Kurkkaus Riepukan kesään

Laitellaas jonkinlainen läpileikkaus kuulumisia ja valmistuneita tuotoksia tännekin, jottei blogi jää päivittymättä lopulta kokonaan.

Saikku 

~ jatkuu, siinä ei ole mitään uutta. Riepukoita ei olekaan kauheasti syntynyt, mitä nyt tuttinauhoja ja leluja virkkailin pari tusinaa saadakseni käsille jotain hienomotorista aktiviteettia, ettei varsinkaan vamu käsi ala kangistumaan kokonaan. Sen sijaan oon innostunut nyt vaatteiden ompelemisesta – ennen kaikkea itselleni. Jännä juttu, sillä aikaisemmin vaatteiden ompeleminen ei ole ollut kiinnostavaa. Kaikkea muuta! Edellisen (ja ainoaksi jääneen) trikoopaidan tein yläasteella ysärin alussa, tosin siitä tulikin sitten lempipaita. Vauvoille oon ommellut joskus jotakin, orjallisesti ja putkinäköisesti kaavoista poikkeamatta, prosessia kovinkaan syvällisesti sisäistämättä. Se tuntui takkuiselta, epävarmalta ja tuskastuttavan väkinäiseltä. Kodintekstiilejä ja lastentarvikkeita on luontevampi työstää. Nyt päätin syventyä vaatteiden maailmaan paremmin, joten ensimmäisiäkään kaavoja en ole hankkinut, vaan piirtänyt kaikki käsin just omien mittojen ja mieltymysten mukaisesti. Mulla on vahva taipumus tehdä ne asiat satakymmenen lasissa, joihin milloinkin kykenen kiinnittymään, ja jos se on tässä tapauksessa vaateompelu, en juurikaan tarvitse ohjeita saati ratakiskoa, koska päättely- ja keskittymiskyky on silloin niin hereillä ja valveutunut, tai olen päättänyt ottaa asioista selvää sitkeästi kokeilemalla. Nautitaan nyt tästä vaiheesta, koska en tiedä kauan tätäkään vimmaa taas kestää. 😆 Syksymmällä, kesän lämmön väistyessä ja koleuden saapuessa, saattaa fysiikkakin alkaa laittaa kampoihin tiettyjä staattisia asentoja vaativissa asioissa. Muutenkin yritettävä kohdistaa pääpaino taas koirien treenaamiseen ja oman toimintakyvyn ylläpitoon (menee kokopäivätyöstä).

Kesä 

~ on ollut ihana! Pari reissua ollaan tehty, joista toisessa oli mukana kaikki kuusi lasta, vanhimmat heistä kumppaneineen. Näiden harrastelujen lisäksi on tullut tehtyä vähän remppaa ja mies jatkanut myös vierastalon rakentamista. Päätalosta uusimme eteisen ja yhtenä kauniina päivänä päätin maalata myös kahden huoneen puolipaneelit uuteen uskoon. Ensin meinasin sävyttää maalin johonkin kauniiseen sävyyn, mutta koska tapetit on vaihdettava kuitenkin jossain vaiheessa, on helpompi lähteä liikkeelle valkoisista paneeleista ja revitellä tapeteilla, kuin miettiä tapettivaihtoehdot paneelien sävyn mukaan. Se oli aika kova puristus (kirjaimellisesti!) käytännössä yhdellä kädellä ja sen kolmella toimivalla sormella, jollaisia ei ehkä pitäisi kovin usein harrastella, mutta aa että kun olin tyytyväinen sekä itseeni että lopputulokseen. 🧡 Vierastalossa alakerta alkaa olemaan muuten valmis, mutta ikkunanpielien peitelistoja puuttuu vielä, sekä väliseinä, joka jakaa varaston ja oleskelutilan eri sisäänkäynneille. Yläkerran valmistuminen on päässyt hyvään vauhtiin. Portaita olisi pian alettava suunnittelemaan, jotka sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle siten että ylä- ja alakertaan on niihinkin omat sisäänkäynnit. Näin pari eri porukkaa voi majoittua sinne kokonaan omaan rauhaan. Joku kolmas voi mahtua vielä varastoonkin mököttämään. 😁 Ehkäpä sieltäkin voisi kuvia päivittää, joita ei ole lisätty tänne ensimmäistäkään.

