Äitiyspakkauksen makuupussin tuunaus

Tulihan kokeiltua tämäkin, eikä jää viimeiseksi. Pari, kolme vuotta vanha, hyväkuntoinen äp-makuupussi sai uuden ilmeen turkoosilla pilvikankaalla. Tämä on uusittu yksipuoleisena, mutta kiva olisi kontrastikangas myös vuoressa, eikä vaikea toteuttaa. Makuupussit avattuna ovat ihan parhaita peittoja vauvalle lattialle, mutta tietysti myös vaunuissa ja rattaissakin, kun tekee niihin reiät valjaille. Myöhemmin pussi menee vaikka lämmikkeenä pulkassa.

Tilaa vauvalle

Viikot vierii ja odotuksen puoliväli alkaa häämöttämään edessä, kuten + 30 senttiä vyötäröllä antaa hyvin ymmärtää. Valmistautumistakin on aloitettu, itse asiassa varsin tehokkaasti monen hankinnan tultua eteen onni mukanaan, ihan vain tarttumista vaille. Vain vähän on säilössä enää edellisistä vauva-ajoista, mutta jotain kuitenkin. Miehen tekemä pinnis on niistä suurin tallessa pidetty, mutta kokonsa takia sitä ei tulokkaalle laiteta, vaan ensisängyn tehtävää ajaa Oran Haikarapussi sen lisäksi että äitiyspakkauslaatikko sijoitetaan öiden ajaksi sängyn välittömään läheisyyteen. Suurimmat hankinnat ovat tavallaan jo tehty – paljon pienempiäkin pikkuisista vaatteista ommeltuihin tekstiileihin – sillä yhdistelmävaunu-/turvakaukalo-kombinaatio on tilattu ja kertaalleen jo saapunutkin, mutta erinäisten käänteiden ja kuljetusvaurioituneen lähetyksen myötä ne palautamme ja odotamme vastaavat tilalle. Teen näistä alustavan arvion tänne myöhemmin, sillä kyseisistä valkoisina tulevista, keinonahkaisista Kunertin Romantic Chrome Eco -vaunuista ei löytynyt kenenkään kokemuksia, ja ainakin itse niitä tilausta tehdessä kaipasin. Aikaisemmat merkit ovat olleet meillä lähes laidastaan tosi luotettaviksi osoittautuneita Brioja ja Emmaljungia, joten niitä käytän käyttökokemusten vertailukohtana. Kuitenkin sen verran ensimmäiseksi lähetettyjä vaunuja pääsin testaamaan, että laatu oli monelta osin parempaa kuin mihin olin valmistautunut, ja että ne tulevat ajamaan asiansa ominaisuuksiltaan sen aikaa kun niitä tarvitaan. Tuotteilla on kahden vuoden takuu.


Vauva saa uni- ja hoitosoppensa portaiden alatasanteelle, lapsethan ovat valloittaneet yläkerran edellisine vauvanhuoneineen jo aikapäiviä sitten. ﺕ Tämä on ns. vanha eteinen, joka ennen laajennusta on ollut talon uloskäynti, ja meilläkin toiminut lähinnä naulakkohuoneena. Itse nukumme aivan tämän vieressä.


Näin ovat valmistelut edenneet.

Ensin vaaleni yleisilme tekstiileillä ja edellisillä vauvoilla
ollut lipasto tuotiin alakertaan

Haikarapussi – aivan ihana ensisänky

Hyllyä, koreja, lokerikkoja...

Hoitotaso tulee lipaston päälle

Virkatut vauvan Converset

On tullut taas ommeltua ja virkattua, ja ainakin nämä ansaitsevat ihan oman postauksensa, nimittäin virkatut tennarit ja minikokoiset sellaiset syyskuun vauvalle. Ohje löytyy täältä.

Pohjaan ja nauhoihin käytin valkoista Kaislaa (50 % kierrätyspuuvilla / 50 % polyesteri), beige lanka on jotain tallessa ollutta todella pehmeää ja helposti työstettävää puuvillalankaa. Toisen tossun nauhan pujottelen vielä uudelleen aavistuksen korkeammalle – näyttää asettuvan niin lähelle toista läppäosan läpiviennin sitä ohjatessa alemmas. Ensitekeleiksi olen näihin kuitenkin tyytyväinen.

Bloglovin

Follow my blog with Bloglovin

Lauteiden mad... eiku pihasaunaremppa

Pitkästä aikaa nousi tuosta piipusta savu menneenä viikonloppuna. ♥ Työnimenä projektille oli "lauteiden madallus", joka vaan vähän lipesi käsistä...

