Uusi kanivauva

Tällainen pikkuruinen madagaskar-viittakuvioinen ranskanluppa-vauva meille kotiutui lauantaina Etelä-Suomesta. Neiti Nougatilla ja Herra Gentlemanilla on ikäeroa tasan kaksi kuukautta, joten pääsimme tutustuttamaan heitä toisiinsa vielä rauhassa ennen kuin riskinä on yhdet miljoona tai kaksi pikku-Nukkista tai -Kempsua... 

Keke rakastui silmittömästi ensikohtaamisesta lähtien...! Enpä ole onnellisempana tuota kania koskaan nähnyt, kuin mitä nyt kun on lajitoveri jakamassa kipot, papanat ja voikukat. ツ Vaikka miehiset vietit meinaavat ajoittain pyrkiä esiin, hellyyttä osoitetaan pääasiassa aivan toisin tavoin. Vastaavaa pilkettä silmissä ja semmoisia iloloikkia ole kyllä näkynyt Kentsulla koskaan aikaisemmin, kuin mitä nyt saatuaan ystävän.






Parivaljakko viettää aikaa jo useita tunteja päivässä yhdessä aitauksessa ulkoillessaan, mutta muun ajan olemme pitäneet vielä heitä eri "asunnoissa" Nougatin kotiutuessa. Nyt näyttää siltä, että pikku-luppana saa olla hienosti rauhassa, vaikka asuisikin isomman kanssa saman katon alla, eikä siis joudu "liian lujaa halattavaksi", niin kuin lapset asian esittävät. ;) Tässä ehditään hyvin ainakin pari kuukautta pitämään sydänkäpysiä yhdessä, kunnes on aika ottaa heidät erilleen ja hoitaa Kentsun kastraatio pois päiväjärjestyksestä. Sitten alammekin olemaan jo siinä vaiheessa vuotta, että on alettava rakentamaan talvisuojaa piharakennukseen.


p.s. Aikaisemmin esitelty kanala/kanila on surkea ja laadultaan huono, varsinkin hintaansa nähden. Osia on jouduttu korvaamaan uusilla, muun muassa ramppi romahti alas. Kanitalo hajoilee siis tasaisesti mistä milloinkin ja myös ulkopinta ropisee jo nyt, vajaan parin kuukauden käytön jälkeen. Lisäaitauksen kanssa tämäkin onneksi pesänä menee vielä.

Kanitalo

Juhannusta vietettiin kokoamalla kanitaloa, joka viimein saapui, tuotteiden loputtua kesken. Virallisestihan tämä on kanakoppi, joten kesäkanojen suosio näkyy varmaan tässäkin...

Vasemmassa reunassa olevasta munimiskopista poistimme väliseinän, koska Gege (otamme oikeuden viitata tähän pitkäkorvaiseen eläinystäväämme kaikilla erisnimillä, jotka alkavat K:lla tai G:llä) luultavasti hautoo vain omia muniaan... otaksun... Itse koppiosa on helppo pitää puhtaana, koska pohjalevy on ulosvedettävä. Tässä ei ole pohjassa verkkoa, mutta koska se on sijoitettuna valun päälle, ei luppana ainakaan pakoon pääse. Koppi on aika helppo siirrellä myös nurmikolle makoisille apajille. Meillä ei ainakaan toistaiseksi olla keksitty vielä kaivamisjuttuja.

Orret jätettiin luonnollisesti asentamatta. Perimmäisessä tilassa on mattoa ja pesätekstiilejä, ruoka-astiat ja heinää, josta ne on helppo huoltaa. Välitilassa, joka on siis ulosvedettävällä pohjalla, pidetään vessa-astia. "Alakerrassa" on sitten heinähäkki – jota käytetään usein myös nojatuolina, vielä kun siihen mahdutaan – sekä vesiautomaatti.