Pidemmittä puheitta tässäpä kuvia sieltä täältä. Kaikki kuvat löytyvät tuttuun tapaan osoitteesta riepukka.weebly.com sekä Riepukan Ig-tililtä ja sen storeista handmade_by_riepukka. Täällä blogissa ja tällä Ig-tilillä on nyt enimmäkseen näitä omia ompeluksia ja tuolla toisaalla vauvatarvikkeita ja leluja. 

Kaikki muut ovat Majapuun kankaita, paitsi yökkärin mustavalkoinen Hassut nassut -trikoo on Jyväskylän kangaskaupasta. Kaavat ja mallit omia. Osa samaan aikaan tilatuista kankaista odottaa vielä omaa vuoroaan, joten toivottavasti vaatteiden ompelemisesta vastaava kärpänen jaksaa purra ahterista koko syksyn ajan...

Tunika korkealla vyötäröresorilla + panta

(Majapuu Original digijoustocollege, Silky Flowers): 

(Helma repsottaa edellisen kuvan toisessa laidassa ihan semmoisesta perustavanlaatuisesta syystä 

kuin että mallinukke on kapoisempi kuin minä, ja kangasta piti kerätä sivulle, jotta resori näyttää resorilta...)

Pitkä koiratreenitunika poolokauluksella ja ISOLLA kenguru-tarviketaskulla

(Majapuun digicollege, Woof Woof -koira):

Pitkä tunika (+ panta) pitkillä puhvihihoilla 

(Majapuun digijoustocollege, Ruusumanteli / kirsikka glitter):

Nuorimmalle lapselle Majapuun luomucollege Kuukävely -kankaasta:

Maailman parhaimman tuntuinen ja mallinen yöpaita täytyi tehdä itse ja juuri sellainen siitä juuri tulikin. Kangas siis perustrikoo Hassut nassut, mustaa joustavaa pitsinauhaa pään- ja hihanteissä:

Majapuun Kiukkupussi -luomujoustiksesta lyhyt collari helmaresorilla, ylisuurella kaula-aukolla ja etutaskulla. Just ihana toppien kanssa ja pikkasenhan tästä outfitista tuli kasari mieleen. Kaula-aukon todellinen koko ei tästä ilmene, koska sitä on kerätty mallinuken selkään jottei putoa sen päältä. Samasta syystä huomasin kuvasta että tasku ja oikeastaan koko tekele näyttää vinolta, jota todellisuudessa ei kuitenkaan ole. 

Eteinen rempan loppusuoralla. 

Ovenkahvat yms. puuttuivat vielä, mutta ilmeen näkee kyllä. 

Tapetti on Sipulikukka, joka oli alkujaan menossa vierastalon seinään. 

Sinne valittiin uusi ja tämä katsottiin just sopivaksi eteiseen. 

Loppuun 

~ vielä muutamia syntyneitä Riepukoitakin.

Tuttinauhoja tein montaa väriä ja erilaisilla, eri värisillä klipseillä, kokeillen eri yhdistelmiä. Uusi juttu on tuo lelu helistinaihiorenkaalla. Helmirengaslelujen kasvava otuslauma sai nimekseen Tuutuset. 

Lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on kerryttää edelleen kilsoja ompelukoneella fiiliksen mukaan. Kaikenlaiset isommat näppihommat kuten virkkaukset ja neulomukset saavat odottaa kuulaita ja värikkäitä syyspäiviä; villan karheuden kaipuuta sormien ympärille rakkaiden karvakuonojen lämmitellessä jalkoja ja sohvannurkkaan käpertymisen kaipuuta hyvien sarjojen ja musiikin äärelle. Meillä ei ole kesäaikana ollut edes tv:tä käytössä, olemme jopa miettineet kokonaan tuosta laitteesta luopumista, mutta tämä kyseinen mielikuva saa vielä allekirjoittaneen haraamaan himppasen vastaan. Mutta vain vähän, sillä ei mun elämä siihen kaatuisi, ei edes kompastuisi, saati nyrjähtäisi. Oon meidän perheestä kaikkein vähiten telkkaria käyttävä tai kaipaava jäsen, motiivinani toimii vain nuo itsekkäät pyrkimykset saada tehdä käsitöiden yksitoikkoisempia osuuksia sen seurassa.

Ensimmäisiä

Kävi pieni ohohupsis.

