Lauteiden mad... eiku pihasaunaremppa

Pitkästä aikaa nousi tuosta piipusta savu menneenä viikonloppuna. ♥ Työnimenä projektille oli "lauteiden madallus", joka vaan vähän lipesi käsistä...

Eli pesuhuone on paneloitu uudelleen ja lattiaan tehty uusi valu, saunan panelit hiottu patinoituneen näköisiksi, lauteet sekä penkit uusittu. Tupakin sai uusia tektiilejä. ﺕ

Kirppislöytöjä

Kirpparitapahtumat suovat antejaan näin kesäaikaan. Eilen oli myyjiä sekä Varkauden torilla että Kauppa21:n kesämyymälän ratapihalla. Jälkimmäisestä myöhästyimme lahjakkaasti ja saavuimme huudeille vasta vähän ennen sulkemista. Sitä ennen olimme kuitenkin löytäneet arkun kolmellakympillä sekä vanhan, mutta tukevan tuolin reilulla kympillä - eli oikeastaan kaiken tarpeellisen.

Alkujaan punaruskea, mustin kuvioin koristeltu arkku tuunattiin vielä illan mittaan Helmellä valkoiseksi. Edeltäjänsä, aikansa eläneen ja paljon tavaraa nielleen säilytysarkun tyhjensin kaikista kymmenen vuoden aikana kertyneistä nuottikansioista ja -pinoista, jotta saatiin tehtyä uuteen arkkuun tilaa kaikille perheen peleille, joita onkin kertynyt 'muutamia'... ﺕ

Tuolin puhdistin, mutta se jätettiin kuosiinsa ja ilman uutta maalia. 

Remppaa, muutosta ja kuittaus blogihiljaisuuden keskeltä

Pitkästä aikaa päivittelyä, jottei blogi vallan näivety hiljaiseloonsa... Jospa vähän aktivoituisin.

Vaikka laiskasti on postauksia täällä viime aikoina tehty, oikeastaan on vain kaksi asiaa, joiden bloggaamatta jättämisen suhteen koen, että täällä tarvitsisivat kuva-antinsa puolesta olla. Näitä ovat Turun saaristossa vietetty loma kesällä 2011 - josta lupasin muistaakseni postauksen tehdä - sekä etenkin nyt viime vuoden syyskuussa tehty huikea ruskamatka Lappiin, Enontekiön Kuolpunaan. Jos tormistun, teen näiden eteen korjausliikkeen ja otan vahingon takaisin. ﺕ

Muita mainitsemisen arvoisia teemoja ovat olleet meidän makkarin muutto alakertaan ja vanhimman tyttären asettuminen entiseen makuuhuoneeseen, sekä ikkunalistaremppa. Tässä vähän kuvapäivitystä sieltä täältä.

Leivinuuni rapattiin kesällä taas uuteen pintaan valkoisella antiikkilaastilla.

Makuuhuone - takkahuone - työhuone

Tuorein valmistunut projekti, jota on aiottu pidempään kuin lopulta toteutettu, oli wc:n remontti.
[Tämä kuuluu siis eri kategoriaan kuin pihasaunan remppa, jota ei oikeastaan edes suuremmin suunniteltu, mutta aloitettiin, ja jota on tehty jo ...vuosi?]

Ensimmäisen kerran remontoimme tilan tähän muuttaessamme, kahdeksan vuotta sitten. Kuitenkin sekä silloinen kiire, ajatusten viimeistelemättömyys, muuttunut maku, mutta ihan myös ne suuren perheen arjesta tulleet elämän jäljet houkuttivat uusimaan kaikki pinnat ja materiaalit, hyvässä kuosissa kestäneitä lattiaa ja istuinta lukuun ottamatta.

Alkujaan tarkoituksenamme oli tapetoida seinät tällä alkuperäisellä 50 - 60 -luvun tapetilla, jota talon seinän välistä piilotettuna löysimme, mutta harmikseksemme joka ainoaan rullaan oli imeytynyt salakavalasti kosteutta pahvihylsyn kautta, liimaten tapetin pinnan kerros kerrokselta kiinni. Repeytymättä emme saaneet rullia avattua, emmekä millään pelastusoperaatioilla kerättyä tarvittavaa määrää ehjistä osuuksista.

Mutta kaunista on tämä uusikin, eläväpintaista ja väritykseltään kutakuinkin sitä, minkä pohjalta muu on valittu. ッ Puolipaneeli on asennettu vastikään.