Feeniksinä Pilha 85.3

Nyt ollaan edetty uuden vierastalon rakennussuunnitelmissa siihen vaiheeseen, että suunnitelmia voipi vähän esitellä. Jos jostain syystä tämä kyseinen talo ei meidän tulekaan olemaan, on tässä jo hyvää runkoa myöhemmälle vertailulle.

Näillä näkymin päädymme Pihla 85-lomataloon, tarkemmin pohjaratkaisulla 85.3:een, joka on saunallinen versio. Kerrosalaa on 49,2 m2. Vaikka meillä pihasauna jo onkin, tätä omalla sisäänkäynnillä lohkaistua saunan puolta on hyvä käyttää siihen saakka vaikka varastona, kun/jos tarve tai mielenkiinto herää rakentaa sauna valmiiksi saakka. Lauteethan ovat kyllä jo tulossa toimitukseen mukaan. (Paitsi että voikin olla, ettemme ota ylipäätään ollenkaan puutavaratoimitusta tuohon pakettiin mukaan.)

Tämä tulee paksummasta hirrestä, lämpöseinärakenteella, parvekkeellisena (mikä olisi ollut mahdollista tehdä myös sisätilaksi), mutta ilman takaterassia. Pikaisen vilkaisun mökkiin saa klikkailemalla auki Suomen kaunein mökki -sarjan Magnusskärin jakson, jossa samainen tönö on esitelty livenä.

Koko esite PDF-tiedostona täällä.

•

Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla ollaan tehty jo alustavia luonnoksia ulkoasun värityksistä. Vahva visio on siitä että julkisivu sävytetään vaalealla tai vaaleanharmaalla kuullotteella, riippuen kuinka sävy herää puun pinnalla, katosta tulee tumma ja yksityiskohtia korostetaan tummemmalla harmaalla ja valkoisella.

Pilhan kattoikkuna on helmi, se valaisee koko yläkerran, iso terassi ja parveke kruunaavat ratkaisun.

Ensi viikolla saamme vaihtolavan ja palaneen talon purkaminen voi alkaa. Emme ole kovinkaan optimistisia sen suhteen, että purettavasta rakennuksesta jäisi kummoinen määrä hyödynnettävää. Suurin harmi on vanha, paksu hirsi, joka on vähintäänkin kitkerän hajun imenyt itseensä. Aikaa on syksyyn saakka, sillä rakennuslupakaan ei ehdi ennen elokuuta, paketin toimitus ajoittuu aikaisintaan syyskuulle ja vasta luultavasti lokakuun puolella ryhdymme toimeen.

Mutta kyllä, tämä on kiva ja vierastalon tarkoitukseen asiansa ajava. ツ

Asioita tapahtuu joskus erikoisia teitä myöten. Kyllähän meillä on joskus ollut rakentaminen ajatuksissa. Se oli tosiaan silloin joskus, yli kymmenen vuotta sitten, kun vasta haaveiltiin omasta kodista. Sen jälkeen kun tämä ostettiin ja remontoitiin, sellaiselle ei olla hukattu ajatustakaan. Kauniisti sanoen remppa- ja rakentamiskiintiöt on olleet täyttyneinä. ;) Kunnes sitten tulee tällaisia käänteitä, jolloin löydämmekin itsemme uuden ääreltä... 

Alla omenapuun

Meillä sieltä ei tosin löydy Väinöä, jos yhtä Väiski Vemmelsäärtä ei lasketa. ﺕ

Gentleman eli Kentsu 2 kk. tuli siis viime lauantaina. Hän on valloittava tapaus, aivan ihana karvavauva...!