Tyttären valkoisia vaunuja kuvauksiin lainattuani totesin, että tarvitsen sittenkin itselleni samanlaiset. 😆 Nooh, uusia vaunuja ei sentään tullut hankittua, mutta valkoinen vaunukoppa aiemmin hommattuihin Spiriteihin kylläkin. Se nyt vaan on niin, että tuotteita tehdessä – ja etenkin kuvatessa – koen tarvitsevani kohtalaisen neutraalia ympäristöä, kuin blankoa paperia, jolle luoda jotain uutta, ja jossa värit ovat autenttisia ja riippumattomia ympäristöstä. Ja toisekseen, valon maksimoimisen merkitys sisätiloissa on valtavan suuri. Joku saattaisi jopa naurahtaa ääneen nähdessään mun kotistudioviritykset, joihin (eikä siis sisätilakuvaukseen) ole kaluston puolesta tullut panostettua koskaan. yhtään. ollenkaan. Eipä kun hei, tapetoinhan mä joskus vanerista kuvausseinän. 🙃

Täältäpä lähtee tänään Taitajapuoti Tertun varastolle ensimmäinen pikkuerä Riepukoita. Pääasiassa joitain imetys-/sylityskoruja, mutta muutama muukin juttu. 🤎 Käykääs siellä tsekkaamassa, ja varsinkin ihastelemassa kuinka upeita töitä ja tekijöitä Taitajapuotiin on asettunut! Ihan hengästyttävän hyvä vibat siellä! Tertusta oli muuten ainakin Pieksämäen ja Warkauden lehdissä juttua. En ole itsekään päässyt vielä kunnolla lukemaan, mutta se mitä osui siitä silmiin, suunnitelmia on siellä tehty myös tulevaisuutta ajatellen.

Moni laittoikin jo merkille Riepukan pakkaukset ja ulkoasun saatuani eilen ekat tägit ja tarrat postissa. Ne on toteuttanut nuori ja lahjakas pakkausmuotoilun ja brändäyksen opiskelija Venla Eklund, @v3nlart, josta varmasti kirjoittelen ajan kanssa ihan kunnon postauksen. Tässä kohtaa paljastan vain sen verran, että;

a.) yhtään en ole sitten puolueellinen taidoistaan (vaikka Venla sukuun onkin kovasti tyrkyllä ja avosylin tervetulleeksi toivotettu 😉), sillä  

b.) viime jouluinen lahjapakettikin oli niin upea taidonnäyte, että se on jatkokäsitelty meillä uuteen käyttöön. Katsokaa nyt näitäkin; Upeat, kierrätettävät, just Riepukan näköiset pakkaustägit, yksinkertaiset ja silti taitettavina paljon tarpeellista informaatiota sisäänsä nielevät lappuset – jota muuten oikeasti täytyy liittää kylkeen melkoisia määriä silloin kun kyse on tässä yhteydessä esimerkiksi leluista. Mikä on toki vain hyvä.

Sitten vähän huonojakin uutisia – tai miten sen nyt ottaa... Tutut tietäneekin että oon tempoillut terveyden ja työkykyni kanssa tauotta koko aikuisikäni (ja itse asiassa paljon kauemminkin), joten asia pitää sisällään jatkuvasti lukemattomia muuttujia. Kuten myös nyt. Oon tällä hetkellä saikulla X aikaa, joten Riepukoita ei ole syntynyt juurikaan lisää, eikä tässä oikeastaan harrastella paljon mitään muutakaan. Vanhemman koiran koekin kolkuttelisi ovella ensi kuussa, mutta en ole vielä ehtinyt edes ajattelemaan kuinka sen kanssa tehdään. Saattaa olla että lykkään sen (taas) eteenpäin. Kovasti me kyllä hyödynnetään kaikki treenimahdollisuudet edelleen ja pidetään säntillisesti koirien harjoittelurutiineista ja -taajuudesta kiinni. Toisaalta siitä en ole ottanut (nyt/enää/taas) paineita, koska meillä on ilman statuksiakin toimiva diabeteskoira, nyt kaksikin, eikä niillä virallisilla liiveillä meidän tapauksessa ole oikeastaan käytännön merkitystä. Diabeetikoista nuorempi on myös alkanut hangoittelemaan sen verran voimakkaasti arkisia treenauksia vastaan, mikä vaikeuttaa oleellisesti valmistumista, tekee siitä jopa mahdotonta, että tuntuisi aika kutsuvalta keskittyä jatkamaan harjoituksia lähinnä dee-miehen kanssa ja pureutua vaihteeksi enemmän tuohon nuoreen urokseen (viitaten tällä siis koiraan...) 

