Ylätasanne lastenhuoneeksi ja muutama sana ekologisuudesta

Kuopus on kasvanut niin isoksi, että tuli aika viedä loppuun portaikon ylätasanteen muutos omaksi huoneekseen, joka on ollut vapaana jo monta vuotta edellisen käyttäjän jälkeen. Tähän saakka Omppu on nukkunut taaperosängyssä alakerrassa meidän sängyn vieressä, mutta otimme haltuun sekä oman makkarimme, että maksimaalisen unirauhankin. Taaperosängystä on ollut liian helppo ja lyhyt matka kömpiä meidän keskelle edelleen lähes joka yö. Nyt parempi uni on taattu jokaiselle osapuolelle.


Tähän saakka portaikon ylätasanteella on ollut lasten vaatekaappi, mutta se sai väistyä, jonka ansiosta tilaa tuli leluhyllykölle ja pöydälle tuoleineen.


Sänkynä on sisaruksilta peritty Casa Bella-lastensänky – kuten jo kauan sitten hankittua on moni muukin asia –  ja melkeinpä laidastaan Ikeaa. Ylätasanne on näyttänyt joskus myös tältä.

Tavallaan haluaisin suosia valintana jotakin muuta kuin Ikeaa, tai edes löytää vastaavat kierrätettynä, mutta pienet tilat ovat vaativat, ja toisaalta elämäntilanne, syrjäinen sijainti ja muut realiteetit eivät muuhun nyt venyneet. Meillä tehdään kuitenkin kalustehankintoja suhteellisen vähän, ja nekin pääasiassa tulee miehen kautta tai käytettynä. Osa on sitten vastapainona nillittämättä vaikka tätä Ikeaa. Ekohippiosani, se vastuullineni kuluttaja, ei suosi ehdottomuuksia tai äärimmäisyyksiä, ja voi elää tämän asian kanssa. Se on huomannut, että mikäli se tekee korjausliikkeen jonkin asian suhteen, tasapaino alkaa nyrjähtämään jossain toisessa päässä. Omakotitaloasuminen, suurperhe ja yhden työssäkäyvän tilipussi, sekä moni muu vaikuttaja asettaa omat vaatimuksensa, joissa voi valita aina vain niitä pikkuisen parempia valintoja suhteessa vallitseviin olosuhteisiin – absoluuttisen hyviä valintoja vain harvoin, jos niitä on edes vielä olemassa tai teoriassakaan järjesteltävissä. Pienet hyvät ja aikaisempaa tietoisemmat valinnat, aidosti ekologiset askeleet, ja sillä hetkellä parhaaksi tuntemansa teot juoksevan arjen lomassa vievät jo pitkälle ja saavat onnelliseksi, inspiroituneeksi ja motivoituneeksi. Sanottakoon kuitenkin, että luonnollisuus, luomu, lähituotettu, prosessoimattomuus ja ekologisuus on itselleni merkittävä kriteeri, ja pääsääntöisesti näitä valintoja tehdään meillä ruuan ja kasvavassa määrin pesuaineiden suhteen, myrkky- ja kemikaalikuormaa vähentäen. Sen koen olevan tärkein sijoitus tässä vaiheessa elämää.


Olen kääntänyt ajatusmaailmani siis nykyään sellaiseksi missä luonnonmukaisuus on parhainta laatua. En koskaan uskonut kodin tulevan jollain tavalla "valmiiksi", eikä jatkuvasti ylläpidettävä vanha talo koskaan voi sellaiseksi toki tullakaan, mutta juuri niin vain kävi; jatkuva sisustaminen hiljeni, verhot eivät enää vaihtuneet neljästi vuodessa, katse ei etsinytkään taas projektia projektin jälkeen, ja niin edelleen. Astuin tyytyväisyyteen. Minä itsehän siinä tulin valmiiksi uuteen vaiheeseen, jolloin koti korkeintaan heijasteli sisäistä tilaa. Kaikki kymmenet vaihtoverhot raivattiin lahjoitukseen ja samalla lähti kiertoon paljon, paljon muuta. Energiaa vapautui valtavat määrät muuhun uudistamiseen, uudistumiseen ja ratkaisujen tutkimiseen.

Luonnollisempien valintojen suhteen onneksi kysynnän myötä tarjonta laajenee nyt vauhdilla ja lasten kasvaessakin tilanne taas muuttuu. Ihan näiden pienten puolestahan on vielä helppo tehdä valintoja, mutta iän myötä voi korkeintaan enää tukea ja ohjailla, muovailla jonkinlaisia kompromisseja, ei alistaa tai kontrolloida. Viimeissään teinien kohdalla moni asia on ajateltava uusiksi useissa perheissä. Pyrkimys johonkin, joka sillä hetkellä ei luonnistu, aiheuttaa lähinnä stressiä, ahdistusta ja huolta. Sellaisesta olen itseni vapauttanut tässäkin asiassa, ja suosittelen siksi lämpimästi jokaista luopumaan fanaattisuudesta, olipa asia mikä tahansa. Täydellisyyden tavoittelu tai kohtuuttomat päämäärät ei ole edes inspiroivaa katseltavaa, päinvastoin, se voi olla kaikkinensa ennemminkin lannistavaa, masentavaa, kuluttavaa ja epäonnistumiseen onnistumisen sijasta todennäköisemmin johtavaa. Ja maailmahan muuttuu ensisijaisesti vain esimerkin ja inspiraation voimalla, eli pelosta, pakosta tai riittämättömyydestä. Ruuasta, kosmetiikasta ja pesuaineista astetta vihreämmissä sävyissä ja tässä asteittaisessa muutoksessa onkin muuten ajatuksena postata oma juttunsa tässä lähiaikoina.

Arvostustani nauttii tietenkin jokainen, joka pystyy omia jalanjälkiään kuluttajana linjaamaan tarkasti, mutta me emme kuulu heihin. Henkilökohtainen hiilijalanjälkeni tosin on varsin pieni, sanoo tämä hiilijalanjälkitesti: 2700 kg CO₂e, joka on reippaasti alle kolmasosa keskivertosuomalaisen tuloksesta, ja siihen tietenkin olen tyytyväinen.


Tästä blogista ei siis saa ekoövereitä, vaikka asia onkin lähellä sydäntä. Suomme itsellemme paheita, ja joissain asioissa olemme suorastaan höveleitä. Lopulta on tärkeintä, että tässä suurperheessä kaikilla on kaikkea tarvitsemaansa, ehjää ja puhdasta, kuin että ei ole. Sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys, kenellekään, vaikka tänä maailmanaikana tulisi olla. Pääluotsaajana perheessämme kohti luonnollisempaa elämää toimii allekirjoittanut, joten asioiden myyminen muulle perheelle ja siirtymäajat ovat joskus pitkässäkin viivassa, mutta useimmiten suureksi ilokseni muutokset tapahtuvat jo kuin itsestään. Eihän sitä tiedä mihin elämä vielä kuljettaa, kun tietoinen elämä aikansa tekeytyy muotoaan hakiessaan. ツ


Haaveita saa ja pitää olla ohjatakseen uusiin vaiheisiin – silloinkin kun tietää niiden jäävän vain haaveiksi. Muussa tapauksessahan ne olisivat kylmiä tavoitteita.