Tuntuu että jo muutamassa päivässä kani on oppinut talon tavoille ja ottanut meidät homakseen. Tähän saakka pari yötä on vietetty ulkokopissa ja muut yöt sekä pari päivää sisällä, jo huonon ilmankin takia. Sisällä kanilla on ollut käytössään keittiö ja eteinen, joita erottaa lapsiportti muusta tilasta. Mutta jo eilen Kentsu keksi – useamman kerran salaa päänsä ja portin raon välisiä mittausuhteita mallailtuaan – pätkiä portin alta tutkailemaan ympäristöä. Agility-estepussi ja tiukaksi rullattu huopa ovat toimineet ensiapuna, mutta uskonpa että ovat korkeintaan hidasteita seuraavalle karkumatkalle. ;) Toki Kentsu saa alkaa liikkumaan muuallakin kuin tuolla rajatulla alueella, mutta koen että näin alussa ja sisäsiistiksi opettaessa on hyvä elää vähän pienemmällä ja helposti puhtaana pidettävällä alueella. Itse asiassa, papanoita ja lammikoita on ilmestynyt lattioille suhteellisen vähän. Siisteyskäsitys tuntuu tosiaan olevan sisäänrakennettua kaneilla.

Kentsu antaa käsitellä itseään hyvin. Tämä nauttii rapsuttelusta, harjaamisesta, kiipeää itse syliin ja tuuppii nenällään kättä auki silittelyjä tahtoessaan.

Myös valjaisiin ollaan opeteltu, ja vaikka nuo meidän ovatkin vielä vähän väljät minisäädöilläänkin, on Kentsu saanut käpälänsä läpi niistä vain pari kertaa. Varsinaista protestoimista ei ole ollut, mitä nyt otteesta yritetään räpiköidä aina alkuvaiheessa irti, vaan yllättävän sopeutuvainen ja yhteistyökykyinen eläin on hän.

Tällä hetkellä ulkoelämä tapahtuu väliaikaisen ulkohäkin-/kopin, puutarha-verkosta tehdyn aitauksen avulla ja välillä valjaissa, joista kaksi jälkimmäistä onnistuu vain valvonnan alla. Lapset ovat keksineet että 'Kentsu teleporttaa', kun loikatessaan viskaa takapuolta sivulle ja on yhtäkkiä ihan eri puolella, hännäntöpö vastakkaiseen ilmansuuntaan, mistä lähti ja missä oli hetken murto-osaa aiemmin. ツ Parasta maailmassa (voikukanlehtien jälkeen) onkin saada teleporttailla nurmella "muiden lasten" keskellä sylistä syliin!

Kyllä tästä kanista huomaa että onnellisimmillaan se on ulkona. Aistit ja tarkkaavaisuus syttyy sekä aktiivisuus lisääntyy. Mutta yksin se ei onnellinen olisi sielläkään – tämä seurankipea luppana varsinkaan... Onneksi sylittäjiä, silittäjiä ja palvelijoita riittää ja kyllä tässä sitä sopivaa pupuneito-matchiakin ollaan silmäilty. ;) Lapset tosin vaativat jo jokainen itselleen omaa nimikkokania. Sanomattakin siis selvää, että tällä karvaisella otuksella on ollut täällä sydämet sulattava vaikutus!

Mökkiä, häkkiä ja koppia

Leikkimökkikin on nyt siivottu kesäkuntoon. Viime vuodet siellä on ollut jo vähän hiljaisempaa, koska toiseksi nuorin on tykännyt kuskata leikkikeittiön mökistä ulos ja pyörittää ulkoilmakeittiötä. Se onkin ollut lähinnä hiekkislelujen säilytyspaikkana. 

Myös kaninhäkki on pesty, desinfioitu ja laitettu paikoilleen ylihuomenna kotiutuvaa Kentsua varten. Se on lähinnä väliaikainen ratkaisu ja "kakkosasunto", koska vakiasuntoaan emme ole vielä saaneet. Toisaalta hyvä sellaisen on olemassa ollakin, jos jostain syystä joudumme luppanoita pitämään jossain vaiheessa toisistaan erillään. Huomenna aletaan "sisustuspuuhiin" ja tehdään häkkiin katettu alue. Tarkoituksena on askarrella myös siirrettävä aitaus, jossa kani pääsee valvonnan alla nautiskelemaan omenapuiden alle makoisia voikukanlehtiä. ツ

Ranskanluppa Gentleman

Hän on siis tuleva perheenjäsenemme:

Ranskanluppa

• Ranskanluppa kuuluu jättirotuihin, jossa yksilön ihannepaino on yli 5.5 kg. Ranskanluppa on jumbokaniroduista suurin luppakorvarotu.

• Määritelmän mukaan tiivisrunkoinen; lyhyt ja leveä. Pää on rungossa tiiviisti ja kaulan lyhyyden sekä leveyden takia se antaa vaikutelman että kaula puuttuu kokonaan. Korvat laskeutuvat ja edestäpäin katsottuna kaareutuvat sisäänpäin. Korva – korvamitta on vähintään 36 cm. Urokset ovat naaraita massiivisempia, mutta kokoero ei silti ole merkittävä. Yleisimpinä väreinä tavataan luonnonvärejä, kuten luonnonharmaa, -sininen ja -keltainen, yksiväriset valkoiset, mustat, sekä erilaiset viittakuviot. Gentleman on mustaviittakuvioinen.

• Suuri koko juontaa juurensa jalostuspolkuun, sillä nämä ovat alkujaan kehitetty lihakaneiksi. Ranskanlupat ovat perinteisesti eläneet tallikaneina.

• Luonteeltaan ranskanluppia kuvaillaan koiramaisiksi sohvapulliksi, sillä ne voivat muodostaa tiiviin luottamussuhteen ihmisiin ja ovat seurallisia sekä rauhallisia. Sosiaalisuudestaan ja luttanuudestaan huolimatta kaneilla on luontainen uteliaisuus mukana. Myös ranskanluppien voima tulee ottaa huomioon valittaessa kanirotua, sillä se vaikuttaa olennaisesti käsiteltävyyteen. Onnellisimmillaan nämä yhdyskuntaeläimet ovat joko perheen sylivauvana, taikka lajitoverien kanssa.

• Ranskanlupan sukukypsyys tavoitetaan n. 4 - 5 -kuisena. Poikueet ovat suuria, syntyä voi jopa 20 poikasta kerralla, kuitenkin yleisimmin 7 - 12 jälkeläistä.

• Keskimääräinen elinikä on 4 vuotta, mutta ranskanlupat voivat elää hyvin 7-vuotiaaksikin. Kokonsa takia nämä kanit eivät ole niin pitkäikäisiä kuin pienemmät lajitoverinsa.


• Pääravintoa on heinä ja pellettivalmisteet. Tuoreruokaa ja vettä unohtamatta.

• Kanien kanssa voi harrastaa näyttelyitä ja kanihyppykisoja. Kuitenkin massansa takia nämä jättikanit eivät ole parhaimpia hyppykaneiksi. Tietenkin virikemielessä tämä tuo mukavaa vaihtelua, jos molemmat osapuolet tästä innostuvat.

Lisää aiheesta mm. täällä.

Ranskanlupat ovat siis sosiaalisia kontakteja kaipaavia ja hyvin seurallisia otuksia. Jos ihminen ei voi tarjota seuraansa, on luppanalla oltava kaveri tai useampia. Me päädyimme ottamaan ensin tämän uroksen, jotta kastroinnin jälkeen, ainakin näillä näkymin, otamme hälle kaveriksi naaraan, sillä tämä kombo on yleensä toimivin parivaljakko. Kaikki riippuu vielä siitä miten Kentsu paikkansa meidän luona hakee.