Lähtökohtaisesti nimittäin kaikki ko. vapaaehtoiset asiat, joita elämääni sisällytän, on tapahduttava aina ilon kautta, joustettava, toimittava henkireikänä ja jonkin tasoisena kutsumuksen, intohimon ja luovuuden kanavana, sittenkin vaikka vaativat joskus (omalla kohdalla) äärimmäisiä ponnisteluja. Jos ne eivät luonteeltaan sellaisia ole, ne on mulle joko turhia, liikaa tai tarkoitettu jollekin toiselle. 🤎

Mutta Riepukoihin palatakseni. Taitajapuodin kanssa oon sopparin siis tehnyt, enkä ole aikomuksissa sitä pyyhkiä pois pöydältä, vaikka oma tilanne vaihtelee. 🥰 Puoti vaikuttaakin tosi luontevalta ja järkevältä ratkaisulta tämmöiselle silloin-tällöin-jos-silloinkaan-puuhailijalle, joka ei pysty sitoutumaan tai tähtäämään mihinkään tehokkuuteen tai tuloksellisuuteen ja tekee asioita ensisijaisesti itselleen. Mutta siis, sieltä niitä löytää, jos löytää, ja silloin kun niitä siellä on. 😁 

Riepukat & Taitajapuoti Terttu

 

Ahoy, vähän kuulumisia ja myös ilmoitusluontoistakin asiaa. 

1.5.2022 aloittaa toimintansa käsityöläis- ja taiteilijakollektiivin verkkokauppa nimeltään Taitajapuoti Terttu, josta on saatavilla myös Riepukka-tuotteet. Sen ajatuksena on tarjota monen eri tekijän uniikkeja tuotteita samasta osoitteesta, samoilla postikuluilla, yhteisen myyntikanavan kautta. Te potentiaaliset myyjät, huomatkaas avajaiskamppis: Liittyessäsi myyjäksi Taitajapuoti Terttuun 30.4.2022 mennessä, saat ensimmäiset kolme kuukautta ilman kuukausimaksua!

Riepukan Rätläkkeet poikineen löytyvät verkkopuodista heti pikimmiten, kunhan saan tuotteet viilattua myyntikuntoon ja toimitettua varastoon. Uskoakseni tämä tapahtuu jossain kohtaa toukokuun alkupuolella.

Kuten esille on jo tullutkin, tilaustöitä ei mulla ole mahdollisuutta ainakaan toistaiseksi ottaa vastaan, mutta värejä, saatavuutta ja suunnitelmia on sen sijaan suotavaa tiedustella – ja tietenkin niiden suhteen toiveitakin saa esittää. Kaikki valmistuneet tuotteet eivät päädy Taitajapuodin kauppaan, ja nekin jotka päätyvät, menevät sinne viiveellä, joten kaikenlaista härpäkettä saattaa löytyä multa suoraan. On myös väläytelty tuote-esittelyjä vauvateeman mukaisiin häppeninkeihin ja yhdistysten tapahtumiin, joiden toteutusmahdollisuutta ja -muotoa lupaan pähkiä heti kun verkkokauppatoiminta on saatettu alkuun ja pyörimään omalla painollaan. Rieputehdas toimii edelleenkin tuulella ja inspisvoimalla, joten ihan hirmu tuotteliaaksi en määrällisesti meinaa alkaa, kun elämässä on monenlaista muutakin aikaa vaativaa menossa. Elämäntilanteeseen sopivalla tahdilla ja muun vastapainoksi. 🤎

P.S. Imetyskoruja tulossa!

Kyseinen yksinkertainen Riepukka-teksti kangasmerkkinä kertoo tuotteen olevan myrkytön sekä oikein käytettynä turvallinen ja vaatimukset täyttävä.

Helmihommia

 

Tänään oli päästävä tekemään näitä tuttiketjuja ja vaunuleluja silikoni- ja puuhelmistä. 🤎 Yhden Pumpukka-helmirenkaankin tein (myyty). 