Eli pesuhuone on paneloitu uudelleen ja lattiaan tehty uusi valu, saunan panelit hiottu patinoituneen näköisiksi, lauteet sekä penkit uusittu. Tupakin sai uusia tektiilejä. ﺕ

Kirppislöytöjä

Kirpparitapahtumat suovat antejaan näin kesäaikaan. Eilen oli myyjiä sekä Varkauden torilla että Kauppa21:n kesämyymälän ratapihalla. Jälkimmäisestä myöhästyimme lahjakkaasti ja saavuimme huudeille vasta vähän ennen sulkemista. Sitä ennen olimme kuitenkin löytäneet arkun kolmellakympillä sekä vanhan, mutta tukevan tuolin reilulla kympillä - eli oikeastaan kaiken tarpeellisen.

Alkujaan punaruskea, mustin kuvioin koristeltu arkku tuunattiin vielä illan mittaan Helmellä valkoiseksi. Edeltäjänsä, aikansa eläneen ja paljon tavaraa nielleen säilytysarkun tyhjensin kaikista kymmenen vuoden aikana kertyneistä nuottikansioista ja -pinoista, jotta saatiin tehtyä uuteen arkkuun tilaa kaikille perheen peleille, joita onkin kertynyt 'muutamia'... ﺕ

Tuolin puhdistin, mutta se jätettiin kuosiinsa ja ilman uutta maalia. 

Remppaa, muutosta ja kuittaus blogihiljaisuuden keskeltä

Pitkästä aikaa päivittelyä, jottei blogi vallan näivety hiljaiseloonsa... Jospa vähän aktivoituisin.

Vaikka laiskasti on postauksia täällä viime aikoina tehty, oikeastaan on vain kaksi asiaa, joiden bloggaamatta jättämisen suhteen koen, että täällä tarvitsisivat kuva-antinsa puolesta olla. Näitä ovat Turun saaristossa vietetty loma kesällä 2011 - josta lupasin muistaakseni postauksen tehdä - sekä etenkin nyt viime vuoden syyskuussa tehty huikea ruskamatka Lappiin, Enontekiön Kuolpunaan. Jos tormistun, teen näiden eteen korjausliikkeen ja otan vahingon takaisin. ﺕ

Muita mainitsemisen arvoisia teemoja ovat olleet meidän makkarin muutto alakertaan ja vanhimman tyttären asettuminen entiseen makuuhuoneeseen, sekä ikkunalistaremppa. Tässä vähän kuvapäivitystä sieltä täältä.

Leivinuuni rapattiin kesällä taas uuteen pintaan valkoisella antiikkilaastilla.

Makuuhuone - takkahuone - työhuone

Tuorein valmistunut projekti, jota on aiottu pidempään kuin lopulta toteutettu, oli wc:n remontti.
[Tämä kuuluu siis eri kategoriaan kuin pihasaunan remppa, jota ei oikeastaan edes suuremmin suunniteltu, mutta aloitettiin, ja jota on tehty jo ...vuosi?]

Ensimmäisen kerran remontoimme tilan tähän muuttaessamme, kahdeksan vuotta sitten. Kuitenkin sekä silloinen kiire, ajatusten viimeistelemättömyys, muuttunut maku, mutta ihan myös ne suuren perheen arjesta tulleet elämän jäljet houkuttivat uusimaan kaikki pinnat ja materiaalit, hyvässä kuosissa kestäneitä lattiaa ja istuinta lukuun ottamatta.

Alkujaan tarkoituksenamme oli tapetoida seinät tällä alkuperäisellä 50 - 60 -luvun tapetilla, jota talon seinän välistä piilotettuna löysimme, mutta harmikseksemme joka ainoaan rullaan oli imeytynyt salakavalasti kosteutta pahvihylsyn kautta, liimaten tapetin pinnan kerros kerrokselta kiinni. Repeytymättä emme saaneet rullia avattua, emmekä millään pelastusoperaatioilla kerättyä tarvittavaa määrää ehjistä osuuksista.

Mutta kaunista on tämä uusikin, eläväpintaista ja väritykseltään kutakuinkin sitä, minkä pohjalta muu on valittu. ッ Puolipaneeli on asennettu vastikään.

Valkoisia koreja on tosi hankala löytää. Näitä varten ostin valkoisen maalin, mutta jotenkin tämä tumma antaa enemmän ryhtiä... Maalaan myöhemmin valkoisiksi, jos siltä alkaa tuntumaan, mutta ainakin toistaiseksi näin.

