""...varpain hiipivi lasten luo...""

Eletään marraskuun viimeistä päivää, joten jouluvalmisteluihin on ryhdytty luvan kanssa. Joskaan ei siihen lupia ennenkään ole tarvittu...

Jouluvalojen asettelu jäi tänä syystalvena tänne marras-joulukuun vaihteeseen saakka, sillä aikaisin tullut lumipeite ja valoisuus sai melkein unohtamaan erityiset tunnelmavalaistukset. Saman teki tuikkujen suurkulutus, joka lie pitää sisällään jo addiktion tunnusmerkkejä... Vai miltä kuulostaa 34 tuikun polttamisen päivävauhti, jaettuna kahdelle sytyttelykierrokselle...? ﺕ
Mutta nyt on myös valoja on laitettu - ja vielä lisääkin paikoilleen tulee löytämään, ulos etenkin.
Samoin viime vuonna tekemäni, lasten hankalia ja tilaa vieviä kalentereita korvaavat sukat odottavat jo asemissaan tonttujen yöllisiä, sittemmin lasten aamuisia, malttamattomia rapisteluja. Myös lasten askartelujen, muiden somisteiden ja sisustustekstiilien myötä joulutunnelma vähitellen hiipiytyy kotiin. ♥

Tuumasta ryhdyimme toimeen; nyt meillä sekä tuoksuu, että maistuu itse tehty leipä. Sekä ruis- että sekaleipiä olemme hyvällä menestyksellä leivinuunin lämmössä paistaneet. Koska puhtaasti palaneen puun tuhka - erityisesti koivun - on suoranainen terveystuote lukemattomine alku- ja hivenaineineen, leipien pohjaa ei ole syytä puhdistaa liian tarkasti.

Ruokaremontti on alkanut sujumaan huomattavasti helpommin kuin uskalsin toivoakaan. Päivitin aiempaa listaani taannoin joidenkin vältettävien lisäaineiden osalta, samoin mm. luomumaidon lisäsin perusruoka-arsenaalimme kestojäseneksi. Tämän kaiken myötä suhde ruokaan ja syömiseen on muuttunut täysin, jopa asenne sen valmistamiseen. Nyt siihen on luontevaa osoittaa enemmän aikaa päivästään ja nähdä suurempaa vaivaa - vaikkei se itsessään ole monimutkaistunut, oikeastaan juuri päinvastoin.

Eli päiviin kuuluu joulun odotusta ja pakkasrakkautta, valmistelujen, tunnelmoinnin ja hyvän ruoan merkeissä. ♥

TONTTU

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydän untaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

Partaa sivellen aprikoi,

puistaa päätä ja haastaa-

"ei tätä ymmärtää en voi,

ei tää pulma on vasta"-

heittää tapaansa järkevään

taas jo pois nämä vaivat pään,

lähtee toimeen ja työhön

lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat ja puodit tarkastain

lukkoja koittaa nytkyin-

lehmät ne lehdoista näkee vain

unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan, mi myöskin unelmoi

torkkuen vasten seinää;

haassa se puree heinää.

Lammasten luo käy karsinaan,

makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan

istuu ylinnä kukko,

kopissa Vahti hyvin voi,

herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu

Vahdille kyllä tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan,

siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan

näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo,

nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri;

hälle se riemu on suuri.

Isän ja pojan on nähnyt hän

puhki polvien monten

nukkuvan lasna; mut mistähän

tie oli avutonten?

Polvet polvien tietämiin

nousi, vanheni, läks'-mihin niin?

Ongelma, josta halaa

selkoa, noin taas palaa!

Latoon parvelle pyrkii vaan,

siellä hän pitää majaa;

pääskyn naapuri suovallaan

on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on,

keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan

seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa

monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa,

näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu,

ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa,

tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kulkevinaan,

tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.