Kurkkaus Riepukan kesään

Laitellaas jonkinlainen läpileikkaus kuulumisia ja valmistuneita tuotoksia tännekin, jottei blogi jää päivittymättä lopulta kokonaan.

Saikku 

~ jatkuu, siinä ei ole mitään uutta. Riepukoita ei olekaan kauheasti syntynyt, mitä nyt tuttinauhoja ja leluja virkkailin pari tusinaa saadakseni käsille jotain hienomotorista aktiviteettia, ettei varsinkaan vamu käsi ala kangistumaan kokonaan. Sen sijaan oon innostunut nyt vaatteiden ompelemisesta – ennen kaikkea itselleni. Jännä juttu, sillä aikaisemmin vaatteiden ompeleminen ei ole ollut kiinnostavaa. Kaikkea muuta! Edellisen (ja ainoaksi jääneen) trikoopaidan tein yläasteella ysärin alussa, tosin siitä tulikin sitten lempipaita. Vauvoille oon ommellut joskus jotakin, orjallisesti ja putkinäköisesti kaavoista poikkeamatta, prosessia kovinkaan syvällisesti sisäistämättä. Se tuntui takkuiselta, epävarmalta ja tuskastuttavan väkinäiseltä. Kodintekstiilejä ja lastentarvikkeita on luontevampi työstää. Nyt päätin syventyä vaatteiden maailmaan paremmin, joten ensimmäisiäkään kaavoja en ole hankkinut, vaan piirtänyt kaikki käsin just omien mittojen ja mieltymysten mukaisesti. Mulla on vahva taipumus tehdä ne asiat satakymmenen lasissa, joihin milloinkin kykenen kiinnittymään, ja jos se on tässä tapauksessa vaateompelu, en juurikaan tarvitse ohjeita saati ratakiskoa, koska päättely- ja keskittymiskyky on silloin niin hereillä ja valveutunut, tai olen päättänyt ottaa asioista selvää sitkeästi kokeilemalla. Nautitaan nyt tästä vaiheesta, koska en tiedä kauan tätäkään vimmaa taas kestää. 😆 Syksymmällä, kesän lämmön väistyessä ja koleuden saapuessa, saattaa fysiikkakin alkaa laittaa kampoihin tiettyjä staattisia asentoja vaativissa asioissa. Muutenkin yritettävä kohdistaa pääpaino taas koirien treenaamiseen ja oman toimintakyvyn ylläpitoon (menee kokopäivätyöstä).

Kesä 

~ on ollut ihana! Pari reissua ollaan tehty, joista toisessa oli mukana kaikki kuusi lasta, vanhimmat heistä kumppaneineen. Näiden harrastelujen lisäksi on tullut tehtyä vähän remppaa ja mies jatkanut myös vierastalon rakentamista. Päätalosta uusimme eteisen ja yhtenä kauniina päivänä päätin maalata myös kahden huoneen puolipaneelit uuteen uskoon. Ensin meinasin sävyttää maalin johonkin kauniiseen sävyyn, mutta koska tapetit on vaihdettava kuitenkin jossain vaiheessa, on helpompi lähteä liikkeelle valkoisista paneeleista ja revitellä tapeteilla, kuin miettiä tapettivaihtoehdot paneelien sävyn mukaan. Se oli aika kova puristus (kirjaimellisesti!) käytännössä yhdellä kädellä ja sen kolmella toimivalla sormella, jollaisia ei ehkä pitäisi kovin usein harrastella, mutta aa että kun olin tyytyväinen sekä itseeni että lopputulokseen. 🧡 Vierastalossa alakerta alkaa olemaan muuten valmis, mutta ikkunanpielien peitelistoja puuttuu vielä, sekä väliseinä, joka jakaa varaston ja oleskelutilan eri sisäänkäynneille. Yläkerran valmistuminen on päässyt hyvään vauhtiin. Portaita olisi pian alettava suunnittelemaan, jotka sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle siten että ylä- ja alakertaan on niihinkin omat sisäänkäynnit. Näin pari eri porukkaa voi majoittua sinne kokonaan omaan rauhaan. Joku kolmas voi mahtua vielä varastoonkin mököttämään. 😁 Ehkäpä sieltäkin voisi kuvia päivittää, joita ei ole lisätty tänne ensimmäistäkään.

Pidemmittä puheitta tässäpä kuvia sieltä täältä. Kaikki kuvat löytyvät tuttuun tapaan osoitteesta riepukka.weebly.com sekä Riepukan Ig-tililtä ja sen storeista handmade_by_riepukka. Täällä blogissa ja tällä Ig-tilillä on nyt enimmäkseen näitä omia ompeluksia ja tuolla toisaalla vauvatarvikkeita ja leluja. 

Kaikki muut ovat Majapuun kankaita, paitsi yökkärin mustavalkoinen Hassut nassut -trikoo on Jyväskylän kangaskaupasta. Kaavat ja mallit omia. Osa samaan aikaan tilatuista kankaista odottaa vielä omaa vuoroaan, joten toivottavasti vaatteiden ompelemisesta vastaava kärpänen jaksaa purra ahterista koko syksyn ajan...

Tunika korkealla vyötäröresorilla + panta

(Majapuu Original digijoustocollege, Silky Flowers): 

(Helma repsottaa edellisen kuvan toisessa laidassa ihan semmoisesta perustavanlaatuisesta syystä 

kuin että mallinukke on kapoisempi kuin minä, ja kangasta piti kerätä sivulle, jotta resori näyttää resorilta...)

Pitkä koiratreenitunika poolokauluksella ja ISOLLA kenguru-tarviketaskulla

(Majapuun digicollege, Woof Woof -koira):

Pitkä tunika (+ panta) pitkillä puhvihihoilla 

(Majapuun digijoustocollege, Ruusumanteli / kirsikka glitter):

Nuorimmalle lapselle Majapuun luomucollege Kuukävely -kankaasta:

Maailman parhaimman tuntuinen ja mallinen yöpaita täytyi tehdä itse ja juuri sellainen siitä juuri tulikin. Kangas siis perustrikoo Hassut nassut, mustaa joustavaa pitsinauhaa pään- ja hihanteissä:

Majapuun Kiukkupussi -luomujoustiksesta lyhyt collari helmaresorilla, ylisuurella kaula-aukolla ja etutaskulla. Just ihana toppien kanssa ja pikkasenhan tästä outfitista tuli kasari mieleen. Kaula-aukon todellinen koko ei tästä ilmene, koska sitä on kerätty mallinuken selkään jottei putoa sen päältä. Samasta syystä huomasin kuvasta että tasku ja oikeastaan koko tekele näyttää vinolta, jota todellisuudessa ei kuitenkaan ole. 

Eteinen rempan loppusuoralla. 

Ovenkahvat yms. puuttuivat vielä, mutta ilmeen näkee kyllä. 

Tapetti on Sipulikukka, joka oli alkujaan menossa vierastalon seinään. 

Sinne valittiin uusi ja tämä katsottiin just sopivaksi eteiseen. 

Loppuun 

~ vielä muutamia syntyneitä Riepukoitakin.

Tuttinauhoja tein montaa väriä ja erilaisilla, eri värisillä klipseillä, kokeillen eri yhdistelmiä. Uusi juttu on tuo lelu helistinaihiorenkaalla. Helmirengaslelujen kasvava otuslauma sai nimekseen Tuutuset. 

Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on kerryttää edelleen kilsoja ompelukoneella fiiliksen mukaan. Kaikenlaiset isommat näppihommat kuten virkkaukset ja neulomukset saavat odottaa kuulaita ja värikkäitä syyspäiviä; villan karheuden kaipuuta sormien ympärille rakkaiden karvakuonojen lämmitellessä jalkoja ja sohvannurkkaan käpertymisen kaipuuta hyvien sarjojen ja musiikin äärelle. Meillä ei ole kesäaikana ollut edes tv:tä käytössä, olemme jopa miettineet kokonaan tuosta laitteesta luopumista, mutta tämä kyseinen mielikuva saa vielä allekirjoittaneen haraamaan himppasen vastaan. Mutta vain vähän, sillä ei mun elämä siihen kaatuisi, ei edes kompastuisi, saati nyrjähtäisi. Oon meidän perheestä kaikkein vähiten telkkaria käyttävä tai kaipaava jäsen, motiivinani toimii vain nuo itsekkäät pyrkimykset saada tehdä käsitöiden yksitoikkoisempia osuuksia sen seurassa.