Valkoisia koreja on tosi hankala löytää. Näitä varten ostin valkoisen maalin, mutta jotenkin tämä tumma antaa enemmän ryhtiä... Maalaan myöhemmin valkoisiksi, jos siltä alkaa tuntumaan, mutta ainakin toistaiseksi näin.

Mies teki tasojen lisäksi tuon kivan leveän jakkaran perheen pienimpiä varten.
Tarvittaessa sen saa korkeutensa puolesta alimman hyllyn alle piiloon.

Hoitotilat

Luovuimme turhana lojuneesta punttiksesta ja aloimme järjestelemään vierastaloa hoitotiloiksi, jotta pääsen aloittamaan lähihoitojen tekemistä mahdollisimman mutkattomasti perheen, arjenpyörityksen ja opiskelun lomassa.


Etenkin kesäaikaan täällä on erinomaiset ja täydellisen rauhaisat tilat, mutta varauduin myös siihen, että usean muuttujan maailmassa ja talviaikaan muun muassa lämmitystaloudellisista syistä voin tarvittaessa toimia myös kotona sisällä. ❤

Tyhjän huoneen ovella

Kauan, kauan sitten piirsin. 

Ja maalasin.

En koskaan ollut erityisen tyytyväinen mihinkään tekemääni, mutta nautin siitä silti. 

- Siis sen vähän, mitä itseltä ja omilta vaatimuksilta ehdin. En tiedä kenelle maalasin, mutten ainakaan itselleni.

Olin toisaalta liian pikkutarkka, mutta myös liian hätäinen ja suoristuskeskeinen.

En osannut nauttia luomisesta, en itse prosessista. Mutta värit ja muodot puhuttelivat.

Sitten elämä korosti muita asioita, jotka menivät aina tämän ohi.

Kuten äitiys. Monta kertaa.

               Kirjoittaminen. 

Musiikki. 

                                  Valokuvaaminen.

Kuvankäsittely.

                                        Remontti ja astetta isommat pensselit.

Aina jotain. En edes yrittänyt löytää tietä takaisin itseni toteuttamisen tähän puoleen - vaikkakin vielä joitain vuosia sitten pidin sisälläni tyhjää huonetta tälle haaveelle varattuna, mutta jonka ovessa luki epämääräisesti; "sitten kun".

Unohdin.

Kunnes, eräänä päivänä kaivoin muutamat jäljellä olevat akvarellikynät tallestaan, kuulostellen hiljakseen suurentuvaa pyörrettä sisälläni. Hetken kuluttua tunnistin sen inspiraatioksi, jonka kynät herättivät. Niitä hivelin, sivelin, olin hiljaa ja nautin tunteesta. Tiesin, että nyt voisi olla oikea aika, ainakin aikaisempia parempi sellainen. Ymmärsin myös, mitä asioita ja asioiden syvyyksiä oli pitänyt oppia ennen kuin voisin tuoda väreillä jotain itselle tärkeää paperille saakka. Ne vaiheet ovat olleet välttämättömiä. 

Välttämätöntä oli myös investoida uusiin tarvikkeisiin. Ihastuin DERWENT Inktense -mustevärikyniin, jotka ovat vesiliukoisia. Värit ja niiden syvyyden nähtyäni tiesin niiden olevan minun. ﺕ

Tässä & Nyt

Olen taas kerran hiljentynyt päivityksissä tunnustellessani tätä pintaraapaisu-blogia ja sitä, mitä osaa se itsessäni palvelee - palveleeko enää mitään niin suuressa määrin, että tätä kannattaa pitää olemassa. Palveleeko se ylipäätään ketään. Moni asia on muuttunut - myös tämän blogin historian aikana, mistä olen kirjoittanut aikaisemminkin - ja ollut elämässäni jatkuvan muutoksen sekä sydänlähtökohtaisen priorisoinnin kohteena. Ennen olevinaan kovin tärkeitäkin asioita, määrityksiä ja toimintatapoja on ollut uudelleenarviointien myötä luopumisen alla, jotta ne vastaavat sitä, mitä niiden kuuluu kyseisellä hetkellä olla. Nämä olen tunnistanut siitä, että vastassa on vain tyhjä kaiku; niistä ei löydä enää itseään.