Tällä hetkellä suunnitelmana on, että hyödynnämme näitä omia tilojamme eri vuodenaikoina. Rakennamme ensialkuun kesäajan asumuksen aitauksineen, mutta pidämme Kentsua paljon myös sisällä ja opetamme sisäsiistiksi. Taluttimeen opettaminen on myös tavoitteena, sillä vaikka meillä on iso piha, sitä reunustaa sekä tie että junarata. Vapaana ulkoileminen ei siis tule kyseeseen. Onneksi innokkaita ulkoiluttajia riittää ja valvonnan alla on mahdollista loikkia myös pitkän narun päässä. Talviasumus rakennetaan johonkin piharakennukseen niin että lämpötila pysyy ns. tallilämpötilassa. Tähän mennessä olisikin löydettävä kanityttökaveri kylkeen. Koska kanin talvikarva kasvaa siedättämällä kylmää syksystä saakka, eikä heitä voi siksi altistaa isoille lämpötilavaihteluille, talvisaikaan paksun turkin takia seurustelu keskittyy vierastalolle, jossa lämpö on vakituisesti väh. +5 astetta. Vakituista asumusta vierastalolle ei varmaankaan tehdä, vaikka itse sisätilana se olisi kaikkein helpoin ratkaisu, sillä talvellakin haluaisin hälle/heille vapaan käynnin ulos aitaukseen, ja toisekseen vierastalolle tehdään myös bänditreenitilat. Tämä tila on kuitenkin oivallinen vaikkapa tulipalopakkasia ajatellen, jos vähänkään herää epäilys ettei vakiasumuksen eristykset ja lämmitykset riitä. 

Koska kastroiminen on mahdollista aikaisintaan n. 5-kuisena (joissain tapauksissa jo 4-kuisena onnistuu), ja tämän jälkeen on vielä pidettävä kuukauden varoaika ennen kuin eri sukupuolia voi päästää yhteen, vaatiikin ensi syksy ja järjestelyt vähän pähkimistä. Asiaan vaikuttaa sekin että olemme viikon Lapissa, jolloin kanilla tai niillä kahdella on hoitaja. Tyttökaveri on otettava hyvissä ajoin joko tätä ennen, mutta sen ikäisenä ettei tyttö ehdi mitenkään sukukypsäksi, jotta sopeuttaminen yhteiselämään ja talvikotiin voi alkaa, tai otettava tyttöpupu olosuhteista, jossa totuttelu syysilmaan on valmiiksi hyvässä vauhdissa. Onneksi meidänkin leveysasteilla on talvet olleet pääosin niin leutoja jouluun saakka, että aikaa yleensä on. Kompromissi löytyy varmasti.

Toiveita toukokuulla

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta puoli vuotta. Olemme eläneet rikasta, rakasta, ihanaa vauva-arkea. Omppu on kasvanut ja kehittynyt jo 8-kuiseksi palleroksi, joka hakee kovin polvia alleen. ﺕ

Kevätkin alkaa olemaan pitkällä ja luonto vihertää.

Olen ollut aikaansaamaton päivittämään blogia, eikä toisaalta ole ollut erityisiä aiheitakaan. On ollut tarkoituksenmukaista keskittyä olennaiseen ja olevaan. ❤


Olemme varanneet maaliskuun lopussa syntyneestä poikueesta meille jumbokanipojan, rodultaan ranskanlupan. Lapset ovat jo kauan rankuttaneet lemmikkiä, mutta olen kokenut ettei aika ole ollut kypsä. Kuitenkin kun itse olen kasvanut eläinten keskellä, ymmärrän hyvin tuon karvaisten ja pehmoisten kaverien kaipuun. Sitä paitsi eläimet opettavat paljon rakkaudesta ja myötätunnosta, vastuuntunnosta puhumattakaan. Meillä lapset ovat käsitelleet eläimiä aina hienosti, joten se ei ole painanut eläimen hankinnan lykkäämisessä, enkä epäile hetkeäkään että innostus ja kiinnostus olisi vain hetkellistä.


Eilen sitten paljastimme, että parin viikon päästä meille tulee karvavauva. Voi sitä riemun määrää...!


Itse rodusta ja kanista kirjoitan pian erikseen.