Materiaalit elintarvikelaatuista, myrkytöntä silikonia ja puhdasta puuta.

Myytävänä ovat! Ei mulla muuta. 

Solmeiluja ja virkkailuja

Tässä hän on. Mummin pikkuinen rakas, odotettuna ja vaalittuna syksyn syliin saapumassa, ihka ensimmäisissä kuvissaan. 🤎 

Eräänä päivänä otin sekä makramee-ohjeita, että suuren virkkuukoukun käden ulottuville, ja aloin kokeilemaan, miettimään, miettimään ja kokeilemaan. Muutamien oivalluksiin johtavien erehdysten kautta syntyivät kaksi rengaslelua, helmisimpukka ja medaljonki, sekä kakkara-minimobile. Nämä renkaisiin virkatut/solmitut menevät myös hiotuista, käsittelemättömistä ja myrkyttömistä puuhelmistä sidottuun vaunuketjuun, yhdessä tai erikseen, ja itse asiassa jopa tuo minimobilekin. Aiemmin valmistunut Tutukka-ketju sopii samaan sarjaan, jotka yhdessä kokosin kuvaan yhteinäiseksi setiksi. 

Teen näitä lisää, toivottavasti sujuvammin sekä vähemmillä kokeiluilla, ja toisen merkkisellä, ehdottomasti OEKO-tex -langalla, jotta soveltuvat turvalliseen leikkiin. Nyt käytetty lanka on Novitan MacramEcoa, kierrätyslankaa. MacramEcolle on kehitteillä muutakin käyttöä, kunhan tilaamani Makrameen maailma -kirja saapuu. Kuitenkin ihan seuraava näpräys taitanee olla jotakin suloista ja käytännöllistä silikonihelmistä, ne kun tänään postilaatikkoon kolahtivat. 🤎

Saatuani osan nimikointinapeista ja -lapuista, pääsin ompelemaan niitä kiinni jo valmiisiin ompeluksiin. Makuupussit ovat vielä ilman nahkapaperilätkiään, mutta muut sain napeilla merkittyä. Maisteltaviin leluihin tulee tosiaan vielä erikseen myrkyttömiä OEKO-tex-nimilappuja, jotta niissäkään materiaaleissa ei ole ikäviä yllätyksiä.

P.S. Musta on ihana näitä tehdä, joten luovun tavaroista edullisesti ja vieläkin edullisemmin paketteina. Esimerkiksi tuo helmisimpukka-/medaljonki-/kakkarasetti vaunuketjun kanssa lähtee myyntiin edukkaasti katseluleluna. Vain katseluleluna siis tosiaankin siksi, koska lanka ei täytä standardeja. / Ei enää myytävänä

Riepu-akan nettisivut

Riepukalla on nyt omat nettisivut ja IG. Tervetuloa! 🤎 

Blogi jatkaa entiseen malliin näiden rinnalla. 

• riepukka.weebly.com
• www.instagram.com/handmade_by_riepukka

Tuunailtuja ja hankittuja

Ihan ekana uudet vohvelit. Valkoisen ja vihreän lisäksi ommeltavana odottaa roosaa ja tummanharmaata. Näistä saa kyllä suloisia yhdistelmiä! ♡ Pari metriä vaaleaa Repoveden retki -puuvillakangastakin makoilee odottaen myös työstöä. Todennäköisesti se menee simppeleihin sänkytekstiileihin, eli pussilakanaan, lakanaan tai pariin ja ehkä tyynyliinaan. 

Omista projekteista sen verran, että melkein ensitöikseni mummoutumis-uutisen kuultuani ostaa pamautin vaunut. 😅 Nimittäin on tosi hankalaa ryhtyä ompelemaan tai väkertämään asioita ilman että on jotain mihin sovittaa ja mallata. Eteen tulikin kuin tilauksesta ikää nähneet, mutta paria naarmua lukuun ottamatta kuin uudet Teutonian Spirit S3:t. Näitä on käytetty vain pari kertaa ulkona reissurattaina ja seuraavalla omistajalla vauvaa sisällä nukuttaessa. Ei tahroja, ei haalistumia, rullaavat kevyesti kuin ajatus. Koppa on oikeasti tilava myös leveydestään, mikä on syysvauvalle ja talviaikaan vaunuissa ulkoilevalle hyvä juttu. Näiden meidän nuorten koirien kanssa on myös piakkoin alettava opettelemaan vaunujen kanssa liikkumista. Kolmipyöräiset eivät ehkä ole kaikkein tukevin valinta, mutta näin käsi-, selkä- ja jokapaikkavammaiselle ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin perinteiset nelipyöräiset. Käsijarru on silkkaa plussaa. Hintaa oli huimat 40 euroa, johon saatiin kaupan päälle vielä hoitoalustaa sun muuta.

