua inspiksiin, joten näistä tulee joutamaan osa myös myytäväksi. Ajatus lähti ensisijaisesti tietenkin vauvauutisista, mutta myös omien aiempien tekeleiden tultua vastaan uudelleenmyynnissä. Edelleen hyväkuntoisina ja kierrossa kestäneinä.

Kurkkaa siis Tori.fi ja sieltä mun tili (huom. osoite poistettu) jotta näet mitä tällä hetkellä on varmuudella saatavilla. Tilaustöitä en ota vastaan, mutta tietenkin esimerkiksi saatavilla olevista väreistä ja suunnitelmista saa kysellä. Kankaat ja värit vaihtuvat varmasti koko ajan, itse asiassa parhaillaan odottelen pariakin tilausta. Tarkoituksena olisi ideoida uniikkeja, huolellisesti turvallisiksi toteutettuja ja normaalissa käytössä kestäviä, toisiinsa mätsääviä settejä ja kokonaisuuksia, sekä koristeina että leluina, joiden pesuohjeet ja käyttötarkoitukset löytyvät helposti selvittämällä myös tuotteiden siirtyessä jatkossa uusille käyttäjille. Tämä ymmärtääkseni lisää tavaroiden käyttöikää ja -arvoa, joka taas palvelee luontoa. Tästä syystä näillä väkerryksillä on olemassa ns. tekonimet ja Riepukka-nimikointi. Luonnonläheiset materiaalit ja värit ovat itselleni kaikkein lähimpänä sydäntä, joten se näkynee myös kädenjäljessä. Ompelen ja askartelen kuitenkin vain uusista materiaaleista tietääkseni niiden alkuperän, pois lukien todennäköisesti jossain määrin käytetyt äitiyspakkauksen makuupussit, jotka päällystän käyttämättömällä kankaalla. Teen näitä juttuja vain harrastuksena, ilman sen suurempia tavoitteita, sopivan inspiksen iskiessä ja voinnin salliessa, ehdottomasti vähintäänkin samalla huolella ja rakkaudella kuin tulisivat omilleni. Kaikkihan lähti oikeastaan siitä, etten löytänyt vaunuihin sitä just sopivaa ja mieleistä vaunulelua. 😁 Makuupusseja oon toki ommellut aiemmin lukuisia, mutta nyt sormet syyhysivät päästä työstämään myös mm. puuta. Myös kankaista vohveli ja musliini / paksu puuvillaharsokangas kutsuivat materiaalien puolesta. Oli siis aika keksiä jotakin itselle uutta.

Iso kasa vaunuketjuja odottaa tuolla hyllyn päällä viimeistelyä, mutta jotain valmistakin on jo näyttää. 

• Riepukan ensilelut ja helistimet, eli tutummin Rätläkkeet. Pupukat ovat käsittelemättömään puurenkaaseen tuhdisti ommeltuja pupukoita, joiden kaulaliinan ummenista pilkottavat korvat rapisevat. Tämä parivaljakko jäänee omaan käyttöön odottamaan mahtavatko lähteä keskenään tästä lisääntymään, vai jäivätkö kokeiluksi. Pumpukka-rengas on niin ikään rapiseva lelu. Polyester-vanun lisäksi sydämen kätköissä on rapisevaa materiaalia. Napakasti sidotut helmet ovat käsittelemätöntä puuta ja tämäkin lelu on juuri ensileluksi ja pieniin käsiin pyöriteltäväksi sopiva. 

• Tämä Tutukka – tuttiketju on myös käsittelemättömista puuhelmistä sidottu, jossa on silikonirengas tutin kiinnitystä varten. Jää omaan käyttöön. Työn alle tulossa pian myös Lutukoita, jotka ovat nyörilenkillisiä. Molempia olisi tarkoitus askarrella sekä puu- että silikonihelmistä, sekä virkata ja punoa.

• Pumpukka-vaunukoriste on nimensä mukaisesti tarkoitettu kuomuun ripustettavaksi katseluleluksi. Näitä pulleita sydän-Pumpukoita on ja tulee olemaan monesta materiaalista, väristä ja erilaisina komboina. Osa Pumpukka-aiheisista hahmoista toimii koristeina ja katseluleluina, osa taas materiaalien ja turvallisuuden puolesta käy myös leikittäviksi. Kiinnitysrenkaat tulevat mukana ellei toisin mainita.

• Riepukan päällystettyjä äp-makuupusseja näkyy kuvissa pari erilaista. Harmaameleerattuja harmaa/valk.tähti -makuupusseja on kaksi, joista toinen on myynnissä. Myös valkoista palmikkoneulekangasta olevalle pussille teen vielä kaverin, mutta molemmat jäävät omaan lähipiiriin. Tilaan jossain vaiheessa lisää samaa kangasta, mahdollisesti muissa väreissä, joista syntynee lisää myös ihanan pulleita Pumpukoita.

Alimmissa kuvissa, joissa nuo makuupussit näkyvät, on tekemäni ekat vaunukoristeet. Nämäkin etsivät uutta kotia. (ei enää myynnissä)

Seuraavaan postaukseen jääköön tuunausprojektit ja muut mummolan tarvikehankinnat.