Mies teki tasojen lisäksi tuon kivan leveän jakkaran perheen pienimpiä varten.
Tarvittaessa sen saa korkeutensa puolesta alimman hyllyn alle piiloon.

Hoitotilat

Luovuimme turhana lojuneesta punttiksesta ja aloimme järjestelemään vierastaloa hoitotiloiksi, jotta pääsen aloittamaan lähihoitojen tekemistä mahdollisimman mutkattomasti perheen, arjenpyörityksen ja opiskelun lomassa.


Etenkin kesäaikaan täällä on erinomaiset ja täydellisen rauhaisat tilat, mutta varauduin myös siihen, että usean muuttujan maailmassa ja talviaikaan muun muassa lämmitystaloudellisista syistä voin tarvittaessa toimia myös kotona sisällä. ❤

Tyhjän huoneen ovella

Kauan, kauan sitten piirsin. 

Ja maalasin.

En koskaan ollut erityisen tyytyväinen mihinkään tekemääni, mutta nautin siitä silti. 

- Siis sen vähän, mitä itseltä ja omilta vaatimuksilta ehdin. En tiedä kenelle maalasin, mutten ainakaan itselleni.

Olin toisaalta liian pikkutarkka, mutta myös liian hätäinen ja suoristuskeskeinen.

En osannut nauttia luomisesta, en itse prosessista. Mutta värit ja muodot puhuttelivat.

Sitten elämä korosti muita asioita, jotka menivät aina tämän ohi.

Kuten äitiys. Monta kertaa.

               Kirjoittaminen. 

Musiikki. 

                                  Valokuvaaminen.

Kuvankäsittely.

                                        Remontti ja astetta isommat pensselit.

Aina jotain. En edes yrittänyt löytää tietä takaisin itseni toteuttamisen tähän puoleen - vaikkakin vielä joitain vuosia sitten pidin sisälläni tyhjää huonetta tälle haaveelle varattuna, mutta jonka ovessa luki epämääräisesti; "sitten kun".

Unohdin.

Kunnes, eräänä päivänä kaivoin muutamat jäljellä olevat akvarellikynät tallestaan, kuulostellen hiljakseen suurentuvaa pyörrettä sisälläni. Hetken kuluttua tunnistin sen inspiraatioksi, jonka kynät herättivät. Niitä hivelin, sivelin, olin hiljaa ja nautin tunteesta. Tiesin, että nyt voisi olla oikea aika, ainakin aikaisempia parempi sellainen. Ymmärsin myös, mitä asioita ja asioiden syvyyksiä oli pitänyt oppia ennen kuin voisin tuoda väreillä jotain itselle tärkeää paperille saakka. Ne vaiheet ovat olleet välttämättömiä. 

Välttämätöntä oli myös investoida uusiin tarvikkeisiin. Ihastuin DERWENT Inktense -mustevärikyniin, jotka ovat vesiliukoisia. Värit ja niiden syvyyden nähtyäni tiesin niiden olevan minun. ﺕ

Tässä & Nyt

Olen taas kerran hiljentynyt päivityksissä tunnustellessani tätä pintaraapaisu-blogia ja sitä, mitä osaa se itsessäni palvelee - palveleeko enää mitään niin suuressa määrin, että tätä kannattaa pitää olemassa. Palveleeko se ylipäätään ketään. Moni asia on muuttunut - myös tämän blogin historian aikana, mistä olen kirjoittanut aikaisemminkin - ja ollut elämässäni jatkuvan muutoksen sekä sydänlähtökohtaisen priorisoinnin kohteena. Ennen olevinaan kovin tärkeitäkin asioita, määrityksiä ja toimintatapoja on ollut uudelleenarviointien myötä luopumisen alla, jotta ne vastaavat sitä, mitä niiden kuuluu kyseisellä hetkellä olla. Nämä olen tunnistanut siitä, että vastassa on vain tyhjä kaiku; niistä ei löydä enää itseään.

