Kävi pieni ohohupsis.
Tyttären valkoisia vaunuja kuvauksiin lainattuani totesin, että tarvitsen sittenkin itselleni samanlaiset. 😆 Nooh, uusia vaunuja ei sentään tullut hankittua, mutta valkoinen vaunukoppa aiemmin hommattuihin Spiriteihin kylläkin. Se nyt vaan on niin, että tuotteita tehdessä – ja etenkin kuvatessa – koen tarvitsevani kohtalaisen neutraalia ympäristöä, kuin blankoa paperia, jolle luoda jotain uutta, ja jossa värit ovat autenttisia ja riippumattomia ympäristöstä. Ja toisekseen, valon maksimoimisen merkitys sisätiloissa on valtavan suuri. Joku saattaisi jopa naurahtaa ääneen nähdessään mun kotistudioviritykset, joihin (eikä siis sisätilakuvaukseen) ole kaluston puolesta tullut panostettua koskaan. yhtään. ollenkaan. Eipä kun hei, tapetoinhan mä joskus vanerista kuvausseinän. 🙃
Täältäpä lähtee tänään Taitajapuoti Tertun varastolle ensimmäinen pikkuerä Riepukoita. Pääasiassa joitain imetys-/sylityskoruja, mutta muutama muukin juttu. 🤎 Käykääs siellä tsekkaamassa, ja varsinkin ihastelemassa kuinka upeita töitä ja tekijöitä Taitajapuotiin on asettunut! Ihan hengästyttävän hyvä vibat siellä! Tertusta oli muuten ainakin Pieksämäen ja Warkauden lehdissä juttua. En ole itsekään päässyt vielä kunnolla lukemaan, mutta se mitä osui siitä silmiin, suunnitelmia on siellä tehty myös tulevaisuutta ajatellen.
Moni laittoikin jo merkille Riepukan pakkaukset ja ulkoasun saatuani eilen ekat tägit ja tarrat postissa. Ne on toteuttanut nuori ja lahjakas pakkausmuotoilun ja brändäyksen opiskelija Venla Eklund, @v3nlart, josta varmasti kirjoittelen ajan kanssa ihan kunnon postauksen. Tässä kohtaa paljastan vain sen verran, että;
a.) yhtään en ole sitten puolueellinen taidoistaan (vaikka Venla sukuun onkin kovasti tyrkyllä ja avosylin tervetulleeksi toivotettu 😉), sillä
b.) viime jouluinen lahjapakettikin oli niin upea taidonnäyte, että se on jatkokäsitelty meillä uuteen käyttöön. Katsokaa nyt näitäkin; Upeat, kierrätettävät, just Riepukan näköiset pakkaustägit, yksinkertaiset ja silti taitettavina paljon tarpeellista informaatiota sisäänsä nielevät lappuset – jota muuten oikeasti täytyy liittää kylkeen melkoisia määriä silloin kun kyse on tässä yhteydessä esimerkiksi leluista. Mikä on toki vain hyvä.
Sitten vähän huonojakin uutisia – tai miten sen nyt ottaa... Tutut tietäneekin että oon tempoillut terveyden ja työkykyni kanssa tauotta koko aikuisikäni (ja itse asiassa paljon kauemminkin), joten asia pitää sisällään jatkuvasti lukemattomia muuttujia. Kuten myös nyt. Oon tällä hetkellä saikulla X aikaa, joten Riepukoita ei ole syntynyt juurikaan lisää, eikä tässä oikeastaan harrastella paljon mitään muutakaan. Vanhemman koiran koekin kolkuttelisi ovella ensi kuussa, mutta en ole vielä ehtinyt edes ajattelemaan kuinka sen kanssa tehdään. Saattaa olla että lykkään sen (taas) eteenpäin. Kovasti me kyllä hyödynnetään kaikki treenimahdollisuudet edelleen ja pidetään säntillisesti koirien harjoittelurutiineista ja -taajuudesta kiinni. Toisaalta siitä en ole ottanut (nyt/enää/taas) paineita, koska meillä on ilman statuksiakin toimiva diabeteskoira, nyt kaksikin, eikä niillä virallisilla liiveillä meidän tapauksessa ole oikeastaan käytännön merkitystä. Diabeetikoista nuorempi on myös alkanut hangoittelemaan sen verran voimakkaasti arkisia treenauksia vastaan, mikä vaikeuttaa oleellisesti valmistumista, tekee siitä jopa mahdotonta, että tuntuisi aika kutsuvalta keskittyä jatkamaan harjoituksia lähinnä dee-miehen kanssa ja pureutua vaihteeksi enemmän tuohon nuoreen urokseen (viitaten tällä siis koiraan...)
Lähtökohtaisesti nimittäin kaikki ko. vapaaehtoiset asiat, joita elämääni sisällytän, on tapahduttava aina ilon kautta, joustettava, toimittava henkireikänä ja jonkin tasoisena kutsumuksen, intohimon ja luovuuden kanavana, sittenkin vaikka vaativat joskus (omalla kohdalla) äärimmäisiä ponnisteluja. Jos ne eivät luonteeltaan sellaisia ole, ne on mulle joko turhia, liikaa tai tarkoitettu jollekin toiselle. 🤎
Mutta Riepukoihin palatakseni. Taitajapuodin kanssa oon sopparin siis tehnyt, enkä ole aikomuksissa sitä pyyhkiä pois pöydältä, vaikka oma tilanne vaihtelee. 🥰 Puoti vaikuttaakin tosi luontevalta ja järkevältä ratkaisulta tämmöiselle silloin-tällöin-jos-silloinkaan-puuhailijalle, joka ei pysty sitoutumaan tai tähtäämään mihinkään tehokkuuteen tai tuloksellisuuteen ja tekee asioita ensisijaisesti itselleen. Mutta siis, sieltä niitä löytää, jos löytää, ja silloin kun niitä siellä on. 😁