Ei talon ekat saksalaiset, mutta meidän ensimmäiset Teutoniat kyllä. 

Ompelin näihin lisäpatjan/petarin sekä tyynyn. Vaunuverhoista yksi kauneimpia ja näihin sopivimpia on Mainelakeuden Turvassa-kankaasta Lillanan ompelema verho, sekä aiemmissa kuvissa vilahtanut Paapiin mintusta Jussi-kankaasta tehty, by Unelmankin, jossa taustapuoli on harmaa valkoisin pilkuin. Löytyypä tuolta vielä yksi minttu Pioni-verhokin. 🙊 Kankaat erilaisine kuoseineen on yksi mun heikkouksista... 

Toinen mainitsemisen arvoinen tuunailuun lukeutuva ommellus on Tiny Love Rocker Napper-sitteriin ommeltu lisäpatja Vallilan Kelohongasta. Kelohongasta ompelin myös makuupussin, joka matkusti jo tyttären kotiin. Itse sitteri ja sen oma patja on niin ikään lähes käyttämätön, mutta tällainen tukeva lisäalusta on mun mielestä vauva-aikana just kätevä, koska sen saa heitettyä pesuun tuosta noin vaan. On myös vähemmän liukkaampaa materiaalia kuin alkuperäinen, jonka materiaalivalintaa en suoraan sanoen ihan ymmärrä. Lisäpatjaan tein myös tukevan haaraosan, mutta sen käyttäminen vaatii vöiden lukko-osan siirtämistä pois sitterin omasta haara-osasta, joten en ainakaan vielä siihen ryhdy. Tämähän toimii kehtona aivan pienellä tuhinapussilla.

Turkoosia trikoota riitti hyvin vielä makuupussin päällekin. Tämä on lähinnä ajateltu lattialle leikkimaton suojaksi, mutta natsaahan se täydellisesti tuohon sitteriinkin. 

Tällä hetkellä odottelen Untuvikkopuodilta nimikointinappeja koristeisiin sekä standardoituja ompelumerkkejä Ikast Etiketiltä leluissa käytettäväksi. Sitten pääsen tekemään kaikki aloitetut jutut loppuun saakka. Palmikkoneulekangas odottaa uusittavaa makuupussia ja silikonihelmiä pitäisi ilmestyä Nappikauppa Punahilkasta niin ikään kohtapuolin. Ehkä joudun laulattamaan ompelukonetta Pumpukoihin ja kokeilla samalla paria muuta ajatuksiin noussutta rapisevaa ja ehkä kilisevääkin hahmoa.

 

Riepukat

Täällä on ollut jo jonkun aikaa varsinainen hurahtaneen mummin rieputehdas käynnissä. Minkäs sille luonnolleen mahtaa. Aina on ommeltu omille, niin ommellaan nyt tulevalle lapsenlapsellekin. Niin paljon tää flow vie mennessään, että samalla tulee kokeiltua kaikenlaista, ahnehdittua uusia ideoita ja hurahdettua inspiksiin, joten näistä tulee joutamaan osa myös myytäväksi. Ajatus lähti ensisijaisesti tietenkin vauvauutisista, mutta myös omien aiempien tekeleiden tultua vastaan uudelleenmyynnissä. Edelleen hyväkuntoisina ja kierrossa kestäneinä.