"Kosketuspintaa"- ja "Villa Vanilla" -nimiä kantaneena blogina tämä palveli hyvin aikansa, keskittyen lähinnä remontointiin ja kotipesän luomiseen, antaen materialle suhteellisesti vääristynyttä painoarvoa, jälkikäteen ymmärrettynä. Koti sinänsä on aina ollut tärkeä, kaikkine pienine sekä hieman isompine rakkaine ihmisineen, ja vieläpä yhden aika isonkin rakkaan siellä vaikuttaessa, ollen ikään kuin kaiken luovuuden ja luomisen fyysinen lähtökohta, itseni heijastus, maallisen elämän juuret, "työpaikka", pysähtyminen. Edelliset vaiheet olivat olennaisen tarkoituksellisia siinä mielessä, että esimerkiksi värit ja muodot ovat olleet vertaansa vailla olevia työkaluja ja terapiointeja niiden syvemmissä merkityksissään; yhä syvempään itsetuntemukseen luotaamisessa. Unenkuiskaajan maaksi nimesin omaa suuntaansa etsivän blogin taannoisen musiikillisen projektin mukaan, mutta koska nimen voi hahmottaa myös toisella tavalla - liittyen yhteiseen uneemme ja yhteiseen todellisuuden osaamme - olen antanut sen pysyä toistaiseksi entisellään. Tulin myös tulokseen, että blogikin saa jatkaa yhä, samalla harvakseen ja satunnaisesti päivittyvällä tahdillaan kuin tähänkin saakka, lähinnä kuvien ja fyysisen ympäristön, kauneuden, luovuuden, yksityiskohtien, inspiraatioiden, ehkä joiltain osin tiedonkin ulos huokaamisen paikkana. Ulospäin ne voivat olla mitättömän pieniä asioita, mutta saattavat pitää olemuksensa sisällä suuriakin, henkilökohtaisesti puhuttelevia oivalluksia tai kasvunpaikkoja.
Ensisijaisesti pidän tätä siis itselle, oman kokemusmaailmani perspektiivin kuvajaisena ja kollaasina, mutta jos joku muukin saa tästä avattua tai peilattua itselleen jotakin, mikäs sen mukavampaa.



Vuosi 2o11:

~ on ollut edellä mainittujen muutosten puolesta varsin vauhdikas käänteissään, vielä edellistäkin vuotta hurjempi; suurimmaksi osaksi sisäisillä ja vähemmän näkyvillä tasoilla, mutta enenevissä määrin heijastuen toki myös kaikkeen muuhunkin elämään. Vuosi 2o11 oli kaikkinensa ihmeellinen vuosi, niputtaessaan samaan aikaan hyvin erilaisia asioita yhteen, mutta samalla myös hajottaen ja erillistäen toisistaan irti sellaisia elementtejä, jotka sitä olevaisuutensa puolesta tarvitsivat. Vuosi oli onnellinen, rikastuttava, oivalluttava, elämän pitkänmatkalaiselle rauhan mahdollistava, hyväksynnän lopputyö.

Tärkeitä päivämääriä:

11.11.11. otin konkreettisesti askeleen kohti sitä, mitä kohti nyt tänäkin vuonna kuljetaan, perustaessani oman sivuston.

12.12. alkoi myös toisella tavoin uusi vaihe elämässä 12 virallisen kotiäitiysvuoden jälkeen, nuorimman lapsen täytettyä kolme vuotta - vaikka näennäisesti mikään ei olekaan sittemmin muuttunut. Oli aika luoda uudenlaisia visioita edellisten kariuduttua terveydellisiin syihin, 16 vuoden diagnoosien odottamisen ja kuntoutuksen tuloksettomaksi toteamisen jälkeen - tällä kertaa yksin sydäntä kuunnellen. Tein elämäni ensimmäisen aarrekartan näitä tavoitteita koskien, jotta tällä hetkellä olemassaolevat realiteetit ja esteet saavat kaikki edellytykset muuntua onnistumisen tieltä. Päämääränä aarrekartassa on opiskella diplomiluontaisterapeutiksi ja tällä saralla monipuolistua, jotta saan tietynlaisesta, ehkä jo asiansa ajaneesta ja tarkoituksensa näyttäneestä pysähtyneisyyden tilasta sysättyä energiat liikkeelle, jos niin kuuluu tapahtua. Kuitenkin vasta elämä näyttää mihin se vie. Ja hyvä niin, kaikki otetaan vastaan mitä tulossa on. ♥

Alkanut vuosi on lähtenyt käyntiin ikään kuin täysin puhtaalta pohjalta, uudelleen syntyneenä. Paljon on sen myötä saanut jättää taas taakse; kaikki ne Aidot asiat, missä Sydän ja Ilo ovat läsnä, sen sijaan On ja pysyy. ♥ Myös täällä.

""Filosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi. Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä.
Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville.
Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä....""

Remonttiviikon myrskynsilmässä lastenhuone

Hyödynsimme syyslomaviikon pienten poikien huoneen täysremontin tekemiseen, jolloin koko jälkikasvu lomaili taktikoidusti mummoloissa. Jo edeltävän viikon loppupuolella tavarat oli kutakuinkin katsottu läpi ja pakattu, melkeinpä tuotu alakertaankin. Aiemmin syksyllä olimme laittaneet kiertoon kaiken meitä oman aikansa palvelleen. Perjantaina lasten viimeisen lomaa edeltävän koulupäivän aikana kannoin alas loput, purin listat sekä seinälevyt kahden nuorimmaisen kanssa ja aloitin hallitun kaaoksen. Miehen tultua töistä veimme lapset ja aloitimme purkamaan muurin laatoitusta sekä irroittamaan meille turhana ollutta ja melkein kokonaan käyttämättä jäänyttä Upon valmistakkaa, joka saatiin siirrettyä pois nokineen jo samana iltana. Myös pohjatyöt olivat tuolloin valmiit lauantain tapetointia varten. Viikonlopun aikana tehtiin tehokkaasti töitä kellon ympäri, kunnes maanantai ja tiistai olivat omia heiniäni, eli  lähinnä maalaus-/pintakäsittelypäiviä. Se mitä sitten tehtiin, oli puolipanelointi, tapetointi, Haltex Kartano-katto, muurin rappaaminen, pintojen ehostus sekä yleistä pintojen uusimista, ilmeen kohottamista ja muuttamista. Muuttaessamme tänne vuonna 2oo4 yläkerta oli kaikkein nopeimmin asuttavaksi remontoitavia osia, joten lastenhuoneeseen jäi koreapaneelia ja muuta esteettisesti kyseenalaista materiaalia, joskin tapetit uusimme ja muutkin pinnat kattoa lukuun ottamatta maalasimme, samoin lattia laminoitiin.

Antiikkilaastin kanssa ymmärsimme toisiamme. ﺕ Muuri oli alkujaan kirkkaan keltaiseksi maalattu, myöhemmin kaakeloitu - nyt siitä tuli kauniin luonnonvalkoinen.

Paneeleiden väri on sama kuin muissa huoneissa, eli Vanhan Ajan värikartan sävy 319X.

Se taipuu kauniisti myös kaikkiin valkoisen sävyihin ja elää valon mukana.

Lastenhuoneen tapettihan oli tämä, kesällä löytämäni enkelikuvioinen, ihan aavistuksen hopeisena kiiltävä:

Tekstiileissä käytettiin tähtikangasta ja Kustav-raitakuosia verhoissa.

Huoneen nurkkaan tuolien lisäksi tulee paripulpetti.

Pehmolelujen pesänä pidetty riippumatto katonrajasta jäi eläkkeelle, jolloin pehmot siirtyivät putkiin ja takan tilalle tulleen kaapin päälle.

Seinät maalattiin portaikon ylätasanteelta, samoin lasten kirjahyllynä ollut nurkka, pintoja paranneltiin.

Tähän tulee pähkinänruskea, korkea ja kapea hyllykkö.

Pihasauna ollaan niin ikään purettu ja riisuttu vanhasta, eli se odottaa nyt paneeleitansa.

---mutta tässä välissä tehdään kaikessa rauhassa pihojen syystyöt. ღ

Syyskuun ensimmäinen, nyt

Nyt syksy on ihan oikeasti täällä. Kesä kävi heittämässä jäähyväiset vielä viimeisten helteiden merkeissä, mutta on tullut aika kerätä se muistoina sydämeen muuttamalla haikeus kiitollisuudeksi, ja palata arjen rytmiin  vaihtaen askellajia kesälautumien laukkailujen jälkeen.

Nyt kääriydytään lämpimään huopaan takkatulien äärelle villasukissa ja teemuki kädessä, sytytellään kynttilöitä ja toivotetaan syksy tervetulleeksi. ﺕ


Nyt käännytään kotiin- ja sisäänpäin. ღ

(Lyhty, jonka piti tulla ulos...
---vaan siinä se lipaston päällä narjottaa.)

 Ilmassa tuoksuu syksy, taivas näyttää kuulaammalta ja luonnon kukoistus muuttuu syvemmiksi sävyiksi.