2.1.2011

Toisin silmin

Eräs mies soitti tavallisena aamuna viulua Washington D.C:n metroasemalla, kaiken kaikkiaan noin tunnin. Sinä aikana arviolta 2000 ihmistä kulki aseman läpi, etupäässä työmatkalaisia.

3 minuuttia soiton aloittamisesta yksi mies hidasti hiukan, pysähtyi muutamaksi sekunniksi kuuntelemaan, mutta jatkoi sitten kiireesti matkaansa.

4 minuuttia myöhemmin nainen heitti dollarin viulistin hattuun ja jatkoi matkaansa pysähtymättä.

6 minuutin jälkeen nuori mies pysähtyi ja nojasi seinään kuunnellen viulistia, mutta katsahdettuaan kelloonsa, hän jatkoi matkaansa.

10 minuutin kuluttua 3 vuotias poika halusi pysähtyä, mutta hänen äitinsä kiskoi pojan pois. Lapsi pysähtyi uudelleen, mutta äiti tönäisi pojan uudelleen liikkeelle. Lapsi jatkoi kävelyä, mutta käätyi katsomaan viulistia vielä muutaman kerran. Tämä sama tapahtui useita kertoja myös muiden lasten kävellessä ohi, mutta vanhemmat, poikkeuksetta, pakottivat lapsia kävelemään nopeammin.

45 minuutin ajan viulisti soitti tauotta. Vain 6 ihmistä pysähtyi ja kuunteli hetken. Noin 20 ihmistä antoi rahaa, mutta jatkoivat kävelemistä. Mies sai kaiken kaikkiaan $32.

1 tunnin päästä mies lopetti soittamisen. Kukaan ei huomannut, kukaan ei taputtanut.Viulisti oli Joshua Bell, yksi maailman parhaista viulisteista ja hän soitti kaikkein vaikeimpia viulusävellyksiä ja hänen viulunsa arvo on $3.5 miljoonaa. Kaksi päivää aikaisemmin hän oli soittanut loppuun myydylle yleisölle Bostonissa, jossa keskiverto konserttilippu maksoi $200. Tämä on tosi tarina. Washington Post järjesti tapahtuman osana koetta, jossa tutkittiin ihmisten havaintokykyä, mieltymyksiä ja arvoja.



  • Pystymmekö havaitsemaan kauneutta tavallisessa ympäristössä tai epätavallisessa yhteydessä?
  • Jos niin käy, niin pysähdymmekö nauttimaan siitä?
  • Osaammeko tunnistaa lahjakkuuden odottamattomassa yhteydessä?

Tästä kaikesta voidaan vetää seuraavanlainen johtopäätös:

Jos ihmisillä ei ole aikaa pysähtyä ja kuunnella yhtä maailman parhaista muusikoista, soittamassa yhdellä maailman kauneimmista instrumenteista, maailman hienointa musiikkia, mitä on koskaan kirjoitettu...

---niin kuinka paljon muuta me menetämmekään kiirehtiessämme läpi elämän?






Näiden, eräästä blogista lainaamieni, toivottavasti myös puhuttelevien ajatusten myötä toivotan kaikille;


Onnea, 
Menestystä, 
Iloa 
&
Valoa 


vuodelle 2o11! ♥

Ei kommentteja: