Myttysen 1-vuotiskakku - Hello Kitty

Tyttöä tyytyväistä
tänään onnitellaan,
syntymäpäivää ensimmäistä
kun juhlitaan!

En tiedä mitään niin ihanaa

kuin oman yksivuotiaan.

On kaikki suurta ja mahtavaa

kun maailmaa hän valloittaa,

sinisilmä, kultatukka,

isän äidin oma kukka!

-Sari Hautala-











Jos olet syntynyt joulukuussa,

niin elämä sinulle onnea tuhlaa,
kun syntymäpäiväsi lisäksi
voit viettää joulun juhlaa,
ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun
myös luonto pukeutuu juhlapukuun.
- Elina Karjalainen-

Pienet jalat tepsuttaa,

käsi pieni kurkottaa.
Ääni soma hunajainen,
hymy hellä mansikkainen.

Siinä se nyt sitten on...

--- haaveilun tulos, 30-vuotislahja:

Kannan sydämeni yllä elämänvoimaa, naiseutta, hedelmällisyyttä, äitiyttä... Sekä viittä pientä sydäntä, joita olen aikaisemmin kantanut sydämeni alla. ♥

Piimäkakku

Olen kai maailman juntein - ja muuten tunnustan sen tässä yhteydessä hyvinkin mielelläni! - mutta mun mielestäni piimäkakku on ehdottomasti yksi parhaimpia kakkuja, joskaan en ole mitenkään erityisemmin kuivista kahvipöydän kakuista koskaan piitannut. Se on mielestäni sopivasti (lue ~ riittävästi) myös jouluinen - luotavaksi vaikka joulun kahvipöytään.

Seuraavalla ohjeella tein kakun Junttapullan 5-vuotissynttäreille tulevaksi viikonlopuksi:

3 dl piimää

200 g voita / leivontamargariinia sulatettuna

2 dl sokeria

1 dl siirappia

1 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

2 tl kardemummaa

1 tl ruokasoodaa

6 dl vehnäjauhoja
1 dl rusinoita

Paistetaan 175 asteessa,
noin 1 tunti.

Runoja haaveista, unelmien tavoittelusta, mietteitä ympäröivistä ajatuksista

Oma haaveeni on lähempänä kuin koskaan aiemmin - silti samalla vielä kovin kaukana.

Kotiäidin elämääni on virinnyt yhdentoista vuoden jälkeen uusia tuulia iltaopiskelun myötä, ja samalla olen voinut puhaltaa pitkäaikaista unelmaani varovasti ilmaan. En liian korkealle, mutta niin, että ilmavirta jaksaa sitä kannatella ja antaa sen vapaasti leijailla.

Aika näyttää kuinka pitkälle se kulkeutuu.

Yksikään sydän

ei milloinkaan

lakkaa suosiolla

lyömästä

Yksikään ruohonkorsi

ei kysele keneltäkään

lupaa saada kasvaa

Yksikään unelma

ei milloinkaan

halua jäädä unelmaksi

~T.Tabermann~

♥

Onnenaurinko paistaa aina.

Jos sitä ei näy,

on se vain tilapäisesti

pilven takana.

~Marleena Ansio~

♥

Toivossa on hyvä elää...

...onni riippuu paljolti siitäkin,

kuinka hyvin uskaltaa jättäytyä

toivon varaan.

~Marleena Ansio~

♥

Jollet voi olla mänty kukkulan laella, ole pensas laaksossa. Mutta ole paras pensas puron varrella. Ole pensas, jos et voi olla puu. Jollet voi olla aurinko, ole tähti. Et siis koon avulla voita tai häviä. Ole paras, mitä tahansa oletkin.  

 

♥

 

Paljoa en osaa
mutta sen minkä osaan

mielelläni annan

rakennuspuiksi

lämmikkeeksi

tuleksi lieteesi.

Risuissakin polttoarvonsa.

♥

En odottanut "suuria" maailmalta.

Kosketin pienen lapsen käsin lumihiutaletta,

joka hiljaa vaipui taivaanrannalta;

toivoen, että siitä kasvaisi maailmojen ääriin

valkea valo.

♥

Lyhyin tie itseen
käy maailman ympäri.

~Hermann Keyserling~

♥

Muutu positiiviseksi ajattelijaksi.
Näyttivät asiat kuinka synkiltä tahansa,

tai vaikka ne olisivatkin,

kohota katseesi ja näe mahdollisuutesi

-ne odottavat sinua.

♥

1. Luodakseen jotain on luotettava itseensä,
ajatuksiinsa ja näkyynsä.

2. Tuuliajolla olo on helvettiä, taivasta on

kurssin pitäminen.
3. Kukaan ei löydä uusia maita menettämättä

rantaa näkyvistä.
4. Luomiseen kuluu jonkin sellainen eläminen,

mitä ei vielä ole vaan miksi on vasta tulossa.
5. Tee tai jätä tekemättä, kokeilua ei ole.
6. Elämää voidaan ymmärtää jälkeenpäin,

mutta sitä on elettävä eteenpäin.
7. Elä intohimoisesti tätä päivää varten ja

määrätietoisesti huomista silmälläpitäen.
8. Saadaksemme elatuksemme unohdamme elää.
9. Kovempi soutu ei auta, mikäli veneen kokka

osoittaa väärään suuntaan.
10. Suuremman voiman hankkiminen ei ole

ratkaisu, jos kurssi on otettu väärin.
12. Älä rukoile keveämpää lastia vaan

väkevämpiä harteita.

~Massey University Service~

♥

Rajatapaus

Eräänä lokakuisena päivänä neljä naista suunnistivat suut käyden kaupunkiin  -  teettämään itselleen ihka oikean värianalyysin. Sen verran väritajua ja -silmää itsellekin on suotu, että tiedän "omien" värien löytämisessä olevan paljonkin perää, joskaan kovin tarkasti en ole asiaa koskaan miettinyt. Mutta nyt, pian - taas ja lopullisesti - 20 kiloa kevyempänä ja äitiysvaatteet kiertoon laittaneena on ehkä juuri sopiva aikaa satsaamaan omanväriseen vaatekaappiin. Pikkuhiljaa uudistaen - ja itsekin samalla uudistuen. ♥

Ja ei, niillä ei ole sitten mitään yhteistä niiden värien kanssa, jotka liittyvät väri- ja aistiterapiaan... ;)

Värikoodipaletteja pelkästään ihon täsmällisen sävyn määritykseen on lukuisia, eikä sen oikean löytäminen ole aina kovinkaan helppoa. Vaativaa on myös silmien- sekä oman hiusvärin löytyminen juurikasvusta, sillä vivahteita löytyy joka suuntaan. Mutta käytössämme oli asiantuntija, periaatteessa ihan kaksinkin kappalein. :) Menetelmä on tietokonepohjainen, nimeltään 'Beauty For All Seasons', joka tuntee melkein neljäsataa erilaista väriliittoa, värivuodenaikaa, jotka määrittelevät juuri ne omat, henkilökohtaiset värisi. Eri värikarttoja voi olla siis neljäkin miljoonaa erilaista, eli jokaisen ihmisen värit ovat lähes yhtä yksilöllisiä kuin sormenjäljet. :) Myös pelkkiä kangasliinoja kasvoja vasten vertailemalla tehdään hyvin luotettavia värikartoituksia, mutta silloin silmän on oltava pettämätön. Valaistus on tärkeä osa analyysia, eli päivänvalolamppu oli meillä ehdoton.

En ollut nelikosta pisimpään vaiheessa, jossa nuo kolme koodia selvitetään. (Olin itse asiassa jo ovella kuullut, että tämä tyttö pisamineen edustaa kevättä, ja olimme jo ennen analyysia saada aikaan väittelyn, voinko siitä syystä harmaantua hopeahapseksi, vaiko vain menettää vanhetessä värini, haalistua... Nimittäin  ikävä kyllä tiedän jo nyt nippanappa 30-kymppisenä jotain hopeakimalluksesta kuontalossa, mikä ei oikein sovi Kevään ominaisuuksiin - kuten harvemmin tällainen tummuuskaan.) Eikä se tietokonekaan pitkään miettinyt vastauksiaan. Mutta ennen niiden kuulemista joimme kahvit ja aloimme leikittelemään konsultin johdolla eri vuodenaikojen väriliinanipuilla. Konsultti toki tiesi jo varmat vuodenaikamme, mutta halusi kaikkien näkevän eron omin silmin ja houkutteli meitä päättelemään sekä arvailemaan. Eri sävyjen vaikutukset kasvojen hehkuun, ja jopa kasvojen piirteisiin, olivat suorastaan huimia!

Asianomaisen toiselle hartialle oli levitetty lämpimät kevään värit ja toiselle talven kylmät sävyt. Metalleja vertaillessa totesimme yhteistuumin, että oon kaikkea muuta kuin hopea, enkä kyllä oikein kultakaan - vaan ihoni on selvästi pronssinen. Silmät ovat sinivihreän-kultakeltaiset, hiukset aavistuksen vihertävän (!) tummanruskeat. Mutta kaikkien yllätykseksi - eikä vähiten omaksi sellaiseksi - olinkin Talvi; tarkemmin Contrasting Imperial Winter! Siltikin, vaikka ihon perussävy on keltainen, eikä missään määrin talvelle ominainen viileä, sinertävä. Talven kirkkaissa väreissä herään kuitenkin paremmin henkiin meikittömänäkin, ja perus- (vaan ei sini-) musta pukee, kun taas Talvelle ominainen vitivalkoinen tekee naamastani vihreän. :o) Hassuinta oli se, että Kevään värit eivät pääosin sovi ihoani vasten niin hyvin kuin Talven viileät, vaikka iho on kuitenkin silmämääräisesti lähinnä Kevät-ihmisen väriä. Kun taas Talven värit sopivat suoraan iholle. :D Eli kone tiesi lopulta kuitenkin aavistuksen paremmin kuin kokenut silmä.

Summa summarum - molemmat kartat sopivat pääsääntöisesti aika hyvin huolimatta siitä, että toinen edustaa viileitä, toinen lämpimiä sävyjä ~ molempia karttoja voin fiiliksen sekä meikin avulla hyödyntää.

Oon siis rajatapaus (tässäkin asiassa... välimuodot ja kultaiset keskitiet alkavat käydä tutuksi testissä kuin testissä), yhtä aikaa ilmeisesti sitten aurinkoinen, mutta kylmä "Kevät-Talvi", ja jos en halua tilata sadan euron ikiomaa värikarttaa shoppailukaveriksi, saan peilailla sovituskopeissa huomattavasti ahkerammin... Apua tästä oli ainakin sen verran, että tiedän mitkä värit eivät sovi. Syksyn sävyjähän virheellisesti ja mieltymyksien orjana oon suosinut tähän saakka. On kuulemma yleistä, että Talvet luulevat olevansa Syksyjä.

Ja sitä paitsi; meillä oli tolkuttoman hauskaa. ;)

Mutta tässä Talven ja Kevään perusvärikartat, joista löytyy myös suoraan monta mulle sopivaa ja ihanaa väriä - kuten lempparini suklaanruskea. ♥ Lisäksi myös linkit englanninkieliseen nettitestiin, joka antaa hyvää suuntaa, sekä simppelimpään suomenkieliseen. Ensimmäisen linkin takaa sain itselleni tulokseksi 'Low Contrast Winter', suomalainen testi joko kehoittaa miettimään vastauksia uudelleen, tai tarjoaa poikkeuksetta syksyä - eli ei sitten sinne päinkään... :o) Täällä hetkiä eilisestä tyttöjen illasta. ♥

Ensilumen päivä

Pahaa aavistamaton kesä huomaa aikansa tulleen

kun pörröpäinen peikko repii maasta kukkien väriloiston,

ajaa muuttolinnut kohti etelää,

värittää puiden lehdet punaisen kirjaviksi,

heilauttaa taikasauvaansa saaden revontulet loistamaan taivaalla,

puhaltaa pikku hiljaa sumun läpi maan,

pyörii ympäri saaden hallan nousemaan,

pomppii tasajalkaa haluten lumihiutaleet tanssimaan maahan

ensilumeksi, nukuttaen kaiken unihiekkaansa.

- tuntematon kirjoittaja -

Työn tulos...

--olisi sitten tässä, koti kutakuinkin uudessa maalissaan:

Mitään ripellösräpellös-koristeita ei säästelty -  armoa sai sentään tienpuolen seinustan "puu", joka tosin täytyisi maalata vielä valkoiseksi ennen kuin se pääsee takaisin paikoilleen. Jotkut ikkunanpuitteet ja kaikki metalliosat (räystäät, putket, tikapuut, ikkunapellit...) ovat maalaamatta, sekä pientä viimeistelyä tarvitaan vähän siellä ja täällä. Ensi vuonna suunnittelimme vaihtavamme ikkunat kokonaan ja lisäksi mies puhkaisisi yhden kokonaan uuden ikkunan, joten niiden ehostamisen suhteen ei kovin tarkaksi jaksanut siksi edes alkaa. ;)

Remppoja on tulossa taas sisälläkin, eli olohuoneen ja ainakin osittain takkahuoneen tapetit uusitaan tässä jossain vaiheessa ~ ennen joulua? Viiteen ja puoleen vuoteen ne ovat saaneet kestää uunien nokisesta purkuoperaatioista lähtien kaikkea mahdollista, joten ne alkaisivat olla jo tiensä päässä. Väriensäkin puolesta. ;)

Keittiön liikuteltava saareke/aputaso on myös "työn alla".

Joskus...

---kannattaa päästää mies yksinkin kaupungille - sieltä saattaa saada vaikka tuliaisia. ♥

Lisää pilipaleja

Lisää värejä - yksin, yhdessä ja erikseen. (Kylläpä kuvien laatu huononee pienetessä ja tänne lataillessa... Täytyy varmaan alkaa linkittämään omista albumeista.) ♥

Iloa ja väriä pienille - omille ja toisten

Sateinen potemispäivä on kulunut palapelejä maalaillessa - sekä vähän ommellessakin, sillä tein leikkimökin oven ja takaseinän ikkunoihin verhot kahdesta erilaisesta uusretrokankaasta [jotka näkyvät nekin alla]. Puiset hahmopalapelit näyttäisivät omaan silmään aika kivoilta tuollaisina yksivärisinä hahmoinakin ilman mitään yksityiskohtia, mutta todennäköisesti niitä myyvä ihminen -lapsista puhumattakaan- haluaa sahaamilleen otuksille ulkonäköön myös jotain muuta. ; ) Tähän tarkoitukseen sopivaa maalia mulla ei valkoisena ollut, joten teen yksityiskohdat kaikkiin vasta lopuksi ja yhtä aikaa - maalausvuoroaan odottaa nimittäin tällä erää vielä kolme kissaa, kolme koiraa, orava ja valas. Ihan vasemmalla kädellä tehtävää hommaa maalaaminen ei ole, sillä pintaan ei saada tulla valumia eikä paksumpia kohtia. Olisihan palojen suotavaa loksahdella paikoilleen vielä värillisinäkin... Joten hiljaa, paatoksella ja suurella hartaudella hyvä tulee. ;)

Syksyisiä & romanttisia

Syksy tuo mukanaan sisustusvimman, ja tässä meneillään olevan talon julkisivurempan vastapainona käsille on kiva tarjota välillä vähän pehmeämpääkin tekemistä. ; ) Raappausvaiheessa ollaan vielä tovi, jos toinenkin, mutta maalit odottavat pöntöissään hetkeä, jolloin pääsevät muuttamaan päätalon, huvimajan/kesäkeittiön, sekä leikkimökin ilmeen. Punamullalla maalatut lisärakennukset saavat pitää nykyisen värinsä. Väriksi valitsimme erään Tikkurilan kauniin harmaan (sävy 616x), puitteet tulevat valkoisiksi. ♥ Tässäpä naulakkoa ja taulua wanhaan eteiseen, tosin 'baby' -tyynyt ovat menossa vauvanhuoneeseen.





Ja sitten... taas lisää pajuisia ja risuisia tuotoksia. Ulko-oveen -joka valkoiseksi muuttunee- sain valmiiksi alla olevan kranssin. Toistaiseksi keittiön kattolampussa roikkuva tekele etsii itselleen paremman ja arvoisensa paikan löytäessäni siihen lisää täydennystä ja erilaisia koristeita - nyt niiden suhteen tarjonta oli yllättävän yksipuolista, ja käytinkin vain valmiiksi olevia valkosipuleita, chilejä, sekä noita muita rehuja. :)

Hiljaisia hetkiä ja itse tehtyä

Jo jonkin aikaa olen käynyt erään liikkeen näyteikkunan takana kytistelemässä mm. tällaisia mukavan kokoisia (~ 24x20 cm) ovisydämiä, josta alla oleva on enemmän kuin paikallaan koulujen alkaessa ja "iltapäiväliikenteen" kasvaessa ulko-ovella. Sitten eräänä päivänä mies kävi sen ostamassa. ♥¨



Tässä sitten uusin hurahdukseni kauniisti punastelevien omenoiden seassa oksalle kiivenneenä, eli ovikranssit, ja pöytä- sekä seinäkoristeet. Tässä niistä ensimmäinen.

Esikoisen 10-vuotiskakku

Teemana oli Käytöskukan Suursyömäri.

Sisällä omenaa ja vanilla-rahkaa, sivut tummaa suklaata, päällä marsipaania, sekä lakua ja ripoteltuna salmiakki-Pätkistä.

Äitienpäivää

--- miehen leipomaa Tiramisu-kakkua, monen monta korttia, hamahelmiteoksia, kirje ja Muumimuki. ♥ Paljon halauksia ja suukkosia. ♥

Synttärikakku 7-vuotiaalle

Sain viimein inspiksen kokeilla marsipaania kakussa. Mitään muottejahan mulla ei ollut, mutta käsin sai kyllä näperreltyä helposti näköisiään.

Täytteenä simppelisti Flora Vanillaa ja banaania, kostutuksessa käytin ananas-mandariinimehua. Päällä marsipaania, reunat sitruuna-lime-valkosuklaata, wienernougatilla. Makea, mutta hedelmäinen. ♥

Opettelen-tykkäämään-keväästä - projekti, kevät 'o9

Siinä otsikossahan se tulikin, kiteytettynä.
Prokkis, jota oon työstänyt itsessäni jo jonkin aikaa.

Haluan olla ihminen, jossa lumen alta paljastuva maa saa aikaan edes jonkinlaisen ihastuksen.
Kuulua heihin, jotka odottavat kevättä ja ovat valmiita luopumaan talvesta.

Talvisielu,
sinisistä hetkistä lumoutuva,
punaposkien tavoittelija,
vaaleanpunaisen pakkastaivaan rakastaja.
Sellainen olen, ja siitä on tavoitteeseeni pitkä matka.

Kunhan nyt ensin oppisin tätä vuodenaikaa edes sietämään.

Lähden siitä, että inhoni kevättä kohtaan on puhtaasti asennevamma, vaikka taustalla on myös todellisia syitä omaan vointiini liittyen. Mutta jos mieli avartuu, sopeutuu myös keho paremmin. Näin haluan uskoa.

Takaisin asennekysymykseen.

Näenkö tämän:














...vaiko vain tämän?

Tuunattu imetystyyny

Vauva kasvaa. Aloin kaipaamaan syliin tämän jo vähän muhkeamman vauvan lisäksi myös muhkumpaa imetystyynyä. Samoin tuki- ja peuhaustyynynä pienille lattiakansalaisille tällaiset ovat lyömättömiä. ♥ Meillä jo ollut kaksosmallin tyyny kaipasi kuitenkin piristystä ja sitä ylleen sai: (Päällistä ei tähän [kuvaus]hätään ole vielä pesty, joten jätin kutistumisvaran ommellessa.)



Mitä ilmeisimmin tyyny kelpuutettiin ja hyväksi todettiin...?

Pikkuprinsessan kastekutsut

Tyttäremme kastekutsut:

.