Kurkkaa siis Tori.fi ja sieltä mun tili (huom. osoite poistettu) jotta näet mitä tällä hetkellä on varmuudella saatavilla. Tilaustöitä en ota vastaan, mutta tietenkin esimerkiksi saatavilla olevista väreistä ja suunnitelmista saa kysellä. Kankaat ja värit vaihtuvat varmasti koko ajan, itse asiassa parhaillaan odottelen pariakin tilausta. Tarkoituksena olisi ideoida uniikkeja, huolellisesti turvallisiksi toteutettuja ja normaalissa käytössä kestäviä, toisiinsa mätsääviä settejä ja kokonaisuuksia, sekä koristeina että leluina, joiden pesuohjeet ja käyttötarkoitukset löytyvät helposti selvittämällä myös tuotteiden siirtyessä jatkossa uusille käyttäjille. Tämä ymmärtääkseni lisää tavaroiden käyttöikää ja -arvoa, joka taas palvelee luontoa. Tästä syystä näillä väkerryksillä on olemassa ns. tekonimet ja Riepukka-nimikointi. Luonnonläheiset materiaalit ja värit ovat itselleni kaikkein lähimpänä sydäntä, joten se näkynee myös kädenjäljessä. Ompelen ja askartelen kuitenkin vain uusista materiaaleista tietääkseni niiden alkuperän, pois lukien todennäköisesti jossain määrin käytetyt äitiyspakkauksen makuupussit, jotka päällystän käyttämättömällä kankaalla. Teen näitä juttuja vain harrastuksena, ilman sen suurempia tavoitteita, sopivan inspiksen iskiessä ja voinnin salliessa, ehdottomasti vähintäänkin samalla huolella ja rakkaudella kuin tulisivat omilleni. Kaikkihan lähti oikeastaan siitä, etten löytänyt vaunuihin sitä just sopivaa ja mieleistä vaunulelua. 😁 Makuupusseja oon toki ommellut aiemmin lukuisia, mutta nyt sormet syyhysivät päästä työstämään myös mm. puuta. Myös kankaista vohveli ja musliini / paksu puuvillaharsokangas kutsuivat materiaalien puolesta. Oli siis aika keksiä jotakin itselle uutta.

Iso kasa vaunuketjuja odottaa tuolla hyllyn päällä viimeistelyä, mutta jotain valmistakin on jo näyttää. 

• Riepukan ensilelut ja helistimet, eli tutummin Rätläkkeet. Pupukat ovat käsittelemättömään puurenkaaseen tuhdisti ommeltuja pupukoita, joiden kaulaliinan ummenista pilkottavat korvat rapisevat. Tämä parivaljakko jäänee omaan käyttöön odottamaan mahtavatko lähteä keskenään tästä lisääntymään, vai jäivätkö kokeiluksi. Pumpukka-rengas on niin ikään rapiseva lelu. Polyester-vanun lisäksi sydämen kätköissä on rapisevaa materiaalia. Napakasti sidotut helmet ovat käsittelemätöntä puuta ja tämäkin lelu on juuri ensileluksi ja pieniin käsiin pyöriteltäväksi sopiva. 

• Tämä Tutukka – tuttiketju on myös käsittelemättömista puuhelmistä sidottu, jossa on silikonirengas tutin kiinnitystä varten. Jää omaan käyttöön. Työn alle tulossa pian myös Lutukoita, jotka ovat nyörilenkillisiä. Molempia olisi tarkoitus askarrella sekä puu- että silikonihelmistä, sekä virkata ja punoa.

• Pumpukka-vaunukoriste on nimensä mukaisesti tarkoitettu kuomuun ripustettavaksi katseluleluksi. Näitä pulleita sydän-Pumpukoita on ja tulee olemaan monesta materiaalista, väristä ja erilaisina komboina. Osa Pumpukka-aiheisista hahmoista toimii koristeina ja katseluleluina, osa taas materiaalien ja turvallisuuden puolesta käy myös leikittäviksi. Kiinnitysrenkaat tulevat mukana ellei toisin mainita.

• Riepukan päällystettyjä äp-makuupusseja näkyy kuvissa pari erilaista. Harmaameleerattuja harmaa/valk.tähti -makuupusseja on kaksi, joista toinen on myynnissä. Myös valkoista palmikkoneulekangasta olevalle pussille teen vielä kaverin, mutta molemmat jäävät omaan lähipiiriin. Tilaan jossain vaiheessa lisää samaa kangasta, mahdollisesti muissa väreissä, joista syntynee lisää myös ihanan pulleita Pumpukoita.

Alimmissa kuvissa, joissa nuo makuupussit näkyvät, on tekemäni ekat vaunukoristeet. Nämäkin etsivät uutta kotia. (ei enää myynnissä)

Seuraavaan postaukseen jääköön tuunausprojektit ja muut mummolan tarvikehankinnat.