Kanitalo

Juhannusta vietettiin kokoamalla kanitaloa, joka viimein saapui, tuotteiden loputtua kesken. Virallisestihan tämä on kanakoppi, joten kesäkanojen suosio näkyy varmaan tässäkin...

Vasemmassa reunassa olevasta munimiskopista poistimme väliseinän, koska Gege (otamme oikeuden viitata tähän pitkäkorvaiseen eläinystäväämme kaikilla erisnimillä, jotka alkavat K:lla tai G:llä) luultavasti hautoo vain omia muniaan... otaksun... Itse koppiosa on helppo pitää puhtaana, koska pohjalevy on ulosvedettävä. Tässä ei ole pohjassa verkkoa, mutta koska se on sijoitettuna valun päälle, ei luppana ainakaan pakoon pääse. Koppi on aika helppo siirrellä myös nurmikolle makoisille apajille. Meillä ei ainakaan toistaiseksi olla keksitty vielä kaivamisjuttuja.

Orret jätettiin luonnollisesti asentamatta. Perimmäisessä tilassa on mattoa ja pesätekstiilejä, ruoka-astiat ja heinää, josta ne on helppo huoltaa. Välitilassa, joka on siis ulosvedettävällä pohjalla, pidetään vessa-astia. "Alakerrassa" on sitten heinähäkki – jota käytetään usein myös nojatuolina, vielä kun siihen mahdutaan – sekä vesiautomaatti.

Feeniksinä Pilha 85.3

Nyt ollaan edetty uuden vierastalon rakennussuunnitelmissa siihen vaiheeseen, että suunnitelmia voipi vähän esitellä. Jos jostain syystä tämä kyseinen talo ei meidän tulekaan olemaan, on tässä jo hyvää runkoa myöhemmälle vertailulle.

Näillä näkymin päädymme Pihla 85-lomataloon, tarkemmin pohjaratkaisulla 85.3:een, joka on saunallinen versio. Kerrosalaa on 49,2 m2. Vaikka meillä pihasauna jo onkin, tätä omalla sisäänkäynnillä lohkaistua saunan puolta on hyvä käyttää siihen saakka vaikka varastona, kun/jos tarve tai mielenkiinto herää rakentaa sauna valmiiksi saakka. Lauteethan ovat kyllä jo tulossa toimitukseen mukaan. (Paitsi että voikin olla, ettemme ota ylipäätään ollenkaan puutavaratoimitusta tuohon pakettiin mukaan.)

Tämä tulee paksummasta hirrestä, lämpöseinärakenteella, parvekkeellisena (mikä olisi ollut mahdollista tehdä myös sisätilaksi), mutta ilman takaterassia. Pikaisen vilkaisun mökkiin saa klikkailemalla auki Suomen kaunein mökki -sarjan Magnusskärin jakson, jossa samainen tönö on esitelty livenä.

Koko esite PDF-tiedostona täällä.

•

Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla ollaan tehty jo alustavia luonnoksia ulkoasun värityksistä. Vahva visio on siitä että julkisivu sävytetään vaalealla tai vaaleanharmaalla kuullotteella, riippuen kuinka sävy herää puun pinnalla, katosta tulee tumma ja yksityiskohtia korostetaan tummemmalla harmaalla ja valkoisella.

Pilhan kattoikkuna on helmi, se valaisee koko yläkerran, iso terassi ja parveke kruunaavat ratkaisun.

Ensi viikolla saamme vaihtolavan ja palaneen talon purkaminen voi alkaa. Emme ole kovinkaan optimistisia sen suhteen, että purettavasta rakennuksesta jäisi kummoinen määrä hyödynnettävää. Suurin harmi on vanha, paksu hirsi, joka on vähintäänkin kitkerän hajun imenyt itseensä. Aikaa on syksyyn saakka, sillä rakennuslupakaan ei ehdi ennen elokuuta, paketin toimitus ajoittuu aikaisintaan syyskuulle ja vasta luultavasti lokakuun puolella ryhdymme toimeen.