"Kosketuspintaa"- ja "Villa Vanilla" -nimiä kantaneena blogina tämä palveli hyvin aikansa, keskittyen lähinnä remontointiin ja kotipesän luomiseen, antaen materialle suhteellisesti vääristynyttä painoarvoa, jälkikäteen ymmärrettynä. Koti sinänsä on aina ollut tärkeä, kaikkine pienine sekä hieman isompine rakkaine ihmisineen, ja vieläpä yhden aika isonkin rakkaan siellä vaikuttaessa, ollen ikään kuin kaiken luovuuden ja luomisen fyysinen lähtökohta, itseni heijastus, maallisen elämän juuret, "työpaikka", pysähtyminen. Edelliset vaiheet olivat olennaisen tarkoituksellisia siinä mielessä, että esimerkiksi värit ja muodot ovat olleet vertaansa vailla olevia työkaluja ja terapiointeja niiden syvemmissä merkityksissään; yhä syvempään itsetuntemukseen luotaamisessa. Unenkuiskaajan maaksi nimesin omaa suuntaansa etsivän blogin taannoisen musiikillisen projektin mukaan, mutta koska nimen voi hahmottaa myös toisella tavalla - liittyen yhteiseen uneemme ja yhteiseen todellisuuden osaamme - olen antanut sen pysyä toistaiseksi entisellään. Tulin myös tulokseen, että blogikin saa jatkaa yhä, samalla harvakseen ja satunnaisesti päivittyvällä tahdillaan kuin tähänkin saakka, lähinnä kuvien ja fyysisen ympäristön, kauneuden, luovuuden, yksityiskohtien, inspiraatioiden, ehkä joiltain osin tiedonkin ulos huokaamisen paikkana. Ulospäin ne voivat olla mitättömän pieniä asioita, mutta saattavat pitää olemuksensa sisällä suuriakin, henkilökohtaisesti puhuttelevia oivalluksia tai kasvunpaikkoja.
Ensisijaisesti pidän tätä siis itselle, oman kokemusmaailmani perspektiivin kuvajaisena ja kollaasina, mutta jos joku muukin saa tästä avattua tai peilattua itselleen jotakin, mikäs sen mukavampaa.



Vuosi 2o11:

~ on ollut edellä mainittujen muutosten puolesta varsin vauhdikas käänteissään, vielä edellistäkin vuotta hurjempi; suurimmaksi osaksi sisäisillä ja vähemmän näkyvillä tasoilla, mutta enenevissä määrin heijastuen toki myös kaikkeen muuhunkin elämään. Vuosi 2o11 oli kaikkinensa ihmeellinen vuosi, niputtaessaan samaan aikaan hyvin erilaisia asioita yhteen, mutta samalla myös hajottaen ja erillistäen toisistaan irti sellaisia elementtejä, jotka sitä olevaisuutensa puolesta tarvitsivat. Vuosi oli onnellinen, rikastuttava, oivalluttava, elämän pitkänmatkalaiselle rauhan mahdollistava, hyväksynnän lopputyö.

Tärkeitä päivämääriä:

11.11.11. otin konkreettisesti askeleen kohti sitä, mitä kohti nyt tänäkin vuonna kuljetaan, perustaessani oman sivuston.

12.12. alkoi myös toisella tavoin uusi vaihe elämässä 12 virallisen kotiäitiysvuoden jälkeen, nuorimman lapsen täytettyä kolme vuotta - vaikka näennäisesti mikään ei olekaan sittemmin muuttunut. Oli aika luoda uudenlaisia visioita edellisten kariuduttua terveydellisiin syihin, 16 vuoden diagnoosien odottamisen ja kuntoutuksen tuloksettomaksi toteamisen jälkeen - tällä kertaa yksin sydäntä kuunnellen. Tein elämäni ensimmäisen aarrekartan näitä tavoitteita koskien, jotta tällä hetkellä olemassaolevat realiteetit ja esteet saavat kaikki edellytykset muuntua onnistumisen tieltä. Päämääränä aarrekartassa on opiskella diplomiluontaisterapeutiksi ja tällä saralla monipuolistua, jotta saan tietynlaisesta, ehkä jo asiansa ajaneesta ja tarkoituksensa näyttäneestä pysähtyneisyyden tilasta sysättyä energiat liikkeelle, jos niin kuuluu tapahtua. Kuitenkin vasta elämä näyttää mihin se vie. Ja hyvä niin, kaikki otetaan vastaan mitä tulossa on. ♥

Alkanut vuosi on lähtenyt käyntiin ikään kuin täysin puhtaalta pohjalta, uudelleen syntyneenä. Paljon on sen myötä saanut jättää taas taakse; kaikki ne Aidot asiat, missä Sydän ja Ilo ovat läsnä, sen sijaan On ja pysyy. ♥ Myös täällä.

""Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi. Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä.
Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville.
Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä....""