Mutta kyllä, tämä on kiva ja vierastalon tarkoitukseen asiansa ajava. ツ

Asioita tapahtuu joskus erikoisia teitä myöten. Kyllähän meillä on joskus ollut rakentaminen ajatuksissa. Se oli tosiaan silloin joskus, yli kymmenen vuotta sitten, kun vasta haaveiltiin omasta kodista. Sen jälkeen kun tämä ostettiin ja remontoitiin, sellaiselle ei olla hukattu ajatustakaan. Kauniisti sanoen remppa- ja rakentamiskiintiöt on olleet täyttyneinä. ;) Kunnes sitten tulee tällaisia käänteitä, jolloin löydämmekin itsemme uuden ääreltä... 

Alla omenapuun

Meillä sieltä ei tosin löydy Väinöä, jos yhtä Väiski Vemmelsäärtä ei lasketa. ﺕ

Gentleman eli Kentsu 2 kk. tuli siis viime lauantaina. Hän on valloittava tapaus, aivan ihana karvavauva...!

Tuntuu että jo muutamassa päivässä kani on oppinut talon tavoille ja ottanut meidät homakseen. Tähän saakka pari yötä on vietetty ulkokopissa ja muut yöt sekä pari päivää sisällä, jo huonon ilmankin takia. Sisällä kanilla on ollut käytössään keittiö ja eteinen, joita erottaa lapsiportti muusta tilasta. Mutta jo eilen Kentsu keksi – useamman kerran salaa päänsä ja portin raon välisiä mittausuhteita mallailtuaan – pätkiä portin alta tutkailemaan ympäristöä. Agility-estepussi ja tiukaksi rullattu huopa ovat toimineet ensiapuna, mutta uskonpa että ovat korkeintaan hidasteita seuraavalle karkumatkalle. ;) Toki Kentsu saa alkaa liikkumaan muuallakin kuin tuolla rajatulla alueella, mutta koen että näin alussa ja sisäsiistiksi opettaessa on hyvä elää vähän pienemmällä ja helposti puhtaana pidettävällä alueella. Itse asiassa, papanoita ja lammikoita on ilmestynyt lattioille suhteellisen vähän. Siisteyskäsitys tuntuu tosiaan olevan sisäänrakennettua kaneilla.

Kentsu antaa käsitellä itseään hyvin. Tämä nauttii rapsuttelusta, harjaamisesta, kiipeää itse syliin ja tuuppii nenällään kättä auki silittelyjä tahtoessaan.

Myös valjaisiin ollaan opeteltu, ja vaikka nuo meidän ovatkin vielä vähän väljät minisäädöilläänkin, on Kentsu saanut käpälänsä läpi niistä vain pari kertaa. Varsinaista protestoimista ei ole ollut, mitä nyt otteesta yritetään räpiköidä aina alkuvaiheessa irti, vaan yllättävän sopeutuvainen ja yhteistyökykyinen eläin on hän.

Tällä hetkellä ulkoelämä tapahtuu väliaikaisen ulkohäkin-/kopin, puutarha-verkosta tehdyn aitauksen avulla ja välillä valjaissa, joista kaksi jälkimmäistä onnistuu vain valvonnan alla. Lapset ovat keksineet että 'Kentsu teleporttaa', kun loikatessaan viskaa takapuolta sivulle ja on yhtäkkiä ihan eri puolella, hännäntöpö vastakkaiseen ilmansuuntaan, mistä lähti ja missä oli hetken murto-osaa aiemmin. ツ Parasta maailmassa (voikukanlehtien jälkeen) onkin saada teleporttailla nurmella "muiden lasten" keskellä sylistä syliin!

Kyllä tästä kanista huomaa että onnellisimmillaan se on ulkona. Aistit ja tarkkaavaisuus syttyy sekä aktiivisuus lisääntyy. Mutta yksin se ei onnellinen olisi sielläkään – tämä seurankipea luppana varsinkaan... Onneksi sylittäjiä, silittäjiä ja palvelijoita riittää ja kyllä tässä sitä sopivaa pupuneito-matchiakin ollaan silmäilty. ;) Lapset tosin vaativat jo jokainen itselleen omaa nimikkokania. Sanomattakin siis selvää, että tällä karvaisella otuksella on ollut täällä sydämet sulattava